Runsas paikallaanolo on riski sydämelle liikunnasta huolimatta. Tämä selvisi lääketieteen kandidaatti Ville Vasankarin Itä-Suomen yliopistossa tehdyssä väitöksessä (siirryt toiseen palveluun).
Tutkimuksessa selvitettiin kiihtyvyysmittarilla mitatun paikallaanolon ja fyysisen aktiivisuuden yhteyttä sydän- ja verisuonitautien kokonaisriskiin. Vähäinen fyysinen aktiivisuus oli näistä huomattavasti suurempi riskitekijä, mutta myös paikallaanolon yhteys näkyi selvästi.
– Kävi ilmi, että runsas paikallaanolo on itsenäinen sydän- ja verisuonitautien riskitekijä fyysisestä aktiivisuudesta huolimatta, kertoo Vasankari.
Jo lukuisat vähintään kymmenen minuutin paikallaanolojaksot näyttävät olevan riski. Tällaisia pätkiä olisi Vasankarin mukaan hyvä välttää.
– Vaikuttaa siltä, että kannattaisi istua mahdollisimman vähän kerrallaan, vaikka olisikin vapaa-ajalla aktiivinen, suosittelee Vasankari.
Hän pitää tulosta osin yllättävänä, vaikka sydän- ja verisuonitautien riskitekijöistä tiedetään jo paljon.
– Aiheesta on ollut aiemmin ristiriitaista tietoa. Tulos on siinä mielessä mielenkiintoinen, pohtii Vasankari.
Tutkimus vahvistaa aiempia samansuuntaisia tietoja paikallaanolon yhteydestä terveyteen. Esimerkiksi Jyväskylän yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan jo 20 minuutin vähennys istumisessa päivittäin ylläpitää terveyttä ja lihasmassaa.
Keinot istumisen vähentämiseksi unohtuvat helposti
Monikaan työpaikkaliikkumista kannustava idea ei ole jäänyt työntekijöille rutiiniksi, myöntää Itä-Suomen aluehallintovirastossa työhyvinvoinnista vastaava suunnittelija Pia Hakkarainen.
Aluehallintoviraston työntekijät istuvat pitkiä jaksoja toimistossa ja tähän ryhdyttiin kiinnittämään erityistä huomiota muutama vuosi sitten. Tuolloin otettiin käyttöön esimerkiksi työskentelyasennon vaihtamisen mahdollistavat sähköpöydät.
Hakkarainen listaa lisäksi vähälle käytölle jääneet jumppakepit, ruokatuntiliikunnan ja kävelykokoukset.
Yksi istumatyönongelmia ehkäisevä keino osoittautui suosituksi. Tietokoneelle asennettava jumppaohjelma on Hakkaraisen arvion mukaan jokaisen koneella yhä ja moni sitä myös käyttää.
– Siihen voi itse määritellä, että miten usein ohjelma muistuttaa jumpasta. Kaksi ohjelmoitua täsmäliikettä eivät vie pitkää aikaa, mutta katkaisevat istumisen ja paikallaanolon, kuvailee Hakkarainen.
Moni keino on jäänyt työyhteisössä lopulta vähälle käytölle. Syynä tähän on esimerkiksi osittain liikkuva työ.
Runsaan paikallaanolon yhteyttä sydän- ja verisuonitautien riskeihin tuoreessa väitöksessään tutkineelle Ville Vasankarille tämä ei ole yllätys.
– Kyllä ne helposti unohtuvat kaiken kiireen keskellä, toteaa Vasankari.
Hän kuitenkin muistuttaa, että hankalaoireisten ja huonoennusteisten sydän- ja verisuonitautien esiintyvyys on Suomessa melko suurta. Siksi esimerkiksi työskentelyasentoihin kannattaisi oikeasti kiinnittää huomiota.
Jokaisen kannattaa miettiä istumisensa määrää
Tutkimuksen tulos koskettaa paljon istuvia aikuisia. Erityisesti Vasankari kehottaa keski-ikäisiä ja sitä vanhempia kiinnittämään huomiota istumisen määrään, mutta sama koskee nuorempia paljon paikallaan olevia.
Paikallaanoloksi luetaan sekä istuminen että makaaminen. Vasankarin mukaan vaikuttaa siltä, että suomalaiset ovat paljon paikallaan sekä töissä että kotona.
Mitä nopeammin pystyy keskeyttämään paikallaanolojakson, sitä parempi.
Ville Vasankari
Sydän- ja verisuonitautien ehkäisemiseksi liikunnalla on suuri merkitys, mutta se ei näytä riittävän.
– Mitä vähemmän pitkittyneitä paikallaanolojaksoja tulee, sitä parempi. Täytyy kuitenkin muistaa, että erityisen tärkeää on huolehtia myös perinteisistä sydän- ja verisuonitautien riskitekijöistä kuten veren kohonneesta LDL-kolesterolista, verenpainetaudista ja diabeteksesta. Olennaista on myös tupakoinnin lopettaminen, korostaa Vasankari.
Vasankari pitää nostettavaa sähköpöytää hyvänä vaihtoehtona, sillä seisominen näyttäisi olevan sydämelle terveellisempää. Sitä, miksi näin on, ei tarkkaan vielä tiedetä.
Päivään kannattaa mahdollisesti lisätä lyhyitäkin seisomisjaksoja, käyttää portaita sekä kävellä työpäivän aikana jonkinlaisia matkoja.
– Näihin pystyy vaikuttamaan omilla valinnoilla, muistuttaa Vasankari.
Vasankarin väitöstutkimus perustui noin 1 400 18–85-vuotiaan suomalaisen otokseen Terveys 2011 -tutkimuksesta. Kiihtyvyysmittaria käytettiin tutkittavien paikallaanolon ja fyysisen aktiivisuuden tottumusten selvittämiseen.
Aineistosta tunnistettiin sepelvaltimotautia ja diabetesta sairastavat potilaat ja lopuille tutkittaville annettiin 10-vuotinen sydän- ja verisuonitautiriski riskilaskurin avulla.