Venäjältä Suomeen 22 vuotta sitten muuttanut Jelena Juola on ollut Lappeenrannan ortodoksisen seurakunnan jäsen jo 15 vuotta. Hän käy säännöllisesti jumalanpalveluksissa, auttaa kirkkokahvien järjestelyissä ja on ollut aikaisemmin mukana myös seurakunnan kuorossa.
Jelena Juola ja muutkin venäläistaustaiset seurakuntalaiset ovat nyt kuitenkin huolestuneita, koska Venäjän ortodoksinen kirkko eli Moskovan patriarkaatti on pistänyt Konstantinopolin patriarkaattiin välit poikki. Konstantinopolin patriarkaatti on laaja ortodoksikirkon hallintoalue, johon myös Suomen ortodoksinen kirkko itsehallinnollisena osana kuuluu.
Moskovan patriarkaatin ja Konstantinopolin patriarkaatin välirikon syy on se, että Turkin Istanbulissa pääpaikkaansa pitävä Konstantinopolin patriarkka Bartolomeos on päättänyt myöntää Ukrainan ortodoksiselle kirkolle itsehallinnollisen aseman. Venäjän ortodoksinen kirkko eli Moskovan patriarkaatti kuitenkin katsoo, että Ukrainan kirkko kuuluu Moskovan valtapiiriin.
Venäläisiä eronnut Suomen ortodoksisesta kirkosta
Ortodoksikirkkojen välirikolla on jo vaikutuksia myös Suomessa. Suomen ortodoksisen kirkon vastaavan tiedottajan Maria Hattusen mukaan noin 50 venäläistaustaista Suomen ortodoksisen kirkon jäsentä on eronnut kirkosta sen jälkeen, kun Venäjän ortodoksinen kirkko ilmoitti ehtoollisyhteyden katkaisemisesta Konstantinopolin patriarkaatin kanssa 15. lokakuuta 2018.
Suomen ortodoksisesta kirkosta eronneet ortodoksit saattavat liittyä Suomessa toimiviin Moskovan patriarkaatin alaisiin ortodoksiseurakuntiin. Venäjän ortodoksisen kirkon nettisivuston mukaan Suomessa on viisi tällaista seurakuntaa.
Suomen noin 60 000 ortodoksista suurin osa sen sijaan kuuluu Konstantinopolin patriarkaatin alaiseen Suomen ortodoksiseen kirkkoon, jolla on eri puolilla Suomea 21 seurakuntaa.
Helsingin yliopiston kirkkososiologian tutkija Maija Penttilä ei usko, että kirkkojen välirikko juurikaan muuttaa kirkkojen voimasuhteita Suomessa.
– Ei ainakaan niin, että Moskovan patriarkaatti vahvistuisi, dosentti Penttilä sanoo.
Hän perustelee näkemystään sillä, että Suomen ortodoksinen kirkko on pystynyt hyvin houkuttelemaan jäsenikseen Venäjältä tulevia nuoria maahanmuuttajia, vaikka näkemyseroja Venäjän ja Suomen kirkon välillä on ollut myös ennen. Suomen kirkko noudattaa muun muassa gregoriaanista kirkkokalenteria toisin kuin Venäjän kirkko, jossa on yhä käytössä vanha juliaaninen kalenteri.
Kasvava joukko
Lappeenrantalainen Jelena Juola on osa yhä suuremmaksi kasvavaa venäläisten maahanmuuttajien ryhmää Suomen ortodoksisessa kirkossa. Venäjältä tulleiden osuus on koko kirkossa noin 15 prosenttia, mutta esimerkiksi Lappeenrannan seurakunnassa heitä on jo noin 40 prosenttia.
Jelena Juolan huolen kirkon riidasta voi ymmärtää, koska monilla Suomessa elävillä venäläisillä on yhä kiinteät suhteet Venäjälle. Lappeenrannankin seurakuntalaiset matkustavat Venäjälle kirkko- ja luostarimatkoille. Moni käy myös yksityisillä Venäjän-matkoillaan kirkossa itänaapurissa.
– Olemme miettineet, että miten tämä vaikuttaa kirkolliseen elämäämme. Voimmeko osallistua esimerkiksi jumalanpalveluksiin Suomessa ja Venäjällä, Jelena Juola kertoo.
Juola sanoo uskovansa, että lopulta vaikutukset yksittäisen seurakuntalaisen tasolla jäävät vähäisiksi.
Yhteistyö jatkuu
Käytännön tasolla kirkkojen välirikolla ei ole Lappeenrannan ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra Timo Tynkkysen mukaan ole suuria vaikutuksia Suomessa.
– Me papit emme voi toimittaa yhdessä jumalanpalveluksia ja Venäjän kirkko on kieltänyt jäseniään käymästä meillä ehtoollisella, kertoo Timo Tynkkynen.
Hän korostaa, että esimerkiksi Lappeenrantaan tulevat venäläiset voivat osallistua jumalanpalveluksiin Suomessa ja Venäjällä käyvät suomalaiset ortodoksit voivat osallistua palveluksiin Venäjällä.
Tynkkynen myös vakuuttaa, että normaali yhteistyö Venäjän kirkon edustajien kanssa jatkuu.
– Seurakuntalaisten tasolla on ehkä kyse siitä, että jos he ovat meidän kirkkomme jäseniä, niin he eivät periaatteessa voisi käydä Venäjällä ehtoollisella, mutta luulen, että sielläkin suhtaudutaan ymmärtävästi tähän tilanteeseen, Tynkkynen sanoo.
Jelena Juola toivoo, että politiikka ei vaikuttaisi uskontoon.
– Politiikan pitäisi olla politiikkaa ja erossa kirkosta. Tavallisten ihmisten pitäisi vain käydä kirkossa ja rukoilla oman perheensä, sukulaistensa ja rauhan puolesta, Juola sanoo.
Taistelu vaikutusvallasta
Poliittisia kiistoja uskonnosta entisen Neuvostoliiton alueella tuskin kuitenkaan voidaan välttää, koska ortodoksisella kirkolla on suuri vaikutusvalta alueella.
Neuvostoliiton hajottua Venäjällä etsittiin pitkään uutta kansallista ideologiaa. Sellaista ei löytynyt. Presidentti Vladimir Putinin hallinto onkin käyttänyt vanhaa lääkettä kansallisen yhtenäisyyden luomisessa eli ortodoksista kirkkoa.
Putinin hallinnolle kirkko on hyödyllinen jo senkin vuoksi, että se korostaa Venäjän yhtenäisyyttä Ukrainan ja Valko-Venäjän kanssa, jotka Venäjä pyrkii kiihkeästi pitämään valtapiirissään.
Kirkon poliittista merkitystä itänaapurissa kuvaa se, että Venäjän presidentti Vladimir Putin kutsui Venäjän turvallisuusneuvoston koolle keskustelemaan Ukrainan kirkon tilanteesta sen jälkeen, kun oli varmistunut, että Ukrainan kirkko saa itsenäisen aseman Konstantinopolin patriarkaatilta.
Ukrainassa itsenäisen kansallisen ortodoksisen kirkon merkitys on puolestaan entisestään noussut Venäjän vallattua Krimin ja tukiessa Itä-Ukrainan separatisteja.