Pitkä Intercity-letka nytkähtää liikkeelle Lahden rautatieasemalta.
Ravintolavaunussa Maria Ohisalo on ehtinyt asettautua nurkkapöytään. Hän käy läppärinsä ruudulta läpi päivän ohjelmaa.
Vihreiden puheenjohtajan sijaisen – se on Ohisalon virallinen titteli – suuntana on Kuopio. Siellä järjestetään yksi valtakunnallisen Asunnottomien yön tapahtumista.
Ohisalo on luvannut pitää puheenvuoron Kuopion torilla iltakuuden jälkeen. Sitä ennen olisi liuta muutakin tekemistä: tapaaminen Kuopion vihreän valtuustoryhmän ja kunnallisjärjestön aktiivien kanssa, haastattelu maakuntaradiossa ja toinen Savon Sanomien toimittajan kanssa.
Niin, ja paneelikeskustelu sosiaaliturvan byrokratiaa kuvaavasta I, Daniel Blake -elokuvasta Kino Kuvakukon lavalla.
– Ehkä tuossa haastattelun ja paneelikeskustelun välillä ehtisin käydä heittämässä tavarat hotellille, Ohisalo pohtii toimittajalle ja sommittelee aikatauluaan.
Ei tällaisessa touhussa ole 33-vuotiaalle Ohisalolle sinänsä mitään uutta. Hän on tottunut kiertämään köyhyystutkijana ja nyt vihreiden varapuheenjohtajana paneelikeskusteluissa ja tilaisuuksissa, joiden aiheena on ollut milloin asunnottomuus, milloin osattomuus.
Edelliskesänä väitöskirjansa leipäjonoista viimeistellyt poliitikko vastaa tottuneesti, kun kysytään eriarvoistumisesta tai sosiaaliturvasta.
Mutta nyt monia toimittajia ja vihreitä aktiiveja tuntuu kiinnostavan ennemminkin se, mitä ihmettä vihreissä seuraavaksi tapahtuu.
Siihen Ohisalo ei osaa vastata.
Puolueella on ollut raskas vuosi.
Vielä kevään 2017 kuntavaaleissa vihreät olivat suurin voittaja. Puolue onnistui nostamaan kannatustaan lähes neljä prosenttiyksikköä edellisiin kuntavaaleihin verrattuna.
Silloisen puheenjohtajan Ville Niinistön ärhäkkä protestointi Juha Sipilän (kesk.) hallituksen koulutusleikkauksia vastaan puri, varsinkin kun koulutus sopi kuntavaalien teemaksi loistavasti.
Vihreät on monesti mielletty vain isojen kaupunkien ja korkeasti koulutettujen nuorten puolueeksi, mutta vaalit näyttivätkin jotain uutta: vahvaa kannatusta alkoi tulla muiltakin ryhmiltä.
Nälkä kasvoi syödessä. Vihreistä piti äkkiä tehdä koko maan puolue, jotta siitä voisi tulla jopa pääministeripuolue. Niin tuntui moni vihreä ajattelevan, ja sillä myös Touko Aalto ratsasti puheenjohtajan paikalle Tampereen puoluekokouksessa.
Homma tuntui toimivan. Hillityksi, asialliseksi ja yhteistyökykyiseksi kehuttu Aalto oli monien kokoomuslaisten kauhu. Hahmo, joka pystyisi helposti nyhtämään liikkuvia äänestäjiä myös keskusta-oikealta.
Elo-syyskuussa vihreiden kannatus nousi kaikkien aikojen huippulukemiin, yli 17 prosenttiin.
Siihen juhlat sitten loppuivatkin.
Kuopion vihreiden varapuheenjohtaja Aarni Mustonen on saapunut Ohisaloa vastaan rautatieasemalle.
Autoon hypätään nopeasti, sillä aikataulu on tiukka: aikaa lounaalle paikallisten vihreiden kanssa on korkeintaan tunti.
Thaimaalaisessa ravintolassa odottaa kymmenkunta valtuutettua ja paikallisyhdistyksen aktiivia, jotka toivottavat Ohisalon lämpimästi tervetulleeksi.
– En ajatellut pitää mitään matkasaarnaa, Ohisalo sanoo ja naurahtaa.
– Mutta tästä puolueen tilanteesta voisi hieman puhua.
Siitä sopiikin puhua. Moni vihreä miettii nyt, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Viime syksystä se alkoi. Touko Aallon yksityiselämän kohut alkoivat yhtäkkiä olla ainoita uutisia, joita vihreistä kerrottiin. Aviokriisi, salasuhde, sekoilua. Uusi puheenjohtaja ei täyttänytkään Niinistön jättämää aukkoa.
Samaan aikaan opposition nokkimisjärjestys alkoi kääntyä. Antti Rinne ja demarit saivat pakkansa kasaan ja politiikan asialista kääntyi vihreille epäsuosiolliseksi.
Enää ei puhuttu koulutusleikkauksista, vaan sotesta ja aktiivimallista.
Vihreissä harmitellaan, ettei puolueessa oikein osata puhua esimerkiksi työmarkkinakysymyksistä. Oltiin sitten hiljaa, kun ei muuta osattu.
Vihreissä harmitellaan, ettei puolueessa oikein osata puhua esimerkiksi työmarkkinakysymyksistä. Oltiin sitten hiljaa, kun ei muuta osattu.
SDP:n suosio alkoi nousta ja vihreiden pudota. Alkuvuonna vihreät lipui huippulukemista takaisin noin 14 prosenttiin. Nyt kannatus on alittanut jo 12 prosenttia.
Gallup näyttää huonommalta kuin kuntavaalitulos, jota moni on pitänyt puolueessa hyväksyttävänä tuloksena ensi kevään eduskuntavaaleissa.
Aallon piti tehdä vihreistä entistä enemmän koko kansan puoluetta, mutta gallupien tausta-aineistot näyttävät toista: vihreät ovat menettäneet kannattajia SDP:lle ja vasemmistoliitolle, eivät suinkaan saaneet niitä esimerkiksi kokoomukselta tai keskustalta.
Vasemmistoliitolla on huippusuosittu Li Andersson, demareilla taas puhutteleva agenda.
Vihreät ei oikein puhuttele, eikä sen kummemmin Aaltokaan. Hän kuuluu epäsuosituimpiin puoluejohtajiin.
Samaan aikaan puolueen maine on kärsinyt myös esimerkiksi kansanedustaja Jani Toivolan kulukorvaussotkuista.
Moni vihreitä äänestänyt on siirtynyt katsomoon. He eivät osaa sanoa, ketä juuri nyt äänestäisivät.
Apaattisuus on lisääntynyt puolueessa.
Yle Kuopion toimittaja Petri Julkunen valmistautuu studiossa kahden jälkeen alkavaan iltapäivälähetykseen.
Ohisalo istuu Julkusta vastapäätä ja tekee muistiinpanoja pian alkavaa haastattelua varten. Tarkoituksena on puhua asunnottomuudesta, mutta myös vihreiden tilanteesta.
– Mulla on sellainen kutina, että tässä pöydän ääressä istuu vihreiden tuleva puheenjohtaja. Ja annan vihjeen: se en ole minä, Julkunen heittää kuulijoilleen.
Ohisalo vaikuttaa vaivautuneelta. Hän ei ole innoissaan tällaisista arvioista.
– En osaa spekuloida tällaista asiaa.
Julkunen yrittää tivata lisää, mutta vastapuolella pysytään korostetun asiallisina.
– Toki tällaisia kysellään, mutta odotan, että Touko Aalto palaa, Ohisalo sanoo.
Hänelle tämä on vaikea paikka.
Reilu kuukausi sitten Touko Aalto ilmoitti jäävänsä sairauslomalle uupumuksesta johtuvien syiden vuoksi. Se tarkoitti Ohisalolle ainakin hetkellisesti oman palkkatyön jättämistä asunnottomuustyötä tekevässä Y-säätiössä.
Varapuheenjohtajan paikalta hän nousi puheenjohtajan sijaiseksi.
Aallon sairauslomaa on toistaiseksi jatkettu marraskuun puolivälin tienoille, jolloin kokoontuu myös puolueen valtuuskunta. Moni veikkailee, että siellä tehdään viimeistään päätökset siitä, millainen tiimi lähtee viemään puoluetta kevään eduskuntavaaleihin.
Mutta sairausloma varsinkin uupumuksen vuoksi on herkkä asia. Ohisalo ei mielellään puhu varasuunnitelmista. Oletus on, että Aalto palaa.
Mutta entä jos?
Sairausloma varsinkin uupumuksen vuoksi on herkkä asia. Ohisalo ei mielellään puhu varasuunnitelmista. Oletus on, että Aalto palaa.
Villejä spekulaatioita on ollut ilmassa. Politiikan toimittajat ovat veikkailleet milloin ylimääräistä puoluekokousta, milloin Ville Niinistön paluuta, nyt vihreiden "pääministeriehdokkaana".
Vihreissä tällaisille veikkauksille hymähdellään, myös naureskellaan. Ne tulevat ihan toisten puolueiden riveistä tällaiset spekulaatiot, kuitataan.
Mutta jonkinlaisia ratkaisuja on tehtävä, sen myöntää myös Ohisalo. Puolue ei voi pitkään nilkuttaa sijaisuusjärjestelyillä eteenpäin.
Antti Rinne antaa jo haastatteluja naistenlehdille, ja myös Ohisalolle soitellaan.
Ilmastonmuutoksesta on alettu puhua eli momentumia tuntuisi olevan. Jonkun on nyt pakko hyödyntää se.
Onko Ohisalon johdettava vihreät vaaleihin?
Matkalla haastattelusta elokuvateatterille Ohisalo muistelee edellistä kevättä.
Hän väitteli silloin tohtoriksi Itä-Suomen yliopistosta juuri täällä, Kuopiossa.
– Väitöskirja olisi varmaan jäänyt tekemättä, jos olisin päässyt eduskuntaan, Ohisalo pohtii.
Kansanedustajan paikka jäi keväällä 2015 noin sadan äänen päähän. Ensikertalaiselle ihan hyvin, Ohisalo selittää.
Niin onkin, mutta ei se ollut Ohisalon ensikokeiluja politiikassa.
Hän oli toiminut jo Helsingissä varavaltuutettuna ja aiemmin vihreiden nuorisojärjestön puheenjohtajana. Silloin hän tutustui moniin nykyisiin kansanedustajiin, jotka niin ikään johtivat omien puolueidensa nuorisojärjestöjä. Joukossa olivat muun muassa Li Andersson, Susanna Koski (kok.), Joona Räsänen (sd.) ja Antti Kurvinen (kesk.)
Ohisalo itse liittyi puolueeseen vuonna 2008, ollessaan vaihdossa Ruotsissa.
– Näin siellä paljon nuoria, jotka opiskelivat politiikkaa mutta myös tekivät politiikkaa vapaa-ajallaan, hän muistelee.
– Tuli sellainen olo, että politiikka on väylä, jonka kautta oikeasti muutetaan isoja kysymyksiä. Pienen ihmisen toiminnalla ei ehkä ole suurinta vaikuttavuutta.
Ohisalolla on ollut hyvää nostetta puolueen sisällä, sillä hänet tunnetaan miellyttävänä ja ennen kaikkea asiantuntevana poliitikkona.
Hänkin tavoitteli Tampereen puoluekokouksessa puheenjohtajan paikkaa, ja putosi kisasta neljännellä laskentakierroksella. Paikka finaalissa jäi vain 72 äänen päähän toiseksi tulleesta Emma Karista.
Puheenjohtajakisa oli tasainen, ja sen arvioitiin jakavan puoluetta. Ohisalo oli kuitenkin monille sekä Aallon että Karin äänestäjille mieluisa kakkosvaihtoehto.
Ehkei vihreillä olisi mitään sitä vastaan, että Ohisalo johtaisi puolueen vaaleihin – jos Aalto ei palaakaan.
Jos.
Moni vihreä vaikuttaja haluaa hehkuttaa Ohisalon esiintymistä A-talkissa muutama viikko sitten. Se herätti kentällä innostunutta hyrinää, joidenkin mukaan ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa.
Hieman ennen kolmea yleisö valuu elokuvateatterin saliin.
Ohisalo on luvannut pitää alkupuheenvuoron ennen I, Daniel Blake -elokuvan näytöstä. Elokuva käsittelee yhteiskunnan turvaverkkoa tai pikemminkin sen puuttumista brittiläisessä yhteiskunnassa.
– Vaikka me ollaan suomalainen hyvinvointivaltio, osa ihmisistä ei pääse käsiksi kasautuvaan hyväosaisuuteen, Ohisalo sanoo.
– Tänään on YK:n syrjäytymisen ja köyhyyden vastainen päivä, ja tämä on mitä parhain elokuva herättelemään siihen todellisuuteen.
Ohisalo on vahvasti omalla alueellaan, kun hän puhuu tästä teemasta.
Moni vihreä vaikuttaja haluaa hehkuttaa Ohisalon esiintymistä A-talkissa muutama viikko sitten. Se herätti kentällä innostunutta hyrinää, joidenkin mukaan ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa.
Ei Aallon puheissakaan mitään vikaa ollut, mutta niiden sanoma tuntui jäävän kaiken muun varjoon. Taakka oli raskas.
Nyt sai olla omasta puheenjohtajastaan pitkästä aikaa ylpeä.
On silti muistettava, ettei Touko Aallon kannatus ole vihreiden kentällä kadonnut. Se, että Aallon toivotaan palaavan, ei ole vain kohteliasta puhetta.
Vaikka monen kansalaisen silmissä Aalto on muuttunut lööppijulkkikseksi, liberaalit vihreät kestävät tämän touhuja enemmän. Kunhan ne olisivat nyt ohi.
Ohisalo on nähnyt Kuvakukossa pyörivän elokuvan aiemminkin.
Sillä välin, kun hän odottaa elokuvan jälkeistä paneelikeskustelua, on aikaa antaa haastattelu Savon Sanomien toimittajalle.
Kysymykset ovat tuttuja: ne koskevat puolueen tilaa ja Aallon sairauslomaa.
Ohisalo kiemurtelee.
– Tämä on Aallon ja lääkärin välinen asia, eikä minulla ole siihen kommentoitavaa.
Ohisalo ei ole Aallon ainoa sijainen, vaan puheenjohtajan tehtäviä jakavat myös varapuheenjohtajat Veli Liikanen ja Hanna Halmeenpää sekä eduskuntaryhmän puheenjohtaja Krista Mikkonen.
Sijaisuusratkaisu näyttää vihreille luontevalta, sillä puolueessa on aina korostettu vastuun jakamista. Mutta äänestäjät odottavat selkeyttä, ja sekin puolueessa tiedetään.
Entä jos Aalto palaa, ja hän on taas pian sairauslomalla? Se ei tekisi puolueelle hyvää. Kun vaalit lähestyvät, on voitava luottaa siihen, ettei johtaja vaihdu kerran kuussa.
Vaalikentillä on oltava selkeät sävelet.
Sijaisuusratkaisu näyttää vihreille luontevalta, sillä puolueessa on aina korostettu vastuun jakamista. Mutta äänestäjät odottavat selkeyttä, ja sekin puolueessa tiedetään.
Jukka Niskanen and His Band lopettelee ohjelmanumeronsa Kuopion torilla. Kello lähenee puolta seitsemää.
Lavalle asteleva juontaja toivottaa tervetulleeksi seuraavat puhujat, kaksi ihanaa naista. Heistä toinen on Ohisalo.
Alkaa sataa.
– Hallitusohjelmassa pitää olla asunnottomuuden poistaminen, ei vain sen helpottaminen tai lieventäminen, Ohisalo vaatii.
Hän puhuu painokkaasti, mutta kovin moni ei ole kuulolla. Äänentoisto on huono. Ei ehkä kiitollisin paikka puhua.
Eikä kiitollinen tilannekaan. Pitäisi johtaa puoluetta ja innostaa kenttää. Ja samalla odottaa, miten tilanne kehittyy.
Mutta Ohisalo ei vaikuta lannistuneelta. Hän puhuu toimittajalle I, Daniel Blake -elokuvasta. Siitä samasta, jonka alkuun hän puhui pari sanaa ja jonka jälkeen hän osallistui paneelikeskusteluun.
– Moni tuntui pyyhkivän kasvojaan elokuvan jälkeen yleisössä, Ohisalo muistelee.
Köyhyyden poistamisesta nuorena sosiaalipolitiikan opiskelijana innostunut poliitikko muistelee sellaisia asioita silloin, kun kokoukset venyvät ja puolueen tilanne on vaikea.
Että jonkun takiahan tätä tehdään. Vaikka vastauksia ei aina olisikaan antaa.
Tätä juttua varten on haastateltu myös yliopistonlehtori Jenni Karimäkeä Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksesta, Taloustutkimuksen tutkimuspäällikköä Juho Rahkosta sekä useampia vihreissä toimivia vaikuttajia.
Lue lisää:
Analyysi: Puheenjohtaja Touko Aallon sairausloma stressaa miestä itseään ja puoluetta
Touko Aallon sairausloma jatkuu
Professori Grönlund: Touko Aallon paluulle marraskuun puoliväli alkaa olla ehdoton takaraja
Touko Aalto jää sairauslomalle – syynä uupumus: "Jaksamiseni rajat ovat tulleet vastaan"