Sipoon kunnan Suvirinteen hoivakodin olohuoneesta kantautuu elävä musiikki.
Lohjan kaupunginorkesterin ammattimuusikot, alttoviulisti Heidi Ketola ja klarinetisti Kimmo Leppälä sekä Länsi-Uudenmaan musiikkiopiston pianisti Ilkka Joronen, ovat saapuneet tarjoilemaan muistisairaille vanhuksille musiikkielämyksen.
Näin on tehty jo usean vuoden ajan säännöllisesti. Sen muistaa myös 80-vuotias Seppo Laine.
– Ihan kivaa, vaihtelu virkistää, Laine naurahtaa kiikkutuolissaan.
Päivittäiset askareet auttavat parempaan uneen
Musiikin lisäksi Sipoossa käytetään muistisairaiden hoidossa säännöllisesti esimerkiksi liikuntaa, ulkoilua ja puutarhanhoitoa.
Kesäisin asukkaat pääsevät hoitamaan kasveja ja kukkia, kitkemään rikkaruohoja ja korjaamaan satoa. Pihalla on myös kanoja ja pupuja.
Tavoite on, että asukkaat saisivat elää hoivakodissa mahdollisimman normaalia ja omannäköistä elämää, kertoo ikääntyneiden palveluiden johtaja Helena Räsänen.
– Meillä on paljon yhteisiä juttuja, mutta kuuntelemme ihmisten toiveita ja teemme kivoja asioita myös yksilöllisesti. Joku haluaa mennä kalaan, toinen hautausmaalle ja kolmas uimaan.
Näin on ollut Sipoossa jo kymmenisen vuotta. Rauhoittavat ja unilääkkeet korvattiin lääkkeettömillä hoitomuodoilla ja vaikutukset ovat olleet Räsäsen mukaan selvästi havaittavissa hoivakodin arjessa.
– Meidän ihmiset voivat hyvin ja he ovat iloisia. Täällä harvoin näkee, että joku on levoton tai rauhaton. Monella puhekyky on elpynyt ja fyysinen toimintakyky parantunut. He nukkuvat yöt hyvin ja unen laatu on parantunut, kun on paljon kaikkea kivaa tekemistä.
Rauhoittavat kannattaisi korvata musiikilla
Suomessa lähes 200 000 ihmistä sairastaa muistisairautta. Joka vuosi muistisairauteen sairastuu yli 14 000 ihmistä.
Muistisairauteen liittyvää haasteelliseksi koettua käyttäytymistä on arvioitu olevan Suomessa lähes 60 prosentilla tehostetun palveluasumisen ja vanhainkodin asukkaista.
Käyttäytymiseen liittyviä muutoksia ovat esimerkiksi aggressiivisuus, ahdistuneisuus, levottomuus, kiihtyneisyys, huutelu ja ääntely sekä hoidon vastustelu.
Käytösoireita pyritään monesti vähentämään muun muassa rauhoittavien ja unilääkkeiden turvin. Ne voivat aiheuttaa monenlaisia sivuvaikutuksia, kuten uneliaisuutta ja verenpaineen laskua.
Lääkkeettömien hoitomuotojen käyttö on kuitenkin jatkuvasti lisääntynyt ja niistä on saatu hyviä kokemuksia.
Kokemusten rinnalle on kuitenkin kaivattu lisää tutkimustietoa. Siksi Muistiliitto on teettänyt poikkeuksellisen laajan tutkimuskatsauksen, joka vetää yhteen tuoreimpien maailmalla tehtyjen tutkimusten tuloksia.
Kaikkiaan Hoitotyön tutkimussäätiön katsauksessa on käyty vuosilta 2015–2018 läpi useita satoja tutkimuksia erilaisten lääkkeettömien hoitomuotojen vaikutuksista muistisairaiden käytösoireisiin.
Muistiliiton työntekijät yllättyivät itsekin, miten paljon tutkimuksia aiheesta on jo tehty.
– Koska tätä näyttöön perustuvaa tutkimusta tältä saralta on tehty yllättävänkin runsaasti, niin voidaan kyllä suosia lääkkeettömien hoitomenetelmien käyttöä ja niitä pitää suosia yhä enemmän, Muistiliiton projektikoordinaattori Mailis Heiskanen sanoo.
Lääkkeettömiä hoitomuotoja olivat esimerkiksi musiikki, liikunta, erilaiset terapiat, hieronta, kosketus sekä yksilölliset ja hoidon organisointiin liittyvät menetelmät.
Yksilöllinen kohtaaminen on parasta lääkettä
Vahvin näyttö muistisairaiden haasteelliseksi koetun käyttäytymisen vähentämisestä saatiin tutkimuskatsauksessa nimenomaan musiikin käytöstä.
Musiikin käyttö tarkoitti tutkimuksissa käytännössä musiikin kuuntelua ja soittamista. Muistisairaille soitettiin heille tuttua ja mieluista musiikkia. Ryhmämuotoisen musiikkiterapian todettiin toimivan parhaiten lievää tai keskivaikeaa muistisairautta sairastavilla.
– Tämä vahvistaa jo olemassa olevaa tietoa. Tiedämme, että musiikki vaikuttaa aivojen etuotsalohkoon, missä sijaitsee ihmisen käyttäytymistä säätelevä elin. Musiikin vaikutus on siis aika luonnollista ja helppo ymmärtää, Heiskanen toteaa.
Tutkimusnäyttö puhui myös yksilöllisten menetelmien puolesta. Yksilöllisillä menetelmillä tarkoitetaan muun muassa muistisairaan yksilöllistä kohtaamista, hänen luonteensa ja temperamenttinsa tuntemista sekä hänen taustansa ymmärtämistä.
Elämässä on voinut olla asioita, jotka vaikuttavat muistisairaan käytökseen. Käyttäytymisen muutosten taustalla voivat olla myös fyysiset syyt, kuten nälkä, jano tai kipu, joita muistisairas ei vain pysty ilmaisemaan.
Asukkaiden tunteminen ja hoitajien ammattitaito auttavat usein ennakoimaan tilanteita, Heiskanen sanoo.
– Parhaimmillaan lääkkeettömät hoitomuodot ovat aitoa kohtaamisen taitoa, läsnäoloa ja muistisairaan elämänkaaren keskeisimpien tapahtumien tuntemista.
Heiskanen muistuttaa, että lääkkeettömät hoitomuodot eivät tarkoita sitä, että lääkkeistä luovutaan kokonaan. Muistilääkkeiden käyttö ja muistisairaiden muiden sairauksien hoito lääkkeillä jatkuu lääkkeettömien hoitomuotojen ohella.
Hyvä olo säilyy tunnemuistissa
Vaikka lääkkeettömien hoitomuotojen arvostus on lisääntynyt, suurin este niiden yleistymiselle on Heiskasen mukaan aika. Edelleen ajatellaan, että lääkkeettömien hoitomuotojen käyttö vie enemmän aikaa, vaikka näin ei hänen mielestä ole.
– Yksinkertaisimmillaan se voi olla sitä, että esimerkiksi aamutoimien aikana ollaan aidosti läsnä ja kohdataan muistisairas.
Sipoon ikääntyneiden palveluiden johtaja Helena Räsänen myöntää, että lääkkeettömien hoitojen käyttäminen on vaatinut uudenlaista johtamistyyliä.
– Se vaatii sellaista verkostojohtamista, pitää olla kumppaneita. Yhdessä saadaan enemmän aikaan.
Kumppaneilla Räsänen tarkoittaa esimerkiksi hoivakodissa soittavia muusikkoja. Heidän lisäksi Räsänen on pyytänyt apua esimerkiksi paikallisilta martoilta ja hakenut rahoitusta paikallisilta yrityksiltä sekä valtiolta.
Henkilökunta on karsinut työpäivistä pois kaiken toissijaisen, jotta erilaisten ohjelmien järjestämiseen jää enemmän aikaa. Tapahtumat ovat tuoneet iloa ja vaihtelua myös työntekijöiden päivään.
Räsänen kertoo, että häneltä kysytään usein, mitä järkeä kaiken järjestämisessä on, eiväthän muistisairaat kuitenkaan muista tapahtumista myöhemmin mitään.
– He eivät välttämättä muista, että ovat olleet illalla konsertissa, mutta siitä jää joku kiva tunnemuisti, että on ollut kiva päivä ja se auttaa heitä uneen.
Samaa mieltä näyttää olevan myös pehmolelujen kanssa musiikkia kuunteleva 69-vuotias Maria Sandvik.
– Musiikkituokion jälkeen jää iloinen tunne, kaikki tuntuu hyvältä.
Lue myös: