23-vuotias Savu Rökman on pukeutunut värikkääseen paitaan, jonka kuvioissa voi nähdä revontulia. Värit ja näyttävät vaatteet ovat hänelle tärkeitä.
Transsukupuolisena ja normien vastaisesti pukeutuvana Rökman on tottunut siihen, että muut kiinnittävät häneen huomiota.
– Minä käytän hametta ja muutenkin feminiinisiä vaatteita. Aiemmin minua saatettiin tuijottaa tai perääni huudella kadulla.
Reaktiot muuttuivat kuitenkin radikaalisti, kun Rökman alkoi käyttää pyörätuolia paikasta toiseen liikkuessaan. Hän koki yhtäkkiä muuttuneensa näkymättömäksi.
– Huutelua ei enää kuulunut, mikä on tietysti hyväkin asia. Kun huudellaan, niin on tavallaan liian näkyvä, mutta nyt on liian näkymätön. Haluaisin, että ihmiset näkisivät minut ihmisenä, eivätkä pelkkänä pyörätuolina.
Rökman koki myös, että häntä alettiin usein kohdella kuin lasta.
Näetkö ihmisen vai vamman?
Vammaisten näkeminen epäseksuaalisina, ikään kuin lapsen kaltaisina on yhä valitettavan yleistä. Nyt asumispalveluja kehittävä Aspa-säätiö on päättänyt muuttaa tilanteen paremmaksi.
– On tärkeää huomata, nähdäänkö vammaisia ihmisiä lainkaan seksuaalisina yksilöinä. Tytötelläänkö ja pojitellaanko heitä, vaikka on kyse aikuisista ihmisistä? pohtii Voimaa seksuaalisuudesta –hankkeen hankepäällikkö Milla Ilonen.
Kolmevuotisen hankkeen tarkoituksena on vahvistaa vammaisten ja mielenterveyskuntoutujien uskallusta puhua seksuaalisuudesta ja seksistä. Rohkeampaa otetta kaivataan myös vammaisia työssään kohtaavilta ammattilaisilta.
Aspa-säätiön järjestämissä keskustelutilaisuuksissa asumispalveluiden asiakkaiden ja henkilökunnan kanssa nousi esiin suuria kysymyksiä seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa.
– Suurin osa kohtaamistamme ihmisistä on aikuisia, jotka saattavat viisikymppisenä ensimmäistä kertaa kuulla seksuaalisuudesta ja seksuaalioikeuksistaan, Ilonen sanoo.
Varsinkin monet kehitysvammaiset, jo keski-ikään ehtineet ovat pyöritelleet päätään seksologin kysyessä, ovatko he kuulleet itsetyydytyksestä. Myös vammaisten välisten parisuhteiden tiellä on paljon epätietoisuutta ja ennakkoluuloja, ja turhiakin kieltoja.
Seksuaalisuus on osa jokaisen hyvinvointia
Savu Rökman toimii hankkeessa kokemustoimijana, antaen vertaistukea ja jakaen tietoa seksuaalisuudesta. Kysymyksiä on riittänyt laidasta laitaan.
– On ollut vähän hämmennystä vaikka seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuuden suhteen. Minulta on tultu sitten kysymään, että voisitko neuvoa yhdessä asiassa, kun en tiedä mistä aloittaa, Rökman kuvailee.
Sekä Savu Rökman että Milla Ilonen toivovat, että asiasta ääneen puhuminen muuttaisi ihmisten asenteita ja antaisi rohkeutta puhua seksuaalisuudesta. Seksuaalisuus on jokaisen ihmisen perustarve ja osa kokonaishyvinvointia.
Seksuaalisuus antaa elämään iloa, nautintoa ja voimaa. Vammaisten ihmisten seksuaalisuuden tai sukupuolen moninaisuuden sivuuttaminen satuttaa, mutta niiden huomaaminen ja hyväksyminen voimistavat.
– Totta kai tuntuu hyvältä, että minut otetaan vastaan juuri sellaisena kuin olen, Savu Rökman hymyilee.
Lue seuraavaksi: Avusteinen seksi on suuri luottamuksen osoitus – "Seksuaalisuus on äärettömän iso tekijä"