Syö vähemmän lihaa.
Tämä lause on monen huulilla, eikä vähiten hallitusten välisen ilmastopaneeli IPCC:n julkaiseman raportin vuoksi. Sen mukaan lihansyönnin vähentäminen on yksi keskeisimpiä keinoja vähentää hiilidioksidipäästöjä.
Jauheliharasia kannattaa siis jättää hyllyyn. Eli kohti kaupan hedelmä- ja vihannesosastoa, tuttavallisemmin hevi-osastoa.
Mutta mitä jos ilmastoahdistus iskee sielläkin? Voiko Välimereltä laivatun hedelmän pistää hyvällä omallatunnolla koriin kotimaisen vihanneksen viereen?
Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) erikoistutkija Minna Kaljosen mukaan voi.
– Kuluttaja voi hevi-osastolla huojentua, sillä hedelmien, vihannesten ja kasvisten valitseminen on aina vähäpäästöinen valinta.
Tuotantotapa ratkaisee
Hedelmien, kasvisten ja vihannesten hiilijalanjäljen aprikointi lipsahtaa usein sen pohtimiseen, kuinka kaukaa tuote tulee ja millä se on tuotu kaupan hyllylle.
Kuljetus on kuitenkin vain pieni osa tuotteen elinkaarta ja näin ollen myös sen hiilijalanjälkeä.
– Tuotantotapa on se merkittävin asia. Esimerkiksi ympärivuotinen kasvihuoneviljely vaatii paljon energiaa, Minna Kaljonen kertoo.
Kun hevi-tuotteita tarkastellaan tuotantotavan kautta, voi Satokausikalenterin perustaja Samuli Karjulan mukaan tulla vastaan tilanteita, joissa laivalla tuodut tuotteet ovatkin kotimaisia vaihtoehtoja parempia.
– Tuontituotteet on voitu kasvattaa avomaalla ilman ulkopuolista energiaa. Silloin hiilijalanjälki on pienempi verrattuna lisäenergialla kotimaassa kasvatettuun.
Tee hyvää ruokaa ystäville ja perheelle siitä kasviksesta, jonka valitset. Hyvä leviää sitä kautta.
Minna Kaljonen
Esimerkiksi tammikuussa ostetun kotimaisen kasvihuonekurkun hiilijalanjälki on isompi verrattuna samassa kuussa ostettuun Välimeren alueella kasvatettuun hedelmään.
Karjula kuitenkin kyseenalaistaa yksittäisten tuotteiden välillä pallottelun. Hänen mukaansa kuluttajan ei kannata arvottaa hedelmiä, kasviksia ja vihanneksia pelkästään niiden hiilijalanjäljen mukaan.
– Suurin ongelma tässä vaiheessa on se, että suomalaiset syövät ylipäätään liian vähän hevi-tuotteita. Kokonaiskulutuksen lisäämisessä on tilaa kaikille tuotteille ja toimijoille.
Ruoan takana muutakin kuin päästöt
Hevi-tuotteiden tarkan hiilijalanjäljen metsästys ei välttämättä ole edes kovin mielekästä tavalliselle kuluttajalle.
– Mielestäni kuluttajan tehtävä on tätä helpompi: kuluta kasviksia ja hedelmiä monipuolisesti, Minna Kaljonen toteaa.
Sen sijaan, että aina valitsee turvallisen kurkun ja tomaatin, Kaljonen rohkaisee kokeilemaan esimerkiksi kotimaisia avomaajuureksia ja papulajeja.
– Talvella kasvihuoneessa kasvatettu kurkku ei välttämättä edes maistu niin hyvälle kuin satokauden kurkku. Miettisin kasvisten kohdalla myös makua. Hyvä maku kertoo usein sen, että tuote on tuore ja se tulee läheltä.
Kaljoselle maku ratkaisee valinnan esimerkiksi tomaatin kohdalla. Talvisin ulkomailta tuotu tomaatti on usein raakaa, eikä matkan aikana tapahtuva kypsyminenkään tee siitä hänen mielestään hyvän makuista.
– Voi ajatella myös muita tärkeitä asioita ruoassa kuin hiilidioksidipäästöt. Kuten mitä tuotantotapoja haluaa tukea.
Tavallisen kuluttajan on lopulta myös hyvin vaikea tietää yksityiskohtia valitsemastaan hedelmästä tai vihanneksesta.
– Emmehän välttämättä tiedä Espanjan alueelta tulleesta appelsiinista, kuka sen on kasvattanut ja miten se on kasvatettu. Sen kasvattamiseen on voitu käyttää Pohjois-Afrikan pohjavesivarantoja tai sitten viljelijällä on ollut huonot työehdot, Karjula pohtii.
Rohkeutta kuluttajille ja kauppiaille
Vaikka hedelmän tai kasviksen hiilijalanjäljen selvittäminen on kuluttajalle käytännössä mahdotonta, voi ilmastonmuutosta torjua silti omilla valinnoillaan.
Samuli Karjula kääntyisi kuluttajana kauppiaan puoleen. Jos kuluttajat ovat aikaisemmin penänneet kauppiailta esimerkiksi perulaista parsaa keskellä synkintä talvea, voivat kuluttajat myös vaatia satokauden tuotteita hyllyyn.
Toisaalta Karjula toivoo myös kauppiaalta rohkeutta sanoa kuluttajalle, että hänen toiveessaan ei aina ole järkeä.
– Mielestäni ilmastokeskustelu on mennyt siihen pisteeseen, että tällaisista asioista voidaan keskustella. Minä ainakin uskoisin kauppiasta, jos hän perustelee asian hyvin.
Vaikkakaan luomu ei ole yksistään ratkaisu hiilensidontaan, suosisi Minna Kaljonen luomua. Hän myöntää, etteivät tuotteiden luomumerkinnät kerro suoraan hiilidioksidipäästöistä, mutta muistuttaa, ettei luomumerkintää anneta EU:n alueella heppoisin perustein.
– Luomuviljelyssä maaperän kuntoon panostetaan paljon. On tutkimuksia, joiden mukaan viljelymaan hyvä kunto auttaa sitomaan hiiltä enemmän, kuin se tuottaa.
Tärkeintä olisi kuitenkin lisätä hedelmien ja kasvisten kulutusta ja ottaa ne osaksi arjen ruokakulttuuria.
– Tee hyvää ruokaa ystäville ja perheelle siitä kasviksesta, jonka valitset. Hyvä leviää sitä kautta. Kaupassa ei aina tarvitse olla syyllisyydentuntoinen, Kaljonen muistuttaa.