Aluskasvillisuus rouskuu vaimeasti jalkojen alla. Kun jalat pysähtyvät, hiljaisuuden rikkoo porakoneen surina. Pakuriymppien asentamisesta ei paljon melua synny.
Jyväskyläläinen Pekka Kolari kiinnostui pakurin kasvatuksesta heti, kun hänen silmiinsä osui ensimmäinen artikkeli aiheesta. Uusi näkökulma metsätalouteen, joko oli hänelle uusi. Mielenkiintoinen asia, jossa saattaisi olla pieni toivo tuotosta.
– Näistä ei vaneripuiksi olisi ja harvennuskin olisi paikallaan, hän sanoo ja viittoilee nuorta metsäänsä.
Metsään tulevan harvennuskoneen sijasta Kolari on valinnut harvennettavat puut pakurin istuttamiseen. Pakurikääpä imee elinvoiman puusta ja lahottaa sen. Huonosti kasvavassa koivikossa koneellinen harvennus käytännössä söisi puuston arvon.
Kolari kuuluu niihin 0,1 prosenttiin metsänomistajiin, jotka ovat tänä vuonna porailleet ymppejä koivikoihinsa. 5–8 vuodessa kasvava pakuri on esimerkiksi Aasiassa hyvin kysytty terveystuote, vaikka sen terveyttä edistävistä tai lääkinnällisistä vaikutuksista ihmisiin ei ole varmaa tieteellistä näyttöä. Maailmanmarkkinoilla pakurin kilohinta on 30–50 euroa.
Jos huonosti kasvavissa ja tuottavissa hieskoivikoissa, joita Suomessa kyllä riittää, voisi muhia miljoonien omaisuus, miksi kaikki maan yli 600 000 metsänomistajaa (MTK) eivät ole pakurin kasvatuksesta kiinnostuneet?
Satanen puusta vai 13 euroa kuutiosta?
Yhteen puuhun porattavat neljä ymppiä voivat tuottaa neljä kiloa (kuivattuna kaksi) pakuria. 50 euron kilohinnalla yksi puu tuottaisi siis sata euroa, mikä on paljon enemmän kuin kuitupuukuutiosta saisi. Kuitupuun hinta ensiharvennuksella on noin 13 euroa kuutiolta (Metsälehti), johon puolestaan menee arviolta kymmenen runkoa.
Esimerkiksi Kolari arvioi, että jos ymppien itäminen olisi sataprosenttinen, viidestä pakuripuusta saa saman verran tuottoa kuin hehtaarin harventamisesta. Hän on laskeskellut, että pakurikoivikon harventamisesta jäisi korjuukustannusten jälkeen käteen noin 400 euroa.
Lisäksi pakurin harmaaksi näivettämä puu kelpaa vielä ainakin energiapuuksi.
– Ei sellaista polttopuuta kukaan mökkiläinen huoltoasemalta ostaisi, mutta omassa takassa niitä voi polttaa.
Pakurin kasvatukseen tarvittavat ympit ovat kehittäneet Luonnonvarakeskus (LUKE) ja Itä-Suomen yliopisto. Vuonna 2015 alkanut yhteishanke on pian päättymässä. Luonnossakin pakuria kasvaa, mutta molempien tahojen asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että pakurin kasvatus viljelemällä on suomalaismetsissä vakavasti otettava asia.
Kasvatus vielä kokeellista
Metsänomistajien lukumäärään nähden kiinnostus ymppien hankkimiseen on ollut vähäistä. Ymppien valmistajat sen sijaan vakuuttavat kiinnostuksen kovasta kasvusta.
Esimerkiksi yrittäjä Henri Lokki Suomen Agrometsästä sanoo, että yrityksen laboratorion sieniymppien tuotanto nelinkertaistuu ensi vuonna.
Meillä on useita sijoittaja-asiakkaita, jotka ovat ostaneet varta vasten koivikoita.
Yrittäjä Mikko Rämö
Suomen Pakurin yrittäjä Mikko Rämö puolestaan muistuttaa, että nollasta on edetty jo pitkälle, koska pari vuotta sitten asiasta ei vielä tiedetty mitään.
– Veikkaan, että edelleenkään kahdeksan kymmenestä metsänomistajasta ei tiedä mitään pakurin kasvatuksesta.
Ymppejä valmistetaan Suomessa muutamassa laboratoriossa ja niiden myyntihinta vaihtelee noin kahdesta eurosta viiteen euroon. Haarukan yläpäässä hintaan kuuluu paitsi ymppien istuttaminen myös pakurien kerääminen ja myyminen tai jatkojalostaminen.
Yksi syy metsänomistajien suuren massan vähäiseen kiinnostukseen voi olla siinä, että pakurin kasvatus on vielä kovin kokeellista: tähän mennessä viljellyistä pakureista ei ole vielä saatu juurikaan satoa. Metsänomistajaa se saattaa epäilyttää.
Sijoittajat ostaneet koivikoita
Pro Pakurin nettikaupassa 500 kappaleen ymppipussin veroton hinta on 750 euroa. Päälle lisätään istutuksen ilo tai vaiva.
Runkoihin porattavan tuhatlappusen ohella metsänomistajaa voi mietityttää ymppien toimivuus: parhaimmillaankin niiden itävyys on 70–80 prosentin luokkaa.
Kolme suurinta myyjää Pro Pakuri Finland ry sekä kaksi osakeyhtiötä Suomen Pakuri ja Suomen Agrometsä kehuvat kukin omia ymppejään ja moittivat kilpailijoiden. Jokaisella on mielestään tutkitusti parhaimmat ympit ja se ainoa, oikea laboratorio.
Kääpien ja pakurin tyyppisten sienten osuus voisi olla kahdeksan miljardia.
Puheenjohtaja Hannu Piispanen
Sen sijaan pakurin kasvamiseen ja tuottojen odotteluun kuluva kuusi vuotta ei voi Suomen Pakurin hallituksen puheenjohtaja Janne Mankin mielestä olla metsänomistajille liian pitkä, koska Etelä-Suomen rehevissä metsissä koivun kasvaminen tukkipuuksi vie noin 40 vuotta (Tiede).
Yrityksessä ollaan vakuuttuneita, että pakuri on lähitulevaisuuden juttu, ja se kiinnostaa sijoittajiakin.
– Meillä on useita sijoittaja-asiakkaita, jotka ovat ostaneet varta vasten koivikoita. Heidän kohdallaan puhutaan tuhansista ympeistä, mutta he eivät halua julkisuutta, koska he eivät halua pakurimetsiensä sijainnin paljastuvan, yrittäjä Mikko Rämö sanoo.
Kahdeksan miljardin markkinat?
Vaikka pakurin terveysvaikutukset ovat kiistanalaiset, Suomessakin sekä käytetään että valmistetaan pakurituotteita. Itä-Suomen yliopistossa testataan tälläkin hetkellä uusia pakurituotteita ja tehdään markkinaselvityksiä Aasian suurissa kaupungeissa.
Suomessa pakurilla on kymmenkunta jatkojalostajaa, mutta ymppien valmistajat arvioivat Suomen markkinoiden raaka-aineen osalta olevan täynnä.
– Luvut ovat hirmuisia, mitä pakuria tullataan maailmalla. Olemme teettäneet markkinatutkimuksen, joka vahvistaa, että maailmanmarkkinoilla on ylikysyntä, Rämö sanoo.
Jos vaikka keksit uudenlaisen moottorisahan tai jonkun muun innovaation, alaa on hyvin vaikea saada siitä innostumaan.
Yrittäjä Henri Lokki
Pro Pakurin puheenjohtaja Hannu Piispanen sanoo, että lääkinnällisten sienten maailman markkinoiden arvon tutkimusten mukaan 24 miljardia dollaria.
– Kääpien ja pakurin tyyppisten sienten osuus voisi olla kahdeksan miljardia. Mittakaava on todella mahtava.
Pelko visakoivun kohtalosta
Ymppien valmistajat uskovat, että suomalainen pakuri päihittää esimerkiksi venäläisen, koska pakurikääpä on sienikasvi, joka imee itseensä saasteita.
– Kun pakurin alkuperä voidaan todentaa, asiakkaat ovat siitä valmiita myös maksamaan. Siksi valtatien varressa tai tehtaan lähistöllä sitä ei kannata kasvattaa, Mikko Rämö sanoo.
Siitä huolimatta metsänomistajia rassaa markkinoiden epävarmuus.
– Tällä hetkellä pakurilla on hyvät markkinat ja hinta, mutta osaa metsänomistajista mietityttää, mitä niille tapahtuu sinä aikana, kun nyt istutettavista ympeistä kasvaa pakuria, toiminnanjohtaja Suvi Kokkola Metsänhoitoyhdistys Mänty-Saimaasta sanoo.
Hannu Piispanen myöntää, että metsänomistajien pakuri-intoa voi hillitä se, mitä visakoivun kanssa kävi.
– Visakoivua istutettiin 1970-luvulla innokkaasti, mutta kun puut olivat valmiita kaadettaviksi, markkinat olivat hävinneet.
Piispasen mukaan Pro Pakuri tekee työtä sen eteen, että nyt istutettavien ymppien pakureilla olisi markkinat kahdeksan vuoden päästäkin.
Suunnitteilla on esimerkiksi keräilykeskuksia, jotka kokoaisivat metsänomistajien pakurit myytäviksi isoissa erissä. Kun istutetut metsät rekisteröidään, viljelmät ovat jäljitettävissä.
– Esimerkiksi japanilainen asiakas voi tulla katsomaan, missä pakuri on kerätty. Meidän tehtävämme on luoda kansainvälinen pakuribrändi.
Laho pelottaa
Pakurikääpä on lahosieni. Jos jotain perinteisessä metsätaloudessa on pelätty, se on laho. Pakurin kasvatus tarkoittaa lahon viemistä metsään ihan tarkoituksella.
Asiantuntijoiden mukaan pakurikääpä ei leviä terveeseen puuhun. Pieni riski on siinä vaiheessa, kun kääpäpuu on kaatunut.
– Pakurin kasvatus pitää mieltää vaihtoehdoksi puun tuotannolle. Se sopii sellaisille, joilla on pientä riskinottohalua, Suvi Kokkola sanoo.
Suomen Agrometsän yrittäjä Henri Lokki uskoo, että suurimmaksi osaksi metsänomistajien epäluulossa on kyse perinteestä:
– Metsäala on Suomen kaikista aloista konservatiivisin. Jos vaikka keksit uudenlaisen moottorisahan tai jonkun muun innovaation, alaa on hyvin vaikea saada siitä innostumaan.
Viidesosa tavoitteesta saavutettu
Vaikka kolme suurinta ymppien myyjää ei paljastakaan tarkkoja myyntilukujaan, varovaisenkin arvion mukaan ymppejä on myyty ainakin 200 000.
Pro Pakurin tavoitteena on, että Suomessa olisi pakuria kasvattamassa miljoona ymppiä. Sillä määrällä pitäisi päästä 300 tonniin, jota Hannu Piispasen mukaan tavoitellaan. Luvussa on otettu huomioon, etteivät ympit idä sataprosenttisesti.
Pakurin osalta uutta tutkimustietoa ei ole, mutta Itä-Suomen yliopistossa on testattu uusia tuotteita, joissa on käytetty esimerkiksi lakkakääpää.
– Myös pakurin lahottaman puuaineksen tuotteistamista on selvitetty esimerkiksi biomuovien raaka-aineina, professori Ari Pappinen kertoo.
Tuhat ymppiä ostanut Pekka Kolari on istutusurakassaan noin puolivälissä. Hän arvioi, että kokonaisuudessaan istuttamiseen menee rauhallisella tahdilla viisi päivää. Sen jälkeen metsänomistajalta kysytään hermoja: pakurikäävän itämisen ensimerkit voi nähdä vasta parin vuoden päästä.
– Ympin kohdalla voi olla ruskehtava läikkä tai pieni pullistuma. Kolmen vuoden päästä voi näkyä jo selvä pakurin alku. Keskimäärin korjuukelpoisen, reilun parin nyrkin kokoisen pakurin kasvamiseen menee keskimäärin 6 vuotta.
Kolarille pakurin kasvatus on uusi mielenkiintoinen asia, jossa saattaa olla pieni toive tuotosta. Hän aikookin hankkia ymppejä lisää vielä kahtena seuraavanakin vuonna. Jos ympit itävät, kuuden vuoden kuluttua Kolarilla on edessään kymmenvuotisjakso, jolloin hän voi kerätä satoa joka vuosi, sillä samasta istutuksesta voi saada kaksikin satoa.