Jennifer Clement tutkii kustantajan tiloissa suomenkielisiä kirjoja. Hän on innoissaan, koska on hiljattain käynyt dna-testissä, joka paljasti hänessä virtaavan suomalaisverta.
– En voi käsittää, miten tarkkoja testit ovat. Suomalainen perimäni on kuulemma jostain 1700-luvulta, hämmästelee Clement.
Varsinainen syy Suomen vierailuun on kuitenkin Helsingin kirjamessut. Tänä vuonna teemamaa on Yhdysvallat, ja Clement on messujen päävieras. Häneltä on hiljattain suomennettu Rakkaudesta aseisiin -romaani (suomentaja Terhi Kuusisto), joka kertoo amerikkalaisten asehulluudesta. Runollisesti kirjoitettu teos kuvaa, miten aseet ovat arkipäivää monen yhdysvaltalaisen elämässä. Aseiden helppo saatavuus ja löyhä lainsäädäntö tuovat tappavat aseet kaikkien ulottuville.
Clement kiinnostui aiheesta, koska kiintymystä aseisiin on niin vaikea käsittää.
– Minä, kuten moni muu, olen ymmälläni tämän ilmiön kanssa. Vaikuttaa siltä, että asekauppa on tärkeämpää kuin lasten henki.
Toinen syy kiinnostukseen oli Yhdysvalloista Meksikon puolelle salakuljetettavat aseet. Clement on asunut lähes koko ikänsä Meksikossa ja huomasi, miten rajan yli suorastaan virtaa aseita. Meksikossa aseilla tehdyt henkirikokset ovat arkipäivää ja monien aseiden alkuperä on jäljitettävissä pohjoiseen naapurimaahan.
– Halusin kirjoittaa aiheesta, koska uutisissa kerrotaan kyllä, miten laittomat siirtolaiset ja huumeet liikkuvat Meksikosta Yhdysvaltoihin. Siitä ei sen sijaan kerrota mitään, miten aseet liikkuvat rajan yli Meksikoon.
Trumpin kaudella aselakeja tuskin tullaan kiristämään
Clement teki paljon taustatutkimusta kirjaansa varten. Hän vieraili asemuseossa, haastatteli asejärjestö NRA:n jäseniä, joukkoampumisista selvinneitä ja luki aiheesta kirjoitettuja tutkimuksia ja juttuja. Silti hän ei kyennyt ymmärtämään amerikkalaisten suhtautumista aseisiin.
– Luulen, että oikeutus aseen kantamiseen juontaa historiasta. Siitä, miten maa vallattiin alkuperäisasukkailta. Intiaaneilla ei ollut mitään mahdollisuuksia, kun heitä vastassa olivat tuliaseet.
Yhdysvalloissa tavalliset kansalaiset omistavat enemmän aseita kuin missään muualla maailmassa. Aina kun tapahtuu joukkoampuminen, aseita sännätään ostamaan lisää.
– Ihmiset pelkäävät, että aselakia kiristetään. Siitä ei kuitenkaan nyt ole pelkoa, sillä istuva presidenttimme sai suuren tuen vaalikampanjaansa asejärjestöltä.
Empatiaa tarvitaan lisää
Clementin romaanissa aseet ovat tärkeässä roolissa, mutta siitä huolimatta kirja on runollinen. Päähenkilönä on nuori tyttö Pearl, joka asuu äitinsä kanssa asuntovaunualueella Floridassa. Alueen asukkaiden huvina on ammuskella alligaattoreita, ja laiton asekauppa Meksikoon tuo monelle elinkeinon. Roisista aiheesta huolimatta Clement halusi kirjoittaa kauniisti.
– Halusin tuoda valoa pimeyteen. Mietin paljon, miten saan tehtyä alhaisesta ylevää.
Clement uskoo myös, että fiktion avulla voi vaikuttaa. Tarina menee syvemmälle kuin pelkkä kylmä fakta. Kirjan tärkeänä teemana on juuri empatia. Pearlin äiti kärsii liiallisesta empatiasta ja tytär perii saman vaivan – hän tuntee empatiaa jopa esineitä kohtaan.
– Fiktion lukeminen lisää empatiaa, sitä kykyä me tarvitsisimme nykyään enemmän.
Kirja on saanut ylistäviä arvosteluja Yhdysvalloissa ja se on ehdolla National Book Awardin saajaksi.
Sananvapaus on vaarassa monissa maissa
Viime vuosina Clement ei ole ehtinyt juuri kirjoittaa romaaneja. Hän toimii kansainvälisen PEN-järjestön puheenjohtajana. Järjestöllä on riittänyt viime aikoina työtä, sillä se puolustaa kirjailijoiden ja toimittajien sananvapautta.
– Olemme hyvin huolissamme maailman tilasta. Sananvapaus on uhattu nykyään monessa maassa. Monet johtajat ovat saaneet rohkaisua toimilleen presidentti Trumpin vanavedessä. Monien maiden johtajat eivät puolusta sananvapautta lainkaan.
Clement on seurannut järkyttyneenä toimittaja Jamal Khashoggin todennäköistä murhaa. Clement on ihmeissään, miksi länsimaat ovat niin hiljaa tapahtumista.
– Toimittajien työ on nykyään vaarallista, mutta se pitäisi turvata. Ilman vapaata mediaa ei ole demokratiaa.
PEN-järjestön puheenjohtajana Clement kiertää ympäri maailmaa. Hän on ollut viimeiset kaksi kuukautta reissussa. Helsingin kirjamessujen jälkeen hän pääsee pitkästä aikaan kotiinsa Meksikon pääkaupungissa Méxicossa. Hänen vanhempansa muuttivat Meksikoon Jenniferin ollessa pieni tyttö.
– Viihdyn ehdottomasti paremmin Meksikossa kuin Yhdysvalloissa. Kotikaupungissani on vain tiedettävä, missä kannattaa liikkua, missä ei. Siten pärjää hyvin.
Lue lisää:
Yhdysvalloissa joukkoammuskelut ovat lähes päivittäisiä, mutta oikeus aseeseen on ikuinen