1
Upseerin tytär ja vihainen nuori nainen
Eeva ei ollut mikään tavallinen tyttö. Ranskaa ihailevien vanhempien antama virallinen nimikin kuuluu Claude Eeva Maria Karikoski. Kosmopoliitin perheen isä yleni sodan aikana everstiksi, mutta suuntasi sitten siviilipuolelle. W.A.M Karikoski luotsasi Suomen Työnantajain Keskusliittoa vuodesta 1945 kuolemaansa asti viisikymmenluvun lopulle. Äiti Astrid työskenteli Pariisin lähetystössä, jossa pari tapasikin.
Eeva, kolmesta tyttärestä keskimmäinen, lähti opiskelemaan lakia. Lain pänttääminen oli kuitenkin puuduttavaa ja Eeva heittäytyi lukemaan toista tutkintoa yhteiskuntatieteelliseen tiedekuntaan. Porvarisperheen tyttärestä kasvoi tiedostava feministi ja vihainen nuori nainen ja tuplamaisteri.
Pian hän istui samassa kuppilan pöydässä ajan kulttuurivaikuttajien kanssa. Arvo Salo päätoimitti Ylioppilaslehteä, kirjallisuusmies Pekka Tarkka vaikutti fiksulta, runoilija Pentti Saarikoski taas ilkeältä, häntä Eeva vähän vältteli.
– Niissä piireissä mikään muu ei merkinnyt mitään kuin kirjoittaminen tai taiteen tekeminen. Lopulta Arvo Salo sai houkuteltua minut kirjoittamaan jutun Ylioppilaslehteen.
– Kirjoitin englantilaisesta kirjailijasta D. H. Lawrencesta. Hänestä kukaan ei tiennyt täällä mitään ja minusta tuli ylin Lawrence-tietäjä.
Työ vei mennessään. Pariisi kutsui.
2
Lahjakas mies takapajulasta
Eeva Karikoski reissaili kesäisin Ranskassa ystävättärensä Elina Salon kanssa. Kerran erääseen pariisilaiseen baariin astui sisään pitkä, hauskannäköinen mies.
– Pöytäkaverimme sanoi, että kappas, sehän on Peter, hän sitten on lahjakas.
– Sana lahjakas herätti minut heti. Kun mies istui seuraamme kuiskasin Elinalle, että pysy sivussa, tämä on minun, kertoo Eeva Lennon nauraen.
Peter Lennon osoittautui irlantilaiseksi toimittajaksi ja kirjailijaksi.
– Peterin mielestä Irlanti oli kauhea paikka. Ja niin se olikin, taantumuksellinen kirkkovaltio.
– Katolisella kirkolla oli niin paljon valtaa, ettei siellä hyväksytty oikeastaan mitään nykyaikaista. Ehkäisypillerit olivat kiellettyjä ja tietysti abortti.
Eeva Lennonin mukaan Irlannin eristäytyminen paheni toisen maailmansodan aikana. Kun muualla lähdettiin jälleenrakentamaan ja uudistamaan, Irlanti jäi takapajulaksi.
Peter Lennonin kuvasi yhdessä uuden aallon kuvaajan Raoul Coutardin kanssa dokumentin Rocky Road to Dublin. Se antoi rosoisen kuvan Irlannista, erityisesti koululaitosta ja yleistä moraalia hallitsevasta katolisesta kirkosta. Elokuva ehti saada ensi-iltansa Cannesissa 1967, kun opiskelijamellakat puhkesivat.
3
Boheemielämää ja barrikadeja Pariisissa
Pariisissa Lennonit menivät naimisiin ja heittäytyivät työn touhuun.Lapsia syntyi kaksi.
Peter Lennon kirjoitti irlantilaiseen lehteen ja viimeisteli novellejaan. Eeva sai työtä Uudesta Suomesta, jossa oli toimittajana tuttu Pekka Tarkka. Myöhemmin Uusi Suomi palkkasi Eeva Lennonin vakituiseksi kirjeenvaihtajakseen.
Pariilislaiselämään kuuluvat tietysti kahvilat. Niissä kävi kuhina. Naapuripöytään saattoi istahtaa kirjailija, filosofi Jean Paul Sartre. Peter Lennon tutustui maanmieheensä, näytelmäkirjailija Samuel Beckettiin, joka oli tullut kuuluisaksi absurdia teatteria edustavilla näytelmillään.
Kuusikymmentäluvun lopulla tunnelma kaupungissa kiristyi. Sotilastaustaisen presidentin Charles de Gaullen itsevaltainen politiikka ärsytti uutta älymystöä. Teollisuus kukoisti, mutta tuloerot kasvoivat ja maa oli sosiaalisesti takapajuinen.
Kapina kyti Nanterren yliopistossa. Se lroihahti oikeastaan aika vähäpätöisestä syystä.
– Opiskelijajohtaja Daniel Cohn-Bendit nosti esiin opiskelijoiden asuinolot. Naiset ja miehet asuivat erillään, eikä asuntolaan saanut viedä toista sukupuolta olevaa vierasta, tästä kaikki oikeastaan alkoi, Lennon kertoo.
Muukin tyytymättömyys alkoi purkautua. opiskelijat syyttivät opettajiaan fasisteiksi. Opettajat ryhtyivät lakkoon ja lopulta opiskelijat nousivat barrikadeille. He hoilottivat Kansainvälistä, marssivat ja vaativat. Poliisi vastasi kovin ottein. Opiskelut jäivät sikseen.
Mellakoiden aikaan Eeva Lennonkin joutui juoksemaan pakoon poliiseja. Kahden lapsen äidillä ei ollut aikaa tulla pamputetuksi mellakoissa. Edes työn tähden.
Kun tilanne rauhoittui ilmapiiri muuttui. Pääministeri Georges Pompidou muutti taktiikkaa.
– Antaa mädätä, Pompidou sanoi, kertoo Lennon
– Hän antoi opiskelijoiden ottaa vallan yliopistoilla ja työväen tehtaissa. Ilmapiiri muuttui hetkeksi yhteisölliseksi ja lempeäksi. Me kävelimme Motparnasselta Sorbonneen ja kävimme pitkiä keskusteluja, jututimme opiskelijoita.
Yliopistolta liikehdintä levisi tehtaisiin ja johti kuukauden yleislakkoon. Lopulta kukaan ei tiennyt, millä vallan tyhjiö täytettäisiin. De Gaulle väistyi, mutta oikeisto voitti vaalit. Opiskelijakapinasta alkoi kuitenkin muutos kohti hyvinvointivaltiota.
– Vuoden 1968 tapahtumat olivat läntisen maailman suurin kapina sitten toisen maailmansodan. Oli kiinnostavaa nähdä se niin läheltä, Lennon muistelee.
4
Miesten maailma
Uuden Suomen Eeva Lennon oli toinen naispuolinen kirjeenvaihtaja, joka sai vakipaikan suomalaisesta lehdestä. Vain Helsingin Sanomilla oli naispuolinen kirjeenvaihtaja Maija-Liisa Heini. Hänen asemapaikkansa oli Tukholma.
– Ei Pariisissa ollut vaikeaa työskennellä toimittajana, vaikka oli nainen. Siihen asemaan pääseminen sen sijaan oli vaikeaa.
– Uusi Suomi, jolle raportoin Pariisista, julkaisi sivuillaan minusta vain piirretyn kuvan, jossa näytin yli nelikymppiseltä, vaikka olin hädin tuskin kolmeakymmentä täyttänyt.
Myöhemmin Lennonista julkaistiin valokuva ja se herätti hämmennystä. Olisi pitänyt olla ainakin vanhempi nainen ollakseen kirjeenvaihtaja.
– No, minulla ei ollut koskaan mitään alemmuuskomlpeksia! Sitäpaitsi olin feministi.
Eeva Lennon liittyi Pariisista käsin suomalaiseen Yhdistys 9:n. Järjestö otti kantaa mm. abortti- ja päivähoitokysymykseen. Yhdistys oli akateemisten feministien liike, jonka jäsenistä kolmasosa oli miehiä.
Kuusikymmenluvun lopulla media-alaan iski lama. Sekä Peter että Eeva Lennon menettivät vakipaikkansa ja lehdet halusivat siirtää heidät freelancereiksi.
Peter sai työtarjouksen Lontoosta Sunday Timesista ja Eeva alkoi lämmitellä suhteitaan Suomen Yleisradioon.
5
London Calling
Pariskunta Lennon asettui Lontooseen avoimin mielin. Pariisin mellakat jäivät taakse, mutta työsarkaa näytti riittävän uudessakin kotimaassa. Konservatiivipuolueen pääministeri Edward “Ted” Heath pani tuulemaan ja sai ammattiyhdistysliikkeen vastaansa. Aluksi talous kasvoi, mutta öljykriisi muutti suunnan. Se ja vuoden 1974 kaivoslakko koettelivat.
– Suuri osa ihmisistä joutui kolmipäiväiselle työviikolle, jotta säästettäisiin energiaa. Kotona oli jatkuvasti sähkökatkoja. Meidän keskuslämmityksemme käynnistettiin sähköllä ja sekin katkesi joka kerta. Olimme kynttilän valossa ja palelimme.
Ted Heath oli vasta alkusoittoa sille, mitä tuleman piti Margaret Thatcherin aikaan.
– Thatcher toteutti kaiken sen, josta Heath vielä perääntyi. Heathin aikaan oli miljoona työtöntä, mutta Thatcher pani paremmaksi.Uusliberalistinen politiikka johti siihen, että kohta oli jo kolme miljoonaa työtöntä.
IRA:n radikaali siipi nosti päätään ja pommit räjähtelivät Lontoon kaduilla. Swingin London olikin jotain muuta, mitä Lennonit olivat odottaneet.
Eeva Lennon raportoi ensin radio- ja sitten televisiouutisiin. Hänen omintakeinen äänensä tuli tutuksi kaikille suomalaisille. Täällä Eeva Lennon, Lontoo.
Nyt Lennon asuu leskenä Pohjois-Lontoossa ja odottaa muiden tavoin Brexitiä.
Lennon kertoo, että Charles de Gaulle sanoi Englannista halveksuen, että sehän on vain saari.
– Nythän se sitten käy toteen. Tosin ihmiset, jotka äänestivät Brexitin puolesta, eivät tienneet, mistä äänestivät ja ovat jo katumapäällä.
6
Miltä Suomi näyttää?
Eeva Lennon on asunut pois Suomesta yli 60 vuotta. Monelle tarttuu outo nuotti puheeseen jo parin vuoden poissaolon jälkeen. Lennonin puheesta ei kuulu epäröinnin häivääkään. Suomi sujuu ilmeikkäänä ja kielioppi on kohdallaan.
Lennonin yhteydet synnyinmaahansa ovat tiiviit ja työskentelykieli on aina ollut ainakin osittain suomi. Hän katsoo Suomea silti ulkopuolisen silmin.
- Olen ollut Suomessa toimittajana vain yhden kesän. Mutta kyllä minä seuraan, mitä täällä tapahtuu. Suomi on muuttunut poissaollessani valtavasti. Tämän päivän Suomi on oikein sofistikoitunut maa.
- Peruskoulu on tehnyt tehtävänsä ja ihmiset ovat kielitaitoisia. Suomi on monella tapaa pätevä, tehokas ja edistyksellinen valtio. Mutta eivät suomalaiset tunnu sitä vieläkään uskovan. Se täytyy heille aina uudelleen ja uudelleen selittää.
(Juttua muokattu 8.11.2018: Pekka Tarkka ei ollut Suomen Sosialidemokraatin vaan Uuden Suomen toimittaja. Lisäksi on tarkennettu, että Pariisin tapahtumat johtivat myös yleislakkoon.)
