Julkinen keskustelu tuomioistuinten päätöksistä on kasvanut 2000-luvulla. Vuonna 2004 Suomi sai huomautuksen YK:n ihmisoikeuskomitealta siitä, että poliitikot puuttuvat puheillaan tuomioistuinten tuomiovallankäyttöön.
Helsingin yliopiston oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden professori Jukka Kekkonen pitää julkisen keskustelun aktivoitumista hyvänä asiana. Hän kehottaa kuitenkin varovaisuuteen, jotta vallan kolmijaon roolit – lainsäädäntövalta, toimeenpanovalta ja tuomiovalta – eivät sekoitu.
– Se on uusi piirre 2000-luvulla, että arvostelua on esitetty myös näiden instituutioiden sisältä. Kun näin tapahtuu, on oltava tarkkana, etteivät vallankäyttäjien reviirit mene sekaisin.
Poliittisista puolueista erityisesti perussuomalaisten jäsenet puoluejohtoa myöten ovat useaan otteeseen arvostelleet oikeuden päätöksiä. Kritiikin kohteina ovat olleet niin korkein oikeus, hovioikeus kuin käräjäoikeudet.
Kekkonen pitää erittäin vaarallisena tapaa, jolla tuomioistuinten ratkaisuja vähätellään nykyisin Suomessa ja joissakin Euroopan maissa.
– Riippumattoman tuomioistuimen ratkaisuja arvostellaan huonoin ja heikoin perustein, ikään kuin ne olisivat samanlaisia mielipiteitä kuin kenen tahansa mielipiteet. Meidän pitää kunnioittaa tuomioistuinten ratkaisuja silloinkin, kun olemme itse eri mieltä niiden asiallisesta sisällöstä tai ne ovat meille jotenkin epäedullisia.
Kansanedustajilla on vallan kolmijaossa lainsäätäjän tehtävä. Heitäkin koskee kuitenkin sananvapaus. Missä siis kulkee asiallisen kritiikin raja?
– Raja on aina tulkinnallinen. Arvostella kyllä saa, mutta jos on kansanedustaja tai ministeri, pitää olla hiukan tarkempi sanomisissaan. Ennen kaikkea ei saa vetää mattoa alta tuomioistuinlaitoksen legitimiteetiltä, Kekkonen sanoo.
Professorin mukaan silloin mennään liian pitkälle, jos kiistetään tuomioistuinlaitoksen tekemien päätösten oikeutus. Kekkonen nostaa esimerkiksi kansanedustaja Jussi Halla-ahon kommentit joiden mukaan korkeimman oikeuden tuomio oli vain muutaman ihmisen henkilökohtainen tulkinta.
– Se on puhetapana instituutiota ja sen edustajia halventava. Oikeusvaltiossa ratkaisuja tulee kunnioittaa silloinkin, kun ne eivät miellytä meitä.
Suomessa oikeuskansleri ja eduskunnan oikeusasiamies ovat ylimpiä laillisuusvalvojia. Kekkosen mukaan laillisuusvalvonta toimii hyvin, mutta arvostelu on yleisellä tasolla ankarampaa kuin silloin, kun se kohdistuu yksittäiseen henkilöön.
– Tuntuu siltä, että silloin kun pitäisi ottaa kantaa tiukasti jonkun ministerin tai korkeassa asemassa olevan henkilön toimintaan, kritiikki on paljon laimeampaa, eikä lopputulema usein ole niin voimakas kuin mitä olisi yleisesti odotettu, Kekkonen huomauttaa.
Päivitetty 24.10. klo 16.35: täsmennetty jutun toiseksi viimeisessä kappaleessa olevaa Kekkosen näkemystä laillisuusvalvonnan toimivuudesta.