Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Neljäksi poika salibandyyn. Viideksi tyttö tanssitunnille. Sieltä suoraan hakemaan toinen lapsi kotiin treeneistä. Illan viimeinen kuskaus on kahdeksalta. Viikonloput peleissä ja kisoissa.
Tällaista arki on monella vanhemmalla nykyään.
85 prosenttia suomalaisista lapsista ja nuorista kertoo, että heillä on jokin harrastus. Suomesta ei löydy kuitenkaan tutkimusta, paljonko lapsilla keskimäärin kuluu aikaa eri harjoituksiin.
– On aivan totta, että lasten harrastuksiin käytettyä aikaa on tutkittu vain vähän, Tilastokeskuksen tutkija Riitta Hanifi sanoo.
Siksi Yle pyysi yli 20 lajiliitolta ja järjestöltä arviota siihen, paljonko eri lajeihin menee aikaa viikossa keskimäärin.
Aikoja voi vertailla tästä koneesta. Luvuissa eivät ole mukana matkat kodista harjoituspaikalle.
Lapsen ikä
11
Taso
KERTOJA
-
VIIKOSSA
TUNTIA
-
VIIKOSSA
Jopa 40 tuntia viikossa
Vastausten perusteella kilpatasolla urheilevalla lapsella kuluu monessa lajissa yli 20 tuntia viikossa harrastukseen. Monessa lajissa menee aikaa tätäkin enemmän.
Esimerkiksi taitoluisteluun menee yläkouluikäisellä aikaa jopa 40 tuntia viikossa. Yläkouluikäisellä on kilpatasolla harjoitukset 8–10 kertaa viikossa, mihin menee 20 tuntia. Saman verran aikaa menee kahden päivän kilpailuun matkoineen.
– Arviot ovat todella karkeita. Luvut vaihtelevat suuresti eritasoisten seurojen ja urheilijoiden kohdalla, Suomen Taitoluisteluliiton valmennuspäällikkö Satu Niittynen sanoo.
Ylen vertailussa olevat ajat ovat liittojen tai järjestöjen arvioita keskimääräisestä lajiin kuuluvasta ajasta. Harrastukseen kuuluva aika riippuu iästä, joukkueesta ja välimatkoista. Siksi ne voivat vaihdella yksilöittäin.
Voimistelussa useita mahdollisuuksia
Yksi vaikeimmista lajeista arvioida aikaa on voimistelu. Siihen voi kulua yhtä paljon aikaa kuin taitoluisteluun tai sitten ei.
– Voimisteluliiton alla on yhdeksän virallista kilpalajia ja useita eri harrastemuotoja tämän päälle aina parkourista tanssin kautta akrobatiavoimisteluun, Suomen Voimisteluliiton pääsihteeri Maria Laakso muistuttaa.
Yle pyysi arviot sekä harrastus- että kilpatasolle. Kilpatasolla tarkoitetaan tässä vertailussa tavoitteellista harrastamista, jossa asetetaan selkeitä tavoitteita ja käydään kilpailuissa.
Esimerkiksi voimistelussa voi olla yläkouluikäisellä jopa yhdeksät treenit viikossa, jos kilpaillaan. Yhdet treenit kestävät 1,5–4 tuntia.
Yläkouluikäisellä voi olla voimistelussa lisäksi 6–20 esiintymistä vuodessa ja jopa kymmenen leiriä. Toisaalta voimistelua voi harrastaa vain kerran viikossa.
Suosituimmat lajit
Tutkimustietoa eri lajien harrastamisesta on niukasti. Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytymisen tutkimus on selvittänyt eniten harrastettuja lajeja. Kyselyyn vastasi liki 7 000 lasta.
62 prosenttia 9–15-vuotiaista lapsista ilmoitti vuonna 2016 harrastavansa urheiluseurassa. Suosituimpia lajeja ovat kyselyn mukaan jalkapallo, salibandy ja jääkiekko.
Myös lisenssejä on saman tutkimuksen mukaan eniten jalkapallossa, jääkiekossa ja salibandyssa.
Huipulla ennen aikuisikää
Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen erikoistutkija Kaisu Mononen on osin yllättynyt harrastuksiin kuluvasta ajasta.
– Määrät kuulostavat aika kovilta. Jos määrään kuuluu höntsy- ja koululiikuntaa, sitten se on helpompi ymmärtää. Mutta olen vähän yllättynyt, että viikossa voi kulua jopa 40 tuntia.
Siihen on selkeä syy, miksi esimerkiksi voimistelussa ja taitoluistelussa harrastusmäärät ovat suuria.
– Vaativissa taitolajeissa, kuten voimistelussa tai taitoluistelussa, huipulla ollaan jo ennen aikuisikää. Se tarkoittaa sitä, että harjoittelu on tehtävä lapsena, erikoistutkija sanoo.
"Minimi 20 tuntia viikossa"
Monessa lajissa ei tehdä virallisesti jakoa kilpailu- ja harrastustason välillä. Siksi harrastuskoneessa voi olla sama aika molemmilla tasoilla.
– Meille oli hieman haastavaa määritellä, mikä partiossa olisi tuo ”kilpataso”. Päädyimme siihen, että meillä ei sellaista varsinaisesti ole. Partiossa jokainen voi määritellä, kuinka paljon haluaa olla mukana, viestintä- ja markkinointipäällikkö Anna Koroma-Mikkola Suomen Partiolaisista sanoo.
Perinteisesti partiota on voinut harrastaa vasta kouluiässä. Nyt partioon on tulossa uusi perhepartiomuoto, jossa alle kouluikäiset lapset voivat osallistua yhdessä vanhempiensa kanssa kerran kuukaudessa.
– Me emme jaa harrastajiamme harrastus- ja kilpatasoille kuin vasta 14–15 vuoden iässä, Suomen Jääkiekkoliiton juniori- ja seuratoimintajohtaja Turkka Tervomaa sanoo myös.
Harrastuskoneessa on merkitty vain oman lajin harrastamiset. Monen lajin edustajat korostavat monipuolisen liikunnan merkitystä.
Esimerkiksi jääkiekossa 12–14-vuotiailla on suosituksen mukaan kymmenen tuntia viikossa ohjattua jääkiekon harjoittelua ja pelaamista, viisi tuntia omaehtoista pihalätkää tai muuta ja viisi tuntia muuta liikkumista ja pelaamista.
– Minimi kaikelle liikunnalle ja urheilulle on 20 tuntia viikossa, mutta mielellään enemmän ja nimenomaan omatoimista monipuolista tekemistä, Turkka Tervomaa sanoo.
Myös Lentopalloliiton urheilutoiminnan johtaja Sami Heikkiniemi sanoo, että terveen lapsen tulisi liikkua 20 tuntia viikossa. Urheilijaksi tavoittelevan nuoren tulisi hänen mukaansa puolestaan liikkua 25–30 tuntia viikossa.
Mikä on sopiva aika harrastukselle?
Erikoistutkija Kaisu Monosen mukaan harrastukseen kuluva aika riippuu lapsesta ja tavoitteista.
– Jos asiaa ajatellaan terveyden kannalta, YK:n terveysjärjestö WHO suosittelee, että jokaisen lapsen tulisi liikkua reippaasti joka päivä 60 minuuttia. Tämän lisäksi raskaampaa liikuntaa pitäisi olla useita kertoja viikossa.
Usein puhutaan 20 tunnista viikossa miniminä.
– Ne luvut perustuvat huippu-urheilijoiden kokemuksiin, kun on katsottu taaksepäin, millainen polku on ollut huipulle. Samalla pitäisi korostaa, että huipulla olleet aikuisurheilijat ovat lähes poikkeuksetta harrastaneet lapsena monipuolisesti eri lajeja ja harjoitteluun on kuulunut sekä ohjattua että omatoimista liikuntaa ja urheilua.
Erikoistutkija korostaisi nykyistä enemmän juuri monipuolisuutta.
– Aika loppuu ja rajat tulevat vastaan, jos harrastusmäärät yhdessä lajissa ovat kovat. Lapsi voi kyllästyä ja väsyä ja lopettaa lajin kokonaan. Siinä on omat riskinsä.
Laadukaskaan harjoittelu ei takaa kehittymistä. Pitää muistaa riittävä lepo ja monipuolinen ravinto.
– Lapsi on itse paras mittari. Tärkeintä on kuunnella lasta. Harrastuksen pitäisi lähteä lapsen omasta halusta. Jos on innostunut, jaksaa harrastaa enemmän.
Suuri osa ei liiku tarpeeksi
Lasten liikkuminen on hyvä asia, koska fyysisen aktiivisuuden positiiviset vaikutukset ovat tutkijan mukaan kiistattomat.
Suuri osa suomalaisista lapsista ei liiku tarpeeksi. Lähes joka kolmas tytöistä ja 35 prosenttia pojista liikkuu vähintään tunnin päivässä.
– On niitä, jotka eivät liiku juuri ollenkaan ja toiset liikkuvat tosi paljon. Passiivisuus ja paikallaan oleminen ovat suuria ongelmia nykyään.
Yhä useampi lapsi liikkuu urheiluseuroissa. Tutkijan mukaan urheiluseuroissa harrastavien fyysinen aktiivisuus on korkeampi kuin omaehtoisesti liikkuvien. Urheiluseuroissa liikkuvat lapset ovat tutkimuksen mukaan myös motoriikaltaan taitavampia.
– Jokainen lapsi on yksilöllinen. Myös kiinnostuksen kohteet ovat yksilöllisiä. Sitä pitää kunnioittaa. Osalla lapsista riittää energiaa ja on hyvä, että he voivat purkaa sitä harrastuksessa. Toiset viihtyvät kotona ja voi olla lukemista tai musiikkia harrastuksena, Kaisu Mononen sanoo.
Bändi vie aikaa
On vaikea mitata, paljonko omatoimiseen harjoitteluun kuluu aikaa. Jos kikkailee pallolla ulkona, onko se jalkapallon harrastamista?
Suomen Musiikkioppilaitosten liiton puheenjohtaja Jouni Auramo sanoo, että omatoimiseen harjoitteluun kuluvasta ajasta on mahdotonta antaa arviota.
– Suosituksia toki on, että lähes joka päivä olisi hyvä harjoitella. Varttuneimmilla ja innostuneimmilla aikaa kuluu siihen jopa tunteja päivässä.
Musiikkiharrastuksessa kilpatasoksi lasketaan sellaiset erityislahjakkaat, jotka jo nuorina harjoittelevat omatoimisesti erityisen paljon.
– Orkesteri- ja bändisoittimissa kertoja ja tunteja kertyy enemmän kuin esimerkiksi pianon yhteismusisointi vie aikaa. Tässäkin on isoja alueellisia eroja, Auramo sanoo.
Vanhempien merkitys kasvaa
Kaikessa harrastamisessa vanhemmat ovat tärkeitä mahdollistajia. Vanhemmat kuskaavat, kustantavat ja kannustavat.
Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen tutkijoiden Niilo Konttisen ja Outi Aarresolan mukaan vanhempien merkitys kasvaa, koska nuoret tulevat seuratoimintaan yhä nuorempina.
Tutkimuksen mukaan vanhemmilla on suuri merkitys varsinkin maastohiihdossa ja yleisurheilussa. Mitä intensiivisemmin lapsi harrastaa, sitä enemmän vanhemmat osallistuvat yleensä harrastukseen.
Myös vanhempien oma harrastustausta vaikuttaa selvästi lapsien harrastamiseen. Tosissaan kisaavien lapsien isistä peräti joka neljäs oli harrastanut urheilua vähintään SM-tasolla.