Joulukuussa tulee kuluneeksi kuusi vuotta siitä, kun Mikko Rantanen otti ensimmäiset potkunsa SM-liigakaukalossa.
Silloin pelattiin NHL:n työsulkukautta, eikä uusi nuori debytantti ollut erityinen puheenaihe. Kohina seuraavasta turkulaislupauksesta kohdistui enemmän Rasmus Ristolaiseen, jonka NHL-varaus oli enää muutamien kuukausien päässä.
TPS:n nuorista oli silti selkeästi tulossa uusi timantti, josta on muutamassa vuodessa varttunut eturivin suomalaiskiekkoilija.
Urheilijaperheen kasvatti panosti kaiken jääkiekkoon kivutessaan TPS:n tähtipelaajaksi, nuorten maajoukkueen johtajaksi ja NHL-hyökkääjäksi. Hän matkusti ympäryskunta Nousiaisista yli 20 kilometrin matkan jopa linja-autolla päästäkseen Turkuun harjoittelemaan, jotta pääsisi kehittymään nykyiselle tasolleen.
Kauden 2018–2019 päästyä vauhtiin Rantanen on tulikuuma nimi ja koko NHL:n huulilla.
Lokakuussa hän nousi koko NHL:n pistepörssin kärkipaikalle ja tuli valituksi kuukauden parhaaksi pelaajaksi. Jevgeni Malkin ja Patrick Kane, pitkäaikaiset supertähdet,joutuivat tyytymään perintöprinssien arvonimiin.
Mikä hurjinta, ihmiset Rantasen ympärillä Colorado Avalanchessa uskovat, että luvassa on vieläkin parempaa.
Valonpilkahdus pimeyden keskellä
Maaliskuussa 2015 Mikko Haapakosken puhelin soi. Turun Palloseuran A-nuorten päävalmentaja keskittyy joukkueensa tärkeään puolivälieräotteluun Oulun Kärppiä vastaan, kun hän saa yllättäviä uutisia.
Seuran SM-liigajoukkueen kausi on ollut jälleen tuskaisa, eivätkä pelit ole jatkumassa enää runkosarjan jälkeen. Mikko Rantanen, yksi joukkueen harvoista valopilkuista, soittaa ja kysyy, olisiko mitään mahdollisuutta päästä mukaan A-nuorten peleihin.
Haapakosken ei tarvinnut epäröidä. Lähestyvän kesän kuumimpiin lupauksiin lukeutunut hyökkääjä olisi juuri se lisämauste, joka tekisi TPS:stä valmiin voittamaan Suomen mestaruuden.
Vain muutamaa viikkoa myöhemmin Turussa vallitsi jopa pienimuotoinen buumi – ensimmäistä kertaa koskaan se rakentui alle 20-vuotiaiden joukkueen ympärille. Kymmenen tuhatta ihmistä saapui Turkuhalliin seuraamaan ratkaisevaa loppuottelua ja ennen kaikkea Rantasta, joka oli yhtäkkiä kaikkien huulilla.
Edellisessä finaaliottelussa hän oli jo tehnyt hattutempun. Seitsemässä pelaamassaan pudotuspeliottelussa Rantanen mätti 14 pistettä ja kruunasi aikansa TPS:n pelaajana nuorten SM-kullalla.
– Kannatti todellakin tulla. En ole ikinä pelannut noin kovaluonteisessa ja yhtenäisessä joukkueessa. Siitä tämä lopputulos syntyi. Joukkue oli 0-2-tappiolla puolivälierissä Kärppiä vastaan, ja siitä asti on napsittu voittoja aika hyvään tahtiin. Nyt ollaan Suomen mestareita. Ei kautta paremmin olisi voinut lopettaa, Rantanen hehkutti Yle Urheilulle saatuaan kultamitalin kaulaansa.
Hän oli vastikään päättänyt kauden SM-liigassa TPS:n toiseksi tehokkaimpana pelaajana. Loppukaudesta teini-ikäinen hyökkääjä kantoi päässään kultaista kypärää ja rinnassaan varakapteenin A-kirjainta, sillä jälleen kerran alisuorittajaksi ajautunut TPS oli päättänyt myydä kovapalkkaisia ratkaisupelaajiaan kesken kauden.
Rantanen oli harvinainen poikkeus sääntöön. TPS:n pukukopissa vallitsi ankeuden, epävarmuuden ja pettymyksen ilmapiiri. Nuorukainen puolestaan edusti intoa ja taistelutahtoa, ja oli yrittänyt parhaansa mukaan tartuttaa sitä myös lannistuneisiin joukkuetovereihinsa ensimmäisinä SM-liigavuosinaan.
Kesä koitti ja vuosia jatkunut kohina Connor McDavidin ympärillä huipentui, kun Edmonton Oilers varasi hänet numerolla yksi. Hieman myöhemmin tuli Rantasen vuoro. Koti löytyi Colorado Avalanchesta, joka oli ihastunut suomalaisen otteisiin. Hän oli tehnyt SM-liigassa 28 pistettä ja neljällä maalilla viidessä ottelussa ollut Suomen alle 20-vuotiaiden MM-joukkueen paras suoriutuja muutoin epäonnistuneessa kisarupeamassa.
Avalanche jopa harkitsi pelaajakauppoja parantaakseen asemiaan, jotta Rantanen ei lipsahtaisi sen käsistä jollekin yhdeksästä aiemmin varanneesta joukkueesta.
"84 pistettä 20-vuotiaana, eikä kukaan silti puhu hänestä"
– Nyt ei tarvitse turhaan ujostella! Kotikentällä saa sanoa suoraan ja olla vähän röyhkeäkin!
Nathan MacKinnon mietti hetken, kun häntä haastateltiin kotivoiton jälkeen ja Avalanche-tähdeltä kysyttiin, millä joukkueella on oikeasti NHL:n sen hetken vaarallisin ykkösketju.
– Meillä, MacKinnon lopulta virnisti ja ampaisi pois jäältä kannattajien kohistessa.
Patrick Kane ja Jonathan Toews. Anze Kopitar ja Ilja Kovaltshuk. Ryan Getzlaf ja Corey Perry. Steven Stamkos ja Nikita Kutsherov. NHL:n 31 joukkueesta on helppo löytää myyviä tutkapareja, joita tullaan katsomaan läheltä ja kaukaa.
Suomalaisittain ei tarvitse häpeillä, vaan Mikko Rantasen ketjun voidaan sanoa pesevän tällä hetkellä minkä tahansa NHL-trion.
Sidney Crosbyn tavoin Nova Scotiassa syntynyt MacKinnon oli kesän 2013 ykkösvaraus. Hänestä, kuten McDavidistä, kirjoitettiin jo pienestä pitäen tulevana supertähtenä. Heti ensimmäisellä kaudellaan MacKinnon teki 63 pistettä, viime kaudella hän ylsi jo 39 maaliin ja 97 pisteeseen. Hän on maailmanmestari ja NHL:n entinen Vuoden tulokas, yksi sarjan parhaista pelaajista.
Gabriel Landeskog, 25, on kolmikosta vanhin. Hänet varattiin toisena vuonna 2011 ja hän ehti pelata NHL:ssä vain yhden kauden ennen nousuaan Avalanchen kapteeniksi. Nyt C-kirjain on paidassa jo seitsemättä kautta. Ruotsalainen on rikkonut 60 pisteen rajan kahdesti ja voittanut kaksi maailmanmestaruutta sekä olympiahopean. Hänkin oli aikanaan NHL:n Vuoden tulokas.
Rantanen on ketjun nuorin jäsen. Hänen pelatessaan TPS:n A-nuorten kanssa MacKinnon ja Landeskog olivat jo NHL-tähtiä. Viime kausi oli ensimmäinen, jona Rantanen pelasi vain NHL:ssä. Jälki oli tuhoisaa: hän teki upeat 84 pistettä.
– Olemme Denverissä. Siitä se johtuu. Jos Rantanen pelaisi New Yorkissa, hänestä puhuttaisiin paljon enemmän. Hän on jo nyt yksi NHL:n parhaista laitahyökkääjistä. Hän teki 84 pistettä 20-vuotiaana, eikä kukaan silti puhu hänestä, MacKinnon päivitteli lokakuussa TSN:lle.
Rantasen, MacKinnonin ja Landeskogin yhteinen tarina alkoi jo suomalaisen tulokaskaudella. Päävalmentaja Jared Bednar vakuuttui heidän yhteisestä sävelestään. Lyöttäytyminen joukkueen tuloksentekijöiden rinnalle nosti Rantasen myös ylivoimakentällisiin.
Viime kausi oli kuitenkin trion todellinen läpimurto. Paikat Avalanchen kolmena tehokkaimpana pelaajana olivat päivänselvät ja ykkösnyrkin kannattelemana Colorado palasi pudotuspelijoukkueeksi kolmen vuoden tauon jälkeen ja vasta toisen kerran kahdeksan vuoden aikana.
MacKinnon oli siihen asti nähty Avalanchen selvästi tärkeimpänä pelaajana. Nyt hänellä oli pätevät laiturit, jotka tekivät hänestäkin vielä paremman. Kauden päätteeksi kanadalainen oli ehdolla joukkueelleen arvokkaimman pelaajan Hart Trophyn voittajaksi, mutta joutui lopulta taipumaan New Jersey Devilsin Taylor Hallille.
Hall hilasi joukkueensa omin käsin pudotuspeleihin. MacKinnon ei tarvinnut, koska hänen ketjukaverinsa olivat muiden kadehtimia.
46-vuotias Bednar on NHL:n nuorimpia päävalmentajia ja osaa käsitellä nuoria tähtiään. Toisin kuin muiden pelaajien kanssa, Bednar järjestää keskinäisiä palavereja ykkösketjunsa kanssa tasaisesti kehittääkseen jokaisen omaa pelaamista sekä yhteispeliä. Bednar, ja jokainen Avalanchea seurannut, tietää, että heillä on annettavana vielä paljon enemmänkin.
Tämän kauden Rantanen on taas nopeampi, vahvempi ja räjähtävämpi kuin koskaan aiemmin. Hän on yhä selvästi kehittyvä pelaaja ja pelaa edelleen tulokassopimuksellaan. Ennen kaikkea koko hänen ketjunsa on yhdistelmä kookkaita, voimakkaita ja taitavia pelaajia.
He ovat Avalanchen elinehto, joka kykenee pitkiin myllytyksiin ja ratkaisemaan millaisella yhdistelmällä tahansa. Kaikki kykenevät liikuttamaan kiekkoa, kaikki kykenevät tekemään maaleja.
– On lähestulkoon epäreilua, miten riippuvaisia olemme heistä, Bednar myönsi Denver Postin mukaan alkuvuodesta heikomman jakson aikana.
"Pari vuotta sitten äijät heittelivät, miten tykkäsivät"
Rantasen ilmiömäinen fyysinen kehitys oli toistuva puheenaihe hänen varauksensa lähestyessä. Kyse oli pelaajasta, jolle sulava liikkuminen ja voimantuotto oli pitkään jopa ongelma, sillä kasvupyrähdyksensä aikaan Rantanen ei millään ennättänyt sopeutua muuttuviin mittoihinsa.
Suomessa hän on kuitenkin päässyt parhaaseen mahdolliseen oppiin. Rantanen ammensi apua TPS:n omalta valmennukselta sekä eturivin ulkopuolisilta konsulteilta. Hänkin lukeutuu Hannu Rautalan kuntokoulun mallioppilaisiin ja on treenannut myös NBA:sta sekä NHL:stä tutun Marko Yjövuoren alaisuudessa kesäisin Turussa.
Debytoidessaan SM-liigassa Rantanen oli 70-kiloinen raakile, joka silti väläytteli taitojaan nopeasti. Vain paria vuotta myöhemmin, syksyllä 2014, puhuttiin yli 190-senttisestä ja 95-kiloisesta järkäleestä.
– Junnuvuosina annettiin kasvuvaiheen tulla rauhassa, eikä lähdetty pysäyttämään sitä ottamalla punttia liian aikaisin. Nyt on keskitytty voimaan, ja räjähtävyyteen on panostettu aika paljon. Tulosta on tullut, Rantanen sanoi tuolloin Yle Urheilulle.
16-vuotias Rantanen debytoi TPS:n edustusjoukkueessa joulukuussa 2012 ja nousi heti ykkösketjuun. Seuraavan viikon aikana hän iski kaksi maalia. Kun taidot ja pelisilmät saivat kaverikseen jopa keskivertoa liigapelaajaa paremmat fyysiset ominaisuudet, alkoi kokonaispaketti olla vaikea pysäytettävä.
–Kamppailupelissä se näkyy parhaiten. Pari vuotta sitten äijät heittelivät, miten tykkäsivät. Nyt se ei onnistu ainakaan yhtä helposti. Tietenkin myös kun pelejä on kertynyt, on tullut uskallusta mennä tilanteisiin ja käyttää omaa kroppaa, kun tietää, että ei ole enää mikään pikkupoika - vaikka ikää onkin vielä vähän, Rantanen sanoi kauden 2014-2015 alkaessa.
Fysiikka oli jossain kohtaa yksi kipukohta, nyt se on yksi vahvuus lisää.
Kasvuvuodet jatkuvat
Nuorempi Mikko Rantanen ihaili Peter Forsbergiä, joka pelasi valtaosan 700 ottelun NHL-urastaan juurikin Coloradossa. Ennen varaustaan häntä taas verrattiin Perryyn, Anaheim Ducksin vahvaan ja tehokkaaseen hyökkääjään.
He ovat kuitenkin jo enemmän historiaa kuin nykypäivää. Rantanen edustaa tulevaisuutta.
Lokakuun lopussa 22 vuotta täyttäneeksi pelaajaksi Rantanen on ennättänyt saavuttaa valtavasti. Hän pelasi SM-liigassa kolmella kaudella, voitti nuorten SM-kullan ja joukkueensa kapteenina alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuden, saavutti miesten MM-hopeaa ja oli AHL:n Vuoden tulokas. Hän on ehtinyt pelata MM-kisoissa kolmena vuonna peräkkäin ja oli jo vuonna 2015 mukana leirityksessä.
Vahvan tulokaskautensa jälkeen hän palasi Denveriin vakiinnuttamaan paikkaansa Avalanchen hyökkäyksessä, nyt hän on sen tukipilari.
Avalanche on ilmoittanut, että Rantasen leirin toiveesta jatkosopimuksesta neuvotellaan vasta tämän kauden jälkeen. Se antaa suomalaiselle kuukausitolkulla aikaa kasvattaa arvoaan. MacKinnon on kiinnitetty vuoteen 2023 ja Landeskog vuoteen 2021, joten joukkueen superketjun tulevaisuus näyttää kirkkaalta.
Syksyyn 2015 tultaessa Avalanche antoi tulokashyökkääjälleen tilaisuuden päättää itse, missä hän seuraavana kautena pelaa. Colorado halusi, että hän jäisi Pohjois-Amerikkaan, mutta antoivat myös mahdollisuuden palata TPS:ään, jos Rantanen kokisi sen siinä kohtaa paremmaksi ratkaisuksi.
Rantasella oli kuitenkin koko ajan mielessään vain yksi päämäärä. Hän halusi jäädä Pohjois-Amerikkaan, totutella sikäläiseen peliin ja alkaa ansaita ruutuaan uudessa seurassaan. Valinta on selvästikin ollut oikea, sillä ensimmäisen AHL:ssä vietetyn kauden jälkeen hän oli heti valmis NHL-vastuuseen.
80 pisteen pelaajat ovat NHL:ssä poikkeuksetta huippuluokan hyökkääjiä - tähtiä. Rantasen nousu on ollut tasaista, päättäväistä ja suunnitelmallista, mutta viimeistään tämä syksy on kääntänyt huomion nöyrään suomalaiseen. Mitä vanhemmaksi hän tulee, sitä paremmin hän todennäköisesti oppii hyödyntämään fyysisiä avujaan kamppailutilanteissa.
Jokaisena kesänä Rantanen on palannut Denveriin aiempaa parempana. Kesä ei mene makoillessa, vaan kehittyessä - ja hyviä kehitysvuosia on jäljellä vielä vino pino.
– Mielestäni hän on ottanut vasta pintaraapaisun potentiaaliinsa. Hän on yhä nuori pelaaja sekä ikänsä että NHL-kokemuksensa puolesta ja uskon, että hänellä on vielä seuraavakin taso, Bednar hehkutti syksyllä NBC Sportsille.
– Hän on todella fiksu ja taitava pelaaja, jolla on myös kokoa ja voimaa. Mikon tapauksessa vain taivas on rajana.
Lue myös:
Mikko Rantanen jälleen huimassa vedossa – ratkaisi jatkoajan päätössekunneilla
Kommentti: Puljujärven kannattaisi kilauttaa kaverille (Kapaselle)