Toisen maailmansodan aikana myös osa suomalaisista vapaaehtoisista SS-miehistä osallistui sotarikoksiin, sanoo kirkkohistorian dosentti André Swanström juuri ilmestyneessä tutkimuksessaan Hakaristin ritarit.
Uusi tutkimus murskaa näin ollen suomalaisiin vapaaehtoisiin SS-miehiin liitetyn uskomuksen, jonka mukaan nämä olisivat taistelleet Saksan pahamaineisissa SS-joukoissa puhtain asein.
Sotarikoksista kertoo Swanströmin mukaan muun muassa erään Unterscharführerin (alikersantti) kirje, jossa hän valittelee, ettei ole päässyt tovereineen rintamalle.
"Lisäksi juutalaisten teloittamiseen riittää kehnompikin ampumataito kuin omaamamme", mies kirjoitti heinäkuussa 1941.
Sotarikoksen tunnusmerkit täyttää Swanströmin mukaan myös suomalaisten teloittaman puna-armeijan poliittisen komissaarin tapaus. Suomalaiset olivat näin noudattaneet Adolf Hitlerin komissaarikäskyä, jonka mukaan kaikki itärintamalla vangiksi saadut puna-armeijan komissaarit tuli teloittaa.
– Komissaarin teloittamisesta kertoi kirjeessä Jukka Tyrkkö, joka toimi sotakirjeenvaihtajana ja propagandamiehenä SS-joukoissa, Swanström sanoo.
"Eivät poikenneet muiden maiden vapaaehtoisista"
Swanström kertoo myös tapauksesta, jossa Westland-rykmentin komentajan Hilmar Wäckerlen salamurhan jälkeen Ukrainassa tehtiin massiivisia kostotoimia kesällä 1941. Yksi komppania lähetettiin tuhoamaan kylä, josta tappava luoti lähti. Tuossa komppaniassa palveli myös suomalaisia.
– Mutta heidän osuudestaan ei ole tarkempaa tietoa, Swanström sanoo.
Hän uskoo, että ulkomaisista arkistoista voi löytyä lisätietoja tähänkin tapaukseen.
Suomalaisista SS-miehistä 1960-luvulla kirjoittanut professori Mauno Jokipii antoi kirjassaan Panttipataljoona ymmärtää, että suomalaiset olivat vain sotarikosten todistajia ja sivustakatsojia. Swanströmin mukaan suomalaiset SS-vapaaehtoiset tuskin poikkesivat muiden maiden SS-vapaaehtoisista, joiden osuudesta sotarikoksiin on tietoa.
Himmlerin henkilökohtainen tuttu
Heinrich Himmlerin johtamiin Waffen-SS:n joukkoihin Saksaan lähti noin 1 400 suomalaista, joista 1 200 lähti vuonna 1941 ja loput 200 eli täydennyskomppania vuonna 1942. Palvelussitoumuksia on löytynyt arkistosta vajaalta 1 200 mieheltä, ja heistä noin 46 prosenttia ilmoitti puoluekannakseen Isänmaallisen kansanliikkeen (IKL) tai jonkin muun fasistisen ryhmittymän.
– Tämä on minimimäärä. Lisäksi jotkut ilmoittautuivat yleisellä tasolla isänmaallisiksi tai oikeistolaisiksi. Muista lähteistä pystyy selvittämään, että monet heistäkin olivat fasismin kannattajia, Swanström sanoo.
Suomalaisten SS-vapaaehtoisten kohdalla ei hänen mukaansa siis voi puhua epäpoliittisuudesta, vaan kokonaisuudessaan kyse oli vahvasti poliittisesta pataljoonasta.
Suomalaiset SS-vapaaehtoiset saivat André Swanströmin mukaan paitsi sotilaskoulutusta myös ideologista koulutusta. Esimerkiksi Tölzin upseerikoulussa suomalaisille opetettiin kansallissosialistisessa hengessä käsitteet rotu, kansa, kulttuuri ja ihmisyys.
Kielteisinä ja vastustettavina ilmiöinä esitettiin puolestaan pasifismi, demokratia, liberalismi, kapitalismi, marxismi ja bolshevismi.
Poliittisuutta kuvastaa Swanströmin mukaan myös se, että SS-vapaaehtoisten palattua Suomeen kesällä 1943 valtaenemmistö liittyi SS-Aseveljet-nimiseen yhdistykseen.
– Se ylläpiti SS-miesten perinteitä ja keskinäistä solidaarisuutta ja edusti myös vahvasti SS:n omaa aatetta. Aatteesta ei otettu etäisyyttä isolla joukolla kotiinpaluun jälkeen, vaan pikemminkin se sementoitiin SS-Aseveljet-yhdistyksen toimintaan.
– Yhdistyksen puheenjohtajana toimi suomalaisten yhdysupseeri ja pappi Kalervo Kurkiala, joka oli SS:n päällikön Heinrich Himmlerin henkilökohtainen tuttu ja vieraili hänen luonaan, Swanström sanoo.
Lue myös:
Suomalaisten SS-miesten osuus toisen maailmansodan sotarikoksiin selvitetään