Nuori sellisti lämmittelee hermostuneesti Espoon kulttuurikeskuksen lavalla. Soitto soljuu vaivattomasti, mutta taiturin olemus on kaikkea muuta kuin rento.
– Jännitys näkyy naamastani, Leonardo Chiodo myöntää.
Ramppikuume eri muodoissaan on tuttu juttu suurelle osalle muusikoista. Jännitys vain kovenee, kun on edessä nimenomaan arvioitavaksi tarkoitettu esitys.
– Finaalipaikkaa ei osaa tässä vaiheessa juhlia, sillä pahin jännitys on nyt päällä. Myöhemmin tulee varmasti todella hyvä tunne.
Rentoutumiseen ennen esitystä on lukuisia kikkoja hengitystekniikoista mielikuvaharjoituksiin. Tai sitten voi olla Chiodon tapaan realisti.
– Jännitykseen ei auta mikään. Mutta hälveneekö se lavalla, se riippuu valmistautumisesta. Kun on teknisesti valmis, voi myös ilmaista vapaammin kaiken sen, mitä on ilmaistavaa.
Chiodo onkin päätynyt ajatukseen, että etukäteen jännittäminen on ihan ok.
– Jos sitä vain vakuuttelisi itselleen, että ei tässä ole syytä jännittää, niin sitten sitä menisi lavalle ja tilanne olisi yhtäkkiä päällä. Siinä saattaisi säikähtää ja mennä sekaisin.
Kilpaileminen soittajana kasvattaa ihmisenä
Chiodo voitti keväällä Turun kansallisen sellokilpailun. Paulon sellokilpailussa mukana on soittajia kaikkialta maailmasta. Avain menestykseen on sama kuin avain jännityksen voittamiseen: suvereeni soittotekniikka.
Nykypäivän soittajat ovat niin taitavia, ettei tekniikasta ole varaa antaa yhtään periksi.
– Mutta se ei voi missään nimessä jäädä siihen, koska aina joku on teknisesti yhtä hyvä tai parempi niin, että hän pystyy samalla ilmaisemaan jotain. Pitää olla myös esiintyjänä ja persoonana kiinnostava, Chiodo toteaa.
Paulon kilpailussa tähän mennessä parhaiten pärjännyt suomalainen on Perttu Kivilaakso. Apocalyptica-yhtyeessä maailman myöhemmin valloittanut sellisti tuli kolmanneksi vuonna 1996.
Chiodolle jo finaalipaikka on ainutlaatuinen saavutus. Finaali on harvinaisen tasainen, eikä selkeää ennakkosuosikkia ole.
Chiodo naurahtaa.
– Kaikki mitä teen, teen sillä ajatuksella, että se mahdollistaisi Paulon sellokilpailun voiton. Se, miten lopulta käy, on eri asia. Ainakaan ei kannata jättää mitään tekemättä sen takia, ettei voittoa välttämättä tule.
Chiodolle sellokilpailut ovat olleet itsestään selvä osa muusikkoutta. Kilpailuissa pärjäämällä saa tärkeitä esiintymisiä ja myötätuulta uralle.
– Turun sellokilpailu oli mielessä monta vuotta. Kaikki mitä tehtiin, tehtiin sitä varten.
Pikkuveljeni on Rafaello, minun nimeni on Leonardo, isoveljeni on Michelangelo.
Leonardo Chiodo
Menestys ei ole suinkaan kaikki kaikessa, sillä jo kilpailukokemus ja siihen valmistautuminen kehittää osallistujia muusikoina.
Paulon kilpailuun osallistuivat suomalaisista myös Sirja Nironen ja Turun kilpailun vuonna 2014 voittanut Senja Rummukainen.
– Kilpaileminen kypsentää ja kasvattaa henkisesti. Siinä kehittyy ihmisenä.
Kilpailuasetelma on samalla äärimmäisen stressaava.
– Osallistuminen vaatii paljon töitä ja henkistä valmistautumista ja kiirehtimistä. Silti tuntuu, että osaan eritellä huonoja puolia vasta paljon myöhemmin, kun olen nähnyt maailmaa ja osaan katsoa kokonaisuutta ulkopuolelta.
Italialaista verta
Vuonna 2014 Leonardo Chiodo oli Turun sellokilpailun vasta 15-vuotias kuopus. Jos silloin taiturissa oli nuorta paloa, nyt mukana on harkitsevaisuutta. On miehessä myös italialaista runollisuutta. Se tulee isän puolelta.
– Isäni on Italiasta, Roomassa syntynyt. Meillä veljeksillä on kaikilla kuuluisan taiteilijan nimi. Pikkuveljeni on Rafaello, minun nimeni on Leonardo, isoveljeni on Michelangelo, Chiodo kertoo.
Italiassa on rakennettu maailman parhaina pidetyt sellot. Taide on siellä itseisarvo. Tunnetaanpa maa myös ruokakulttuuristaan.
– Joskus harmittelen sitä, että kuvataiteet ovat jääneet – en ole pitkään aikaan maalannut. Se on minulla verissä. Isäni isoisä oli kuuluisa taidemaalari. Olen myös kiinnostunut gastronomiasta. Teen ruokaa ja leivon. Olen perehtynyt ruoanlaittoon myös tieteelliseltä kannalta, Da Vincilta nimensä saanut Chiodo sanoo.
Kaikki Paulon kansainvälisestä sellokilpailusta: yle.fi/paulo