Mielipidekyselyjen mukaan vihreillä on hyvät mahdollisuudet nousta suurten puolueiden sarjaan, jos puolue onnistuu muuttamaan myönteiset mielikuvat ääniksi.
Miljoonan äänen mies
Pekka Haavisto onnistui talven 2012 presidentinvaaleissa ylittämään poliittisia rajoja. Presidentinvaalien toiselle kierrokselle yltänyt Haavisto keräsi yli miljoona ääntä ja moni suomalainen äänesti ensimmäisen kerran vihreiden ehdokasta.
Talven 2018 presidentinvaaleista tuli presidentti Sauli Niinistön riemumarssia. Haavisto piti pintansa kakkosena, mutta kampanjasta oli puhti poissa ja äänisaalis oli vain hieman korkeampi kuin vihreillä kevään 2017 kuntavaaleissa.
Puolen vuoden pätkäpuheenjohtajana Haavisto antaa vihreiden eduskunta- ja eurovaalikampanjoihin äänestäjille tutut kasvot.
Vaalit ratkaistaan hyvin pitkälle jo ehdokasasettelussa ja vihreissä toivotaan, että Haaviston vetoapu auttaa vihreitä houkuttelemaan vielä uusia ehdokkaita koko maassa ja kaikissa vaalipiireissä.
Mitä tapahtuu Haaviston jälkeen?
Haavisto on sitoutunut vihreiden puheenjohtajaksi vain ensi kesän puoluekokoukseen saakka. Kilpailevissa puolueissa kysellään jo, kuka johtaa vihreitä kesäkuun 2019 jälkeen ja mikä on sen jälkeen vihreiden linja vaikkapa hallituspuolueena.
Keväällä 2019 valta jaetaan uusiksi ainakin eduskunta- ja eurovaaleissa. Eduskuntavaalien tulokset määräävät marssijärjestyksen myös hallitusneuvotteluissa.
Kannatusmittausten mukaan kaksi suurinta puoluetta eivät ole saamassa yhteensä yli sataa kansanedustajan paikkaa, joten erilaisiin hallituspohjiin sopivilla vihreillä voi olla vaalituloksesta riippuen hyvät neuvotteluasemat.
Oppositiossa kilpailu äänistä kiristyy
Vihreitä vuosina 2011–2017 johtanut Ville Niinistö onnistui oppositiossa haastamaan terävästi ja toistuvasti Juha Sipilän (kesk.) hallituksen koulutusmenoihin tekemiä leikkauksia. Niinistön johdolla vihreät kisasi opposition johtavan puolueen asemasta suuren SDP:n kanssa.
Oppositiopolitiikassa Haaviston rooli on jäänyt vaisuksi.
Eduskunnan istuntosalin eturivissä istuva Haavisto joutuu puoluejohtajana uuteen asemaan. Hänen odotetaan hyökkäävän hallitusta vastaan kilpaa SDP:n Antti Rinteen ja vasemmistoliiton Li Anderssonin kanssa.
Haavisto houkuttelee kokoomuksen sinivihreitä
Eduskunnassa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan keskittynyt Haavisto on voinut esiintyä sovittelevana valtiomiehenä. Hän jatkoi ulkoministerin erityisedustajana Afrikan kriiseissä myös Timo Soinin (sin.) kaudella kesäkuuhun 2017 saakka.
VaalitaistelussaHaavistolta on turha odottaa räväkkää oppositiopuhetta. Haavisto tuo vihreiden vaalikampanjaan rauhallisuutta ja turvallisuutta, mikä voi vedota poliittisessa keskustassa liikkuviin äänestäjiin.
Sosiaaliliberaalina pidetyn Haaviston johdolla vihreät kosiskelee kokoomuksen sinivihreitä kannattajia, mutta vihreiden vasen kylki on vaarassa avautua vasemmistoliiton punavihreän ja vetovoimaisen johdon houkutuksille.
Haavisto tavoittelee vihreiden nostamista kolmen suurimman puolueen joukkoon. Se voisi tuoda Haavistolle ulkoministerin salkun.
Maapalloasiat Haaviston valttina
Haavisto on vahvimmillaan kansainvälisissä kysymyksissä. Hän hallitsee maapalloasiat. Haaviston mukana Afrikan kriisi, väestöliikkeet, maahanmuutto ja ilmastonmuutos ovat vaalikeskustelun ruisleipää.
Äänestäjien lompakkoasioissa Haavisto liikkuu vieraammalla alueella. Vaaliveturi tyytyy antamaan kasvot vihreiden viestille perustulosta ja vihreästä verouudistuksesta.
Maakunta-sotessa Haavisto joutuu hakemaan tukiopetusta kilpakumppaniltaan kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluodolta, joka kuuluu sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenenä eduskunnan sote-veteraaneihin.
Pääministeripuheet ajoivat seinään
Vihreät hengittivät vallan huumaa loppukesällä 2017, kun jo pari vuotta nousussa ollut kannatus pomppasi lähes 18 prosenttiin. Vihreät oli hetken aikaa kokoomuksen jälkeen toiseksi suosituin puolue ja opposition ykkönen.
Vihreissä nähtiin jo päiväunia pääministerikisasta ja vihreästä pääministeristä. Liikkuvat äänestäjät osoittautuivat kuitenkin herkästi liikkuviksi.
Haavisto on pääministeritason poliitikko, mutta toistaiseksi hän on pystynyt pitämään jalat maassa.
Vihreiden nuorennusleikkaus epäonnistui
Huuman hetkellä kapula vihreiden johdossa oli juuri vaihtunut. Vihreät nousuun johtanutVille Niinistö oli joutunut kolmen kauden jälkeen vaihtoon ja tilalle nousi Touko Aalto.
Nelikymppisenä puoluejohtajan tehtävästä luopuneen Niinistön jälkeen vihreät kokeili nuorennusleikkausta. Puoluejohtajan paikasta kisanneet Aalto, Emma Kari ja Maria Ohisalo olivat kesäkuussa 2017 vähän yli kolmekymppisiä.
Syksyn 2017 eduskuntataistoissa SDP:n vahva joukkue vyörytti kokemattoman Aallon ja vihreiden kannatus kääntyi laskuun. Aalto joutui kurimukseen, josta hän ei selvinnyt.
Nuoren naisen vuoro kesällä 2019?
Touko Aalto sairastui masennukseen ja joutui jättämään puoluejohtajan tehtävän vain puoli vuotta ennen eduskuntavaaleja. Hädän hetkellä vihreät turvautuu nyt kuusikymppiseen Haavistoon, joka johti vihreitä ensimmäisen kerran jo vuosina 1993–1995.
Puoluejohdon nuorennusleikkaukseen vihreät palaa seuraavan kerran vasta vaalien jälkeen kesäkuussa 2019. Mahdollisia ehdokkaita ovat silloin Maria Ohisalo ja Emma Kari. Miesten pitkän valtakauden jälkeen paine naisen valintaan on suuri.
Poikkeuksellinen tilanne on vaatinut vihreiltä luovia ratkaisuja. Lopputulos voi olla vaalimenestyksen kannalta jopa onnekas. Paljon riippuu nyt siitä, kestääkö Pekka Haaviston vetovoima eduskuntavaalitaistelussa.
Lue myös:
Pekka Haavisto nousi vihreiden puheenjohtajaksi äänin 40-1
Pekka Haaviston paluu – kuusikymppinen mies johtaa nuorten koulutettujen naisäänestäjien vihreitä