Hyppää sisältöön
Artikkeli on yli 4 vuotta vanha

Pyhäinpäivänä muistetaan marttyyreitä, mutta sanan käyttö on karannut kauas alkuperäisestä – "Väärinkäyttöä", sanoo pappi

Marttyyri-sanan merkitys on laajentunut vuosikymmenten saatossa. Arjen "marttyyrit" ovat kuitenkin kirkonmiehen mukaan väärillä jäljillä.

henkilö tiskaa pesusienellä
"Marttyyrin" tapoihin kuuluu muistuttaa, että hommia on tullut tehtyä toistenkin edestä. Kuva: AOP
Raila Paavola,
Sari Vähäsarja
Avaa Yle-sovelluksessa

Tänään vietettävä pyhäinpäivä on kristillinen pyhimysten, marttyyrien ja vainajien muistopäivä.

Marttyyrit ovat ihmisiä, jotka ovat kuolleet uskonsa tai muun aatteen puolesta. Sanaa on käytetty myös esimerkiksi sodassa kuolleista taistelijoista. Ortodokseilla marttyyreitä on runsaasti.

Sanan merkitys on aikojen saatossa laajentunut niin, että marttyyriksi voidaan kutsua lähes ketä tahansa syyttömästi kärsivää. Ihminen voi myös "heittäytyä marttyyriksi": esimerkiksi luettelemaan yleensä toisten puolesta tai jäljiltä hoitamiaan töitä.

Marttyyrien summa ei ikävä kyllä ole vielä täynnä

Reijo Kontio, pappi

Se on marttyyri-sanan väärinkäyttöä, sanoo ykskantaan tuottaja, toimittaja ja pappi Reijo Kontio. Marttyyreitä on ja syntyy kyllä yhä, mutta he eivät löydy imurin varresta.

– Marttyyrien summa ei ikävä kyllä ole vielä täynnä. Tässä pahassa maailmassa on vielä heitä jotka joutuvat kärsimään joko omasta päätöksestään tai toisten takia ja kuolevat jonkin aatteen tai uskonnon edestä.

Nykyään marttyyreitä ovat Kontion mielestä esimerkiksi nälkälakkoon ryhtyvät tai Intiassa raiskausten uhreiksi joutuvat tytöt, jotka saavat aikaan kansanliikkeen ja ehkä muutoksen – mutta maksavat siitä hengellään, pohtii Kontio.

Marttyyriys ei ole vain kristinuskon asia, vaan laajempi kulttuurinen kysymys.

– Eri aatteiden ja uskontojen piirissä ovat aina olleet marttyyreitä ne, jotka ovat pitäneet kiinni aatteestaan tai uskonnostaan, vaikka heitä olisi kielletty sitä edustamasta.

harjoja
Kuva: Timo Wright

Erityisasiantuntija, sanakirjantoimittaja Elina Heikkilä Kotimaisten kielten keskuksesta Kotuksesta on törmännyt marttyyri-sanan käyttöön ”uudessa” merkityksessä jo vuonna 1886 julkaistussa Minna Canthin pienoisromaanissa Hanna. Siinä Hannan isä puhuu humalassa vaimolleen tavalla, jossa sanan käyttö kielteisessä merkityksessä on jo idullaan:

"Mitä helkkaria sinä taas katselet minua? --- Salaa aina katsot, etkös luule minun huomaavan. Ja sitten sinä puhut niin saakelin surullisella äänellä. Niin kuin olisit muka marttyyri. Kuule Selma, tuo on minulle suuri loukkaus.”"

1950-luvulla julkaistusta Nykysuomen sanakirjasta ei vielä löydy merkkejä marttyyri-sanan halventavasta tai ironisesta käytöstä. Erityisasiantuntija Petri Lauerma muistuttaa silti, että Nykysuomen sanakirja on yleisilmeeltään melko kristillis-isänmaallinen. Voikin olla, että sen tekovaiheessa marttyyrin kielteinen merkitys olisi sivuutettu, vaikka sellainen olisi jo käytössä ollutkin.

Ja sitten sinä puhut niin saakelin surullisella äänellä. Niin kuin olisit muka marttyyri.

Minna Canth

Kielitoimiston sanakirja tuntee sanan uudenkin käyttötavan. Siinä näytellä marttyyriä tai marttyyria tarkoittaa sitä, että ihminen esiintyy mielenosoituksellisesti vääryyttä kärsineenä.

EU-kielenhuoltaja Aino Piehl muistuttaa, että ainakin ruotsin ja englannin kielissä on käytössä vastaavia muotoja: make a martyr of oneself ja spela martyr. Ne ovatkin voineet olla esikuvana suomenkin kehitykselle.

Yksittäisiä muistikuvia ja havaintoja marttyyri-sanan käytöstä Kotuksen asiantuntijat muistavat jo 60–70-luvuilta. Esimerkiksi Hannu Salaman kirjassa Siinä näkijä missä tekijä kerrotaan, että jonkun ilmeessä oli ollut "vastenmielistä marttyyriutta".

Erityisasiantuntija Elina Heikkilä toteaa, että marttyyri-sanan käyttö elää kuten muidenkin sanojen kielen kehittyessä. Tekstiyhteydestä voi tulkita, miten marttyyreistä kulloinkin puhutaan.

Suosittelemme sinulle