BENIN CITY, NIGERIA – Miksi Suomi pakotti meidät tänne? Sitä kysymystä poikani hokee koko ajan.
Kysymys kaivertaa Lucyn mieltä, vie yöunet:
– Miten selittää nelivuotiaalle, ettei maa, Suomi, jossa hän on syntynyt halua häntä?
Tapaan Lucyn Benin Cityssä eteläisessä Nigeriassa, jossa hän piileskelee pienessä asunnossa.
Poika ei ole paikalla. Suomalaisen tapaaminen repisi auki liian monia traumoja.
Noin vuosi käännyttämisen jälkeen entiset kotikaupungit, Kristiinankaupunki ja Vaasa ovat edelleen kirkkaana pojan mielessä.
Lucy vetää verhot pienen ikkunan eteen. Hän pelkää parittajiaan, jotka hänen mukaansa lähettivät hänet täältä Etelä-Nigeriasta Italiaan vajaa kymmenen vuotta sitten. Siksi Lucyn nimikin on tekaistu.
Noin miljoonan asukkaan Benin City on Nigerian ihmiskaupan keskus. Kymmeniätuhansia naisia on lähetetty alueelta pakkoprostituutioon, ennen kaikkea Eurooppaan.
Juuri tämä, nigerialaislähtöisten prostituoitujen lähettäminen Eurooppaan on yksi maailman laajimmista ja organisoiduimmista ihmiskaupan ilmiöistä. Naisia on myös Suomessa.
Ilmiö alkoi jo 1990-luvulla.
Myös Grace käännytettiin Suomesta
Benin Cityn toisella laidalla asuu Grace, hänkin Suomesta käännytetty. Auto ei selviä vedentäyttämistä kuopista, loppumatka on käveltävä.
Kun astumme pieneen asuntoon, Grace lukitsee oven takanamme suurella riippulukolla.
Hän pelkää, että ihmissalakuljettajat löytävät hänet ja hänen kaksi lastaan.
– En puhu naapureille, suvulleni, en kenellekään. Olen yksin, hän sanoo ja purskahtaa itkuun.
Pienessä asunnossa on hella, sohva ja pari sänkyä.
– Ne ovat Catarinan maksamia, Grace sanoo.
Catarina Mikkonen on yksi Kristiinankaupungissa asuvista Elpida-järjestön jäsenistä.
Hyväntekeväisyysyhdistyksen he perustivat tukemaan Lucya ja Gracea, kun nämä noin vuosi sitten käännytettiin Suomesta.
– Ilman Catarinan tukea asuisimme kadulla, Grace toteaa.
Hänen mukaansa Suomi antoi sata euroa, kun hänet käännytettiin. Nigerian viranomaisilta hän ei ole saanut apua.
Grace näyttää valokuvia puhelimestaan. Yhdessä kuvassa hänen kaksi lastaan makaa samassa sairaalasängyssä. Sängyn vieressä on kaksi tiputuspulloa.
– Lapset ovat koko ajan sairaita. He eivät ole tottuneet veteen ja ruokaan täällä. Ystäväni Suomesta maksoivat sairaalalaskun.
Gracella on tallella Suomen Maahanmuuttoviraston (Migrin) kielteinen turvapaikkapäätös.
Siinä Suomen viranomaiset kirjoittavat, kuinka käännytetyille on tarjolla palveluita Nigeriassa.
“Julkinen terveydenhoito on kohtuullisesti hinnoiteltua”, Migri kirjoittaa.
Migrin mukaan on lasten etu kasvaa Nigeriassa, koska se takaa “hyvät edellytykset arjen selkeälle päivärytmille”.
"Pyysin Suomen viranomaisia soittamaan Italian poliisille"
Grace oli kertomansa mukaan kahdeksan vuotta pakkoprostituutiossa Italiassa, ennen kuin hänen vanhempi lapsensa syntyi.
Grace pakeni parittajiaan ollessaan raskaana. Hän kertoo asuneensa katolisessa avustusjärjestössä Italian Padovassa pari vuotta, koska hänen esikoisensa syntyi keskosena.
Migri ei uskonut Gracen tarinaa. Monia ihmiskaupan uhreja tavannut Catarina Mikkonen puolestaan pitää Gracen ja Lucyn kertomuksia uskottavina muun muassa naisten käytöksen vuoksi.
– Pyysin, että Suomen viranomaiset soittaisivat Italian poliisille Padovaan tai Ventsiaan Mestreen. Siellä he ottivat minut kiinni monta kertaa kadulta, ja ottivat sormenjäljet. Niin he tekevät paperittomille prostituoiduille.
Migrin päätöksen mukaan Italian poliisilta ei ole kysytty tietoja Gracesta.
Maahanmuuttovirasto toteaa oikeudellisessa arviossaan: “Maahanmuuttovirasto ei ole hyväksynyt tosiseikkana kertomustasi ihmiskaupan uhriksi johtumisesta. Pelkosi ei ole objektiivisesti perusteltua.”
Pienessä asunnossa Benin Cityssä Gracen pelko on silti silminnähtävää.
Pari viikkoa ennen käännytystään viime vuoden syyskuussa Grace vastaanotti ikäviä uutisia Nigeriasta.
Hänen äitinsä oli tapettu kotonaan kovalla iskulla päähän.
Grace näyttää kuolintodistuksen, jossa todetaan iskun johtaneen äidin kuolemaan.
– Pikkuveljeni onnistui pakenemaan, kun kolme miestä tuli vanhempieni taloon pikkukylässä. He tulivat yöllä, herättivät äitini ja iskivät päähän. Tekijöitä ei ole saatu kiinni, mutta olen varma, että he olivat minun perässäni. Ihmissalakuljettajat, joille olen edelleen velkaa, haluavat rahansa. Siksi piileskelen.
Grace sanoo, että hän ehti kertoa Suomen poliisille tapahtumasta ennen käännytystään.
"Uskoin pääseväni unelma-ammattiini"
Myös Lucy lähetettiin ensiksi Italiaan. Hän uskoi pääsevänsä Euroopassa unelma-ammattiinsa kampaajaksi.
Mutta pelko iski, rekan kyydissä keskellä Saharan autiomaata.
– Saharassa ihmisiä kuoli. Heitä makasi aavikolla. Meidänkin rekan kyytiläisistä osa nääntyi kuoliaaksi.
Lucy harkitsi kääntymistä takaisin Nigeriaan, vaikka hänellä ei ollut siellä mitään.
Lucy kertoo menettäneensä isänsä ja äitinsä kymmenvuotiaana. Hän ehti käydä pari vuotta koulua, ennen kuin hänet siirrettiin pikkukylästä Benin Cityyn. Siellä hän joutui kotiorjaksi.
– Tein kotitöitä. Minua pahoinpideltiin pienimmästäkin virheestä. Pakenin Lagosiin. Siellä jouduin samanlaiseen paikkaan.
– Kun minulle kerrottiin Euroopasta, halusin lähteä. Siellä kaiken piti olla helppoa.
Kun hän Välimeren ylityksen jälkeen vihdoinkin pääsi perille, ikävä yllätys odotti häntä.
Niin kutsuttu Madame, nainen joka oli maksanut Lucyn matkan Eurooppaan, olikin parittaja.
Kun Madame tökkäsi pitsialusvaatteen hänen kouraansa, Lucy oli ymmällään.
Totuus valkeni, kun hän puhui muiden talon nuorten naisten kanssa: he työskentelivät kadulla prostituoituina.
Lucy kieltäytyi, mutta joutui taipumaan, kun madame ja tämän aviomies Lucyn mukaan pahoinpitelivät hänet.
– Tulimme kotiin myöhään illalla, nukuimme pari tuntia ja lähdimme kadulle aamuvuoroon. Töitä tehtiin ympäri vuorokauden.
Päivästä riippuen asiakkaita oli viidestä viiteentoista. Pahimpia olivat väkivaltaiset asiakkaat ja narkomaanit, “drogistat”.
– He ryöstivät meidät, koska halusivat huumeita. Heillä oli aseita ja puukkoja, Lucy sanoo.
– Madame sanoi, ettemme saa pelätä, ja käski aina ulos.
Naiset sidotaan prostituution velalla ja voodoolla
Nigeriassa tyttöjä lähestyvä värvääjä on yleensä naisille entuudestaan tuttu. Köyhyydessä elävät perheet kannustavat usein tyttöjä lähtemään, koska Euroopan karua todellisuutta ei ymmärretä.
Eurooppaan saavuttuaan naiset sidotaan useita vuosia kestävään hyväksikäytön kierteeseen kymmenien, jopa satojen tuhansien eurojen tekaistuilla veloilla ja voodoo-rituaaleilla, jotka saavat naiset uskomaan, että he tai heidän läheisensä kuolevat tai sairastuvat vakavasti, jos he eivät alistu ihmiskauppiaiden valtaan.
Toimintaan puuttumista vaikeuttaa se, että tekijöiden verkosto pitää hallussaan koko ihmiskauppaketjua värväämisestä hyväksikäyttöön.
Noin viiden katuvuoden jälkeen Lucy tapasi nigerialaisen miehen Italiassa. He tapailivat salaa, tukivat toisiaan.
Kun Lucy tuli raskaaksi, tilanne muuttui. Poikaystävä halusi Lucyn tekevän abortin. Samoin parittaja.
Lucy pakeni. Lucyn mukaan italialainen asiakas antoi Lucyn yöpyä rekassaan.
Raskauden edetessä kadulla eläminen alkoi olla mahdotonta. Lucy kertoo, että hänen asiakkaansa, italialainen rekkakuski, otti Lucyn mukaan Ruotsiin, jossa hän nousi lauttaan.
Helsinkiin saapuessaan alkuvuodesta 2014 Lucy oli kuudennella kuulla raskaana.
Hän haki turvapaikkaa ihmiskaupan uhrina.
Migriä huomautettu ihmiskauppatapauksista
Suomessa yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiä toimii myös kansallisena ihmiskaupparaportoijana.
Pimiän toimisto on moittinut Maahanmuuttovirastoa puutteista ihmiskauppatapausten käsittelyssä yleisesti.
Vuonna 2016 yhdenvertaisuusvaltuutettu kirjoittaa: “Maahanmuuttoviraston viimeaikaisten lausuntojen perusteella näyttää siltä, että Suomi suhtautuu suorastaan välinpitämättömästi siihen, millaisiin olosuhteisiin maasta käännytettävät ihmiskaupan uhrit joutuvat.” Ja jatkaa:
“Suomi ei myöskään käytännössä riittävässä määrin huolehdi siitä, että hakija lapsineen ohjattaisiin käännytystilanteissa tarvittavan avun ja tuen piiriin vastaanottavassa maassa. Suomi näyttää vähintäänkin tältä osin laiminlyövän sitovia kansainvälisoikeudellisia ihmisoikeusvelvoitteitaan suhteessa ihmiskaupan uhreihin.”
Romahdus ei estänyt käännytystä
Grace kertoo pakoilevansa ihmiskauppiaiden lisäksi omia sukulaisiaan. Nämä syyttävät Gracea äidin kuolemasta.
Käännyttämispäätöksessä Migri kirjoittaa, että on lapsen etu “elää yhdessä molempien vanhempiensa kanssa ja myös lähellä isovanhempiaan.”
“Perheen ja suvun tukemana ja ympäröimänä pojallasi on Nigeriassa lisäksi hyvät edellytykset arjen selkeälle päivärytmille sekä aikuisten tuen ja ohjauksen saamiselle.”
Gracen mukaan hänen nigerialainen aviomiehensä on kuitenkin hävinnyt Libyaan nelisen vuotta sitten. Grace uskoo tämän kuolleen Libyassa tai hukkuneen Välimereen.
Päätöksessään Migri toteaa lisäksi, että Grace kärsii traumanjälkeisestä stressihäiriöstä ja univaikeuksista.
Keskustelussa ilmenee, että Grace joutui jopa psykiatriseen sairaalahoitoon asuessaan Rovaniemellä. Hän kertoo henkisistä romahduksistaan viranomaisten kielteisten päätösten jälkeen.
Migrin mukaan Gracen terveysongelmat eivät silti vaaranna lasten oikeutta turvalliseen kasvuympäristöön.
"Migrin päätökset epäjohdonmukaisia"
Maahanmuuttoviraston kielteinen päätös oli tehty ennen Gracen äidin väkivaltaista kuolemaa. Koska Maahanmuuttovirasto ei uskonut Gracen olleen ihmiskaupan uhri, ei virasto myöskään uskonut, että ihmiskauppiaat voisivat uhata häntä Nigeriassa.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiä on vuonna 2016 kiinnittänyt huomiota Maahanmuuttoviraston epäjohdonmukaisiin päätöksiin, kun kyseessä on epäilty ihmiskaupan uhri Nigeriasta:
“Päätösten pohjalta on vaikea tehdä johtopäätöstä siitä, milloin hakija saa oleskeluluvan ja milloin ei --. Ulkomaalaislain soveltamiskäytäntö herättää kysymyksiä hyvän hallinnon mukaisuudesta.”
On jo iltapäivä ja Gracen lapset ovat palaamassa koulusta. On parasta lähteä ennen sitä. Etenkin Gracen kahdeksanvuotias poika kaipaa päiväkotiinsa Suomessa.
Grace näyttää ryhmäkuvan, jossa poika hymyilee parinkymmenen rovaniemeläislapsen kanssa.
Grace unelmoi muuttamisesta Eurooppaan, tai edes Nigerian pääkaupunki Abujaan. Se olisi Benin Cityä huomattavasti turvallisempi paikka.
IOM arvioi, että valtaosa Benin Cityn perheistä on tavalla tai toisella kytköksissä ihmiskauppaan. Pakolaisjärjestön mukaan yli 90 prosenttia viime vuosina pakkoprostituutioon lähetetyistä nigerialaisnaisista tuli juuri tältä alueelta.
Benin Cityssä Grace pelkää parittajia ja sukulaisiaan. Kotikylään ei siksi ole paluuta.
Myös Lucy pelkää parittajia. Hänen läheisimmät sukulaisensa ovat kuolleet jo ajat sitten.
A-Studio käsittelee aihetta kello 21 maanantaina 29.10.2018.
Lisää aiheesta:
Longplay: Ihmiskauppaa Suomeen paenneita nigerialaisäitejä joutuu takaisin seksityöhön Italiaan