Minne joensuulainen Leila-Maria Reposaari ikinä meneekin, hänellä on mukanaan kankaan kirjailutyö tai joku muu käsityö. Kyseessä ei ole kaikista tavallisin harrastus, sillä kankaista syntyy vaatteita vainajille. Niillä Reposaari haluaa kietoa viimeiselle matkalle lähtijät rakkaudella.
– Samalla tavalla kuin pieni lapsi peitellään sänkyyn. Mielestäni voisimme kohdella myös vainajia lämmöllä ja rakkaudella loppuun saakka, sanoo Reposaari.
Arkkuvaatteiden tekeminen on Reposaarelle myös henkilökohtainen asia. Hänen neljästä lapsestaan kaksi on kuollut, samoin oma isä. Heidät laskettiin hautaan pääosin itse tehdyissä arkuissa ja vaatteissa.
– Vanhin lapsemme teki itsemurhan muutama vuosi sitten. Tavallaan jatkan surun läpikäymistä tekemällä tätä työtä.
Reposaari valmistaa tuotteensa kierrätysmateriaaleista kuten lakanoista, verhoista ja pöytäliinoista. Somistus puolestaan syntyy kirpputorien pitseistä ja kirjailuista sekä itse tekemällä. Kestävä elämäntapa ja käsintekeminen ovat hänelle tärkeitä arvoja.
– Haluan antaa näille vanhoille käsitöille viimeisen merkittävän tehtävän. Samalla jokaisesta tuotteesta tulee yksilöllinen, Reposaari sanoo.
Hän kuvaakin töitään taidekäsityöksi.
Tällä hetkellä Reposaaren päätyö on olla luokanopettajana joensuulaisessa koulussa. Ohessa hän opiskelee tuotekehitystyön erikoisammattitutkintoa, ja hänen haaveenaan on irrottautua opettajan työstä tulevaisuudessa.
– Tekisin osittain tätä ja osittain jotain muuta, kuten ympäristökasvatukseen liittyviä asioita. Saisin sitten keskittyä siihen, mikä elämässä tuntuu olennaiselta.
Arkkuun laitetaan jalkojen lämmikettä
Joensuulainen hautausurakoitsija Leo Vatanen kertoo, että yksi arkkuvaate on suosiossaan ylitse muiden. Kyseessä ovat villasukat.
– Ajatellaan, että ukki tai mummi oli kylmäjalkainen, joten sukat lämmittävät sitten jalkoja, Vatanen mainitsee.
Muuten arkkuun laitetaan tavaroita, jotka olivat vainajalle tärkeitä esimerkiksi harrastusten kautta. Vatanen muistelee, että joukossa on ollut sanaristikoita ja hiihtosauvoja.
Yleisin esine ovat kukat vainajan rinnalle aseteltuina. Ortodoksisiunauksessa useimmiten mukana on ikoni.
Vatasella on 22 vuoden kokemus alalta, mutta suuria muutoksia arkkuun pantavien tavaroiden suhteen ei ole tapahtunut ainakaan Pohjois-Karjalassa.
– Ala on konservatiivinen ja hautajaiskäytännöissä ei juuri ole tapahtunut muutoksia muutenkaan. Ainoastaan tuhkaukset ovat yleistyneet, hän toteaa.
Vainajan näköisiä vaatteita
Kuolema tulee usein yllättäen. Siksi arkkuvaatteita tekevä Reposaari toivoisi, että ihmiset uskaltaisivat miettiä jo etukäteen, miten heidät puetaan, kun kuolema on ajankohtainen. Tällöin vainaja saisi lähteä itsensä näköisesti.
– Eikä omaisille jää sellainen olo, että jotain on jäänyt tekemättä tai laittamatta mukaan, hän lisää.
Reposaari valmistaa päälle puettavien vaatteiden lisäksi arkkuun laitettavia vuodevaatteita sekä tuhkapusseja.
Joskus omaisten ja läheisten on vaikea löytää sanoja, kun kuolema kohtaa. Tämän takia Reposaari on tehnyt arkkupeitteisiin taskuja, joihin voi sujauttaa kirjeitä tai muita rakkaita muistoja.
– Sinne voi laittaa vaikkapa ne sanat, joita ei muuten saa sanottua.
Reposaaren suunnitelmissa on, että hän tulevaisuudessa opettaisi kursseilla vainajan vaatteiden ja arkkutekstiilien valmistusta. Hän haluaa innostaa ja opastaa muita pitämään huolta vainajista. Tosin Reposaaren mukaan se vaatii monelta ajattelutavan muutosta kuolemaa kohtaan.
Reposaari myöntää, että asia voisi olla hänellekin melko vieras, ellei kuolemia olisi tullut vastaan omakohtaisesti. Juuri siksi hän kokee työnsä tärkeäksi.