Huutaminen kuuluu oleellisesti moneen urheilulajiin. Ennen suoritusta huutaminen valmistaa tulevaan ja suorituksen aikana se auttaa oikeanlaisessa uloshengityksessä. Suorituksen jälkeen huutamalla urheilija päästää irti latauksesta.
Taekwondo-valmentaja Mika Tarhasen mukaan huutaminen kuuluu oleellisesti tilanteeseen, jossa urheilija yrittää saada itsestään parasta irti. Karjuminen vahvistaa myös urheilijan henkistä kanttia.
– On vaikuttavaa, että kaveri on äänekäs. Hiljanen puhisija ei tee samanlaista psykologista vaikutusta kun sellanen, joka huutaa ja karjuu.
Yleisö odottaa huutoa
Huutaminen on tuttua etenkin heittolajeista, mutta kaikki viskojat eivät karjumisesta perusta.
Moukarinheittäjä Henri Liipola pitää itseään huonona huutajana.
– Silloin tällöin tulee huudettua ehkä shown takia, ihmiset vähän odottavat sitä.
Huutamalla voi myös pyrkiä häiritsemään vastustajaa. Esimerkiksi tennispelaaja Maria Sarapova ähkii usein pelin tiimellyksessä.
Huutamiseen liittyy taikauskoa
Urheilupsykologi Satu Kaski ei kannusta urheilijaa karjumaan, ellei se tule luonnostaan.
Kasken mukaan huutamiseen liittyy toisinaan taikauskoa.
– Jos urheilija on kerran onnistunut tekemään hyvän suorituksen ja siihen on liittynyt karjaisu, niin sen jälkeen urheilija ei ehkä enää uskalla olla karjaisematta.
Aina urheilija ei edes huomaa huutavansa. Mitään haittaa ei karjumisesta ole, jos tekee sen oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Taekwondo-harjoituksissa urheilijat innostuvat joskus huutamaan niin kovaa, että lajia tuntematon hämmentyy. Valmentaja Mika Tarhasen mukaan harjoittelijat itse kuitenkin nauttivat karjumisesta.
– Yleensä silloin kun kaikki huutavat treeneissä ja pitävät kovaa meteliä, niin fiilis nousee paljon paremmaksi. Jälkeenpäin kaikki kehuvat, että olipa hyvät treenit!