Kuljet kadulla pienen lapsen kanssa, kun äkkiarvaamatta hän irrottaa otteensa ja lähtee juoksemaan. Saat hänestä otteen juuri ennenkuin auto suhahtaa ohi. Saat hirveän raivokohtauksen ja alat huutaa lapselle, kuinka typerästi hän juuri teki.
– Aggressio on sekä tunnetta että toimintaa. Suuttuminen on reaktio, joka on tarkoitettu suojaamaan kauhun tunnetta lapsen menettämisestä. Lapsi näkee vain päällimmäiseen tunteen, joka on raivoaminen ja syyttely, kuvaa teologian tohtori, perhepsykoterapeutti Heli Pruuki Janakkalasta.
Kirjassa Vihainen nainen. Hyvä, paha aggressio Pruuki ja kirjan toinen tekijä Terhi Ketola-Huttunen avaavat aggressiota kansantajuisesti. Sille on syynsä.
– Toisiin tai itseen kohdistettu negatiivinen aggressio on miltei aina yksinäisyyden, masennuksen ja erilaisten tunne-elämän ongelmien taustalla, toteaa Heli Pruuki.
Aggressio kuuluu myös naisille
Aggressio on kaikkien elämään kuuluva voima ja toiminnalle välttämätön energia. Moottori ja polttoaine samassa paketissa. Aggressioon liittyvistä tunteista on helpoin tunnistaa viha ja raivo.
– Inho, ärsyyntyminen ja suuttuminen ovat selkeitä aggressiotunteita. Myös yhdistelmätunteet kuuluvat siihen, kuten kateus ja mustasukkaisuus. Niissä on aggression lisäksi mukana surua, pelkoa ja kipua. Aggressio tulee suojaksi silloin, kun ihminen tuntee olevansa heikko ja haavoittuva, kuvaa Heli Pruuki.
Aggressio on myös toimintaa. Suorin tapa ilmaista sitä on väkivalta. Naisille tyypillisempää on ilmaista aggressiota epäsuorasti.
– Toisen sättiminen, arvostelu, kriittisyys ja pahan puhuminen selän takana ovat naisille tyypillisiä tapoja ilmaista aggressiota, kuvaa Pruuki.
Kännykän plärääminen, haukottelu tai huomion kohdistaminen toisaalle, kun työkaveri puhuu. Tyypillisiä aggression piirteitä työpaikan palaverissa. Heli Pruukin mukaan tapojen tunnistaminen ja niistä itse vastuun ottaminen katkaisevat huonon kierteen.
Aggressio kääntyy itseä vastaan
Aggressio voi kääntyä myös sisäänpäin. Silloin se kääntyy naista itseään vastaan.
– Ajatellaan, että kaikki kritiikki on ansaittua. Ihminen tuntee itsensä arvottomaksi. Sisäinen puhe itselle on negatiivista. Nainen nielee kaikki kommentit ja sopeutuu muiden toiveisiin ja odotuksiin loputtoman kauan, kuvaa psykoterapeutti Heli Pruuki.
Mutta jatkuvalla nielemiselläkin on seurauksensa. Esimerkiksi masennus liittyy siihen, että ihminen ei pidä omia puoliaan.
– Aggressiota syödään alas suklaan ja muiden herkkujen kanssa. Syömisellä yritetään sulkea pois aggression nostattamat tunteet, mutta eiväthän ne minnekään mene. Syömiseen liittyvät häiriöt ja masennus ovat seurauksia alas painetuista tunteista, joita ei pystytä kohtaamaan, kuvaa Heli Pruuki.
Tälle ajalle tyypillisenä seurauksena Pruuki pitää liian pitkälle menevää treenaamista. Esimerkiksi selkä- ja vatsaoireet sekä pää- ja hartiakivut voivat hänen mielestään kertoa aggression tukahduttamisesta.
– Ylitreenaaminen on minusta tuore tapa niellä aggressiota. Liiallisen kriittinen tapa tarkastella itseään kertoo pahasta olosta. Silloin ei kykene antamaan itselleen myötätuntoa, sanoo Heli Pruuki.
Ärsyttävä ämmä, jämäkkä mies
Aggression myönteisiä puolia voi hyödyntää esimerkiksi työelämässä. Silti aggression keinot eivät ole ole miehille ja naisille tasapuolisia.
– Jos nainen on palaverissa suora ja määrätietoinen, hän leimautuu ikäväksi ämmäksi, mitä kukaan ei halua. Jos taas mies käyttää samoja aggression myönteisiä keinoja samassa tilanteessa, häntä pidetään jämäkkänä tyyppinä, pohtii Heli Pruuki.
Kiltiksi tytöksi kasvattaminen tuo Pruukin mielestä riskejä tulevaisuudessa. Jos tyttöä kehutaan ainoastaan kiltteydestä, hän ei opi tunnistamaan ja ilmaisemaan omia tarpeitaan.
– Hirveän monet naiset ovat pienentäneet itsensä. Jos opettelee vain miellyttämään toista, ei osaa puolustaa omia rajojaan. Jos kasvatamme tytöistä liian kilttejä, kasvatamme heistä myös voimattomia, kuvaa psykoterapeutti Heli Pruuki.
Työprojektissa nuorempi, kauniimpi ja nopeampi kollega saa huomion, vaikka itsellä olisi asiantuntemusta enemmän. Sekös suututtaa.
– Aggressioista pitää itse ottaa vastuu. Pitää oppia tunnistamaan mitä itsessä tapahtuu, kun tekee mieli puhua toisesta pahaa. Usein ne liittyvät omaan kipuun, täyttymättömiin haaveisiin, ikääntymisen suruun ja luopumiseen, kuvaa Heli Pruuki.
Voisiko joku keittää minulle kupin teetä?
Pruukin mielestä kulttuurimme on toistaiseksi tarjonnut varsin vähän malleja sille, miten kielteisiä tunteita voisi kanavoida positiivisesti. Hän muistuttaa, että jokaisen tunteen takana on jokin tarve, joka ei ole tullut kuulluksi. Kuinka oppia pysäyttämään vahingollinen toiminta ennen kuin vahinko tapahtuu?
– Tulet kotiin ja eteinen on hirveässä kaaoksessa. Ärjäisyn sijaan voisikin astua kenkävuoren yli ja sanoa: "Olen tänään tosi väsynyt. Voisiko joku keittää kupillisen teetä?"
Emme ole tottuneet kertomaan omista heikkouksistamme
Heli Pruuki
Kun oppii tunnistamaan tunteen ja sen takana olevan tarpeen, osaa auttaa itseään. Voi suunnata kohti sitä, mitä oikeasti tarvitsee, pohtii Heli Pruuki.
– Perheissä on paljon välittämistä, mutta sitä leivotaan myös paljon pullan ja piirakoiden sisään. Ajatellaan, että palveluksilla rakastetaan, kun sanoja ei ole.
Mitä pahaa kuivissa halkopinoissa tai makkarakeitossa on, jos rakkaus on rivien välistä luettavissa?
– Ymmärrän hyvin palveluksilla rakastamisen, eikä siinä tietenkään ole mitään pahaa. On hyvä, jos opettelemme vähän enemmän sanomaan ääneen rakastavamme toista, sanoo Heli Pruuki.
Välttelevää välittämistä
Kun Vaahterämäen Eemeli teki metkujaan, hänet suljettiin puuverstaaseen vuolemaan puu-ukkoja ja katumaan kolttosiaan.
Viiden lapsen äiti Heli Pruuki on itsekin suutuspäissään komentanut lapsen huoneeseen rauhoittumaan. Lapselle tuumaustauko ei kuitenkaan opeta mitään siitä, miten kiukkuun ja vihaan pitäisi suhtautua.
Lapsella ei ole taitoja käsitellä vihaa ja raivoa yksin
Heli Pruuki
– Lapsella ei ole taitoja käsitellä vihaa ja raivoa yksin. Aikuisen pitää olla ottamassa lapsen vihaa vastaan, ja opettaa lapselle, kuinka vihaa käsitellään.
Yhdessäolemisen taitoihin kuuluu kyky ottaa vastaan toisen negatiiviset tunteet. Kun aikuinen ei väistä lapsen vihaa, vaan auttaa sanoittamaan sitä, lapsi kokee, että tunteista voi puhua.
– Eli hän oppii tunnistamaan vihan tunteen ja tulee kuulluksi omassa asiassaan, summaa Pruuki.
Kylläpä sinä olet reipas!
Lapsia kehutaan usein reippaudesta ja siitä, että he pärjäävät varhain yksinkin. Liiallinen reippauden korostaminen lisää Pruukin mielestä lapsen kokemusta siitä, ettei kukaan ole häntä varten.
– Jos lapsen pitää koko ajan pärjätä yksin, niin silloin on vaikea opetella aikuisenakaan tarvitsemaan ketään. Aikuisena yksinäisyyden kokemus on hyvin syvä. Lapsena yksin jäänyt on aikuisenakin oman perheenkin keskellä hyvin yksin, kuvaa Pruuki.
Yksinäisyydellä ja aggressiolla on Pruukin mukaan tiiviit siteet. Aggressio nousee kaipuusta toisiin ihmisiin ja viha nousee suojatunteeksi silloin, kun toinen osuu haavoittuvaan kohtaan itsessä.
Lapsena yksin jäänyt on aikuisenakin oman perheenkin keskellä hyvin yksin
Heli Pruuki
– Se on selkeä kierre. Jos surua ja pelkoa pystyttäisiin käsittelemaan aiemmin, ei aggression tarvitsisi muuttua vahingolliseksi toiminnaksi. Väkivalta kuvaa toiselta puolelta tarvitsevuutta, johon kukaan ei ole vastannut, sanoo Heli Pruuki.
Valokuvia katsellessa
Jos perheessä ei ole kulttuuria puhua tunteista tai katsoa toisia silmiin, voi olla vaikeaa puhua omista kokemuksistaan kovin syvällisesti. Heli Pruuki kannustaa ensi alkuun lähestymään niitä ihmisiä, jotka ovat itselle tärkeitä.
– Kannattaa sanoittaa toiselle se, kuinka tärkeä hän on. Päiväkirjan kirjoittaminen ja valokuvien katselu yhdessä ovat hyviä tapoja sukeltaa vanhoihin muistoihin. Silloin voi tulla hyvä hetki kertoa, mitä tunteita itsellä liittyy johonkin tapahtumaan, pohtii Heli Pruuki.
Heli Pruuki puhuu välttelevästä kiintymyskäyttäytymisestä.
– Toisen ihmisen silmiin katsominen pitkään voi olla vaikeaa. Ehkä helpoin tapa aloittaa on ottaa kännykkä pois siitä katseiden välistä.