Käsitöiden opetus peruskoulussa on ottanut uuden muodon viime vuosina. Käsityötunteja on siirretty valtakunnallisessa peruskoulun opetussuunnitelmassa alemmille luokka-asteille ja valinnaisten aineiden määrää on kavennettu yläkoulussa. Suppeammat opetustunnit ovat pakottaneet yksinkertaistamaan käsityötuntien sisältöä.
Lisäksi koko lukuvuoden kestävien valinnaisten vähentäminen yläluokilla kolmesta kahteen on karsinut opetusta entisestään, kun opetusryhmiä jää perustamatta oppilaiden puuttumisen takia.
Käsityötunneilla opitaan kuitenkin useita taitoja arkielämän varalle.
Mitä käyttökelpoista taitoja olisi hyvä saada evääksi maailmaan? Kysyimme asiaa opettajilta ja oppilailta.
1. Vaatteiden valmistaminen
Netta Markkula, Sara Toijala ja Max Sutinen, 9. luokan oppilaat, Kaarilan koulu, Tampere
Yhdeksättä peruskoululuokkaa käyvät oppilaat ovat jo ehtineet tehdä käsityötunnilla vaatteita itselleen. Netta Markkulan seitsemännellä luokalla ompelema kesähame on ollut mieluinen
– Siitä tuli niin minun näköiseni ja käytin sitä myös kevätjuhlassa, kun se onnistui niin hyvin. Olihan siinä paljon työtä, mutta se oli sen arvoista, toteaa Netta Markkula.
Hän arvostaa vaatteen yksilöllisyyden lisäksi myös sitä, että yksittäiskappaleen valmistamisessa päätyy hukkaan paljon vähemmän kuin vaateliikkeiden suuria massoja valmistettaessa.
Yksilöllisyys on tärkeää myös Sara Toijalalle.
– Kun ompelee itse vaatteita, niin silloin voi määrittää, minkälaisen vaatteen haluaa, miettii Toijala.
Muotiliikkeiden merkkivaatteet ovat hänen mukaansa kuitenkin pieni uhka yksilöllisyydelle.
– Silti itse tehdyt ovat mielestäni parempia, Toijala päättää.
– Itse tulee tehtyä sellaisia vaatteita, joita todella tarvitsee, eikä silloin käy ostamassa tarpeettomia vaatteita kaupasta., jatkaa Markkula.
Max Sutinen on samoilla linjoilla tyttöjen kanssa vaatteiden valmistamisessa.
– Silloin ei tarvitse käydä muotiliikkeissä ostoksilla, toteaa Sutinen.
Hän haluaisi oppia tekemään vaatteita, joita käytetään joka päivä.
– Esimerkiksi t-paitoja olisi kiva oppia tekemään, Sutinen miettii.
2. Suunnittelu
Mika Leppiniemi, käsityönopettaja, Kaarilan koulu, Tampere
Mika Leppiniemi nostaa 25 opetusvuoden kokemuksella epäröimättä tärkeimmäksi suunnittelutaidon.
– Sitä opetetaan aivan liian vähän ja siihen kannattaisi panostaa, koska sitten se kaikki muu tulee siinä ohessa.
Yläkoululaisilla kolmiulotteisuuden hahmottaminen on Leppiniemen mukaan vielä vaikeata.
–Sen oppiminen ja ymmärtäminen tuo lisämahdollisuuksia omaan työskentelyyn.
Hän näkee nuoret oppilaat vielä ”pilaamattomina”.
– Heillä on lapsenmielisiä ideoita ja niitä kun päästään toteuttamaan, niin syntyy huikeita juttuja.
Paras keino opettaa suunnittelua on konkretia. 3D-suunnittelussa opetus on vietävä mahdollisimman konkreettiselle tasolle.
– Katsotaan aina yhtä sivua kerrallaan ja sitten ne kootaan kolmeksi ulottuvuudeksi, josta saadaan tuote.
Kolmiulotteisuuden konkretisoiminen valmiiksi tuotteeksi on käsityöprosessi.
– Siinä on käsitelty jo monta eri asiaa ja saatu hahmotettua idea visuaalisuuden kautta konkreettiseksi tuotteeksi.
3. Kankaan päärmääminen
Tiina Tiitinen, käsityönopettaja, Kaarilan koulu, Tampere
Tiina Tiitinen valitsee työn, jossa kädet ovat mukana ja jossa ajatellaan myös ekologiaa.
– Tärkein taito on ehkä se, että oppisi käsittelemään kankaan niin, etteivät sen reunat purkaudu pesussa. Silloin voidaan esimerkiksi lyhentää kaikenlaista, Tiitinen aloittaa.
– Jos osaa päärmätä, voi valmistaa vaikka mitä. Voi käydä ostamassa kankaan ja päärmätä kaikki reunat, jolloin siitä syntyy verhoja, peittoja, pyyheliinoja, ja miksei joku ponchokin tai huivi, opettaja naurahtaa.
– Jos ajatellaan asiaa vielä ekologisesti, niin silloin voidaan vanhasta tekstiilistä tehdä jotain uutta; lyhentämällä, muuttamalla muotoa – eli vanhasta uutta.
4. Innostuminen ja toimeen tarttuminen
Anne Lintula, käsityönopettaja, Lamminpään koulu, Tampere
Lamminpään koulun käsityönopettaja Anne Lintula haluaisi, että koulu istuttaisi oppilaisiin innotumisen ja toimeen tarttumisen taidon.
– Kun ihminen innostuu jostain, hän osaa kyllä hakea siitä lisätietoa, Lintula perustelee.
Lintula arvostaa myös arjen taitoja, kuten rikkoutuneen korjaamista.
– Silloin voi antaa uuden elämän jollekin toimivalle tuotteelle. Korjaamisessa on kuitenkin hyvä osata erilaisia käsityötunnilla opittuja tekniikoita, kuten vaikkapa virkkaus, neulonta ja kirjonta. Tärkeintä on kuitenkin into, Lintula painottaa.
– Tärkeää ovat myös uteliaisuus kokeilla uutta sekä ylläpitää ja kehittää oppimiaan käsityötekniikoita.
5. Villasukat ja lapaset
Lilja Kalin, 9. luokan oppilas, Kaarilan koulu, Tampere
Villasukkien tekemisen taidon katoamisesta ei kannata olla huolissaan, sillä niin moni yhdeksäsluokkalainen haluaisi oppia villasukkien ja lapasten tekemisen.
– Lapaset ja villasukat ovat tärkeitä, toteaa Netta Markkula.
Villatuotteet ovat selvästi myös suosiossa ainakin lahjanantajien keskuudessa.
Lilja Kalin ja Sara Toijala haluaisivat molemmat oppia kyseisen taidon ystäviä ja sukulaisia ajatellen.
– Olisi ihana oppia tekemään villasukkia, jotta voisi antaa niitä lahjaksi.
Käsityönopettaja Tiina Tiitinen on mielissään nuorten innostuksesta villasukkia kohtaan.
– Tällaisia esiäitien kehittämiä pitkiä taitoja pitää tietysti siirtää eteenpäin. Ne ovat keino ja resurssi, päästä eteenpäin. Maailmanperintökohteisiinkin on otettu myös aineettomat asiat mukaan, ja käsityötaidot ovat juuri niitä.
Lue myös:
Koululaisten keppihevosilla on yltäkylläiset oltavat – näin syntyvät hepojen herkkuruuat