Nyt se on valmis.
Lehtikullan kirkas loisto uurteissa, jotka risteilevät tumman kiven pinnassa. Kuvataiteilija Perttu Saksa seuraa sormillaan niiden muodostamaa verkostoa.
– Isommat halkeamat ovat vähän kuin järviä tai noroja, joita pitkin vesi valuu, hän sanoo.
Kahdeksantuhatta kiloa mustaa diabaasi-kiveä Varpaisjärveltä.
Presidentti Mauno Koiviston hautamuistomerkki odottaa helsinkiläisessä kultaamossa siirtoa Hietaniemen hautausmaalle.
Ehkä veistos olisi jäänyt tekemättä ilman lapsuusmuistoa lehtiartikkelista.
– Taisi olla Seuran tai Avun kesäjuttu, jonka lapsena luin. Siinä Mauno Koivisto on kesäasuntonsa pihapiirissä. Hän poraa reikää kiveen. Syksyllä reikä täyttyy vedellä. Talvella vesi jäätyy ja kivi halkeaa kappaleiksi.
– Juttu teki minuun suuren vaikutuksen. Koivisto oli lapsuusaikani presidentti ja kunnioitan häntä.
Veistos on menneisyydestä muistuttava kartta
Ajatus presidentistä rikkomassa kiveä siirtyi veistokseen. Siinä halkeamia ja palasia yhdistää kultaus.
Teos sai nimekseen Kartta.
– Tiesin, että Koivisto oli kiinnostunut historiasta ja siitä lähti ajatus tehdä teos, jossa historia olisi vahvasti läsnä. Siihen sisältyy kehotus ymmärtää menneisyyttämme.
Presidentti oli kiinnostunut kartoista. Oikeita kartan muotoja teoksesta ei kuitenkaan kannata etsiä.
– Veistos on henkinen kartta. Se on muistamisen kartta, kompassi tai apuväline.
Saksa ei halunnut suunnitella perinteistä hautakiveä. Toteutus sai vaikutteita vanhasta japanilaisesta keramiikan korjauksen perinteestä.
– En miettinyt, että nyt ryhdytään tekemään suurmiehelle muistopaatta. Yritin olla ajattelematta arvolatausta, mikä suomalaisilla presidenttiin liittyy. En halunnut siitä itselleni paineita. Niitä tulee muutenkin.
Voittoa seurasivat kiire ja käynnit hautausmaalla
Mauno Koivisto kuoli viime vuoden toukokuussa. Hänen hautajaisensa koskettivat suomalaisia. Ylen suoralla lähetyksellä tilaisuudesta oli yli miljoona katsojaa.
Kaikille avoimeen hautamuistomerkin suunittelukilpailuun tuli 138 teosehdotusta. Palkintolautakunta luonnehti Kartta-voittajateosta yhtenäiseksi kokonaisuudeksi:
"Vaikka ehdotuksessa voi nähdä yhtymäkohtia nöyryyttä ja ajan arvokkuutta painottavaan keramiikkataiteeseen tai pirstaloituvaan maailmanpolitiikkaan, teos toimii ensisijaisesti itsenäisenä ja monitulkintaisena kunnianosoituksena eheydelle."
– Kyllä suunnittelukilpailun voitto oli aikamoinen yllätys. Kyseessä oli ensimmäinen julkinen teoskilpailu, johon osallistuin.
Myös suunnitelman saama kiittävä palaute hämmensi. Kun kyseessä on julkiseen tilaan tuleva taideteos ja vielä valtion päämiehestä, tekijä harvoin selviää yhtä vähin soraäänin kuin Perttu Saksa nyt.
Voitosta alkoivat Saksan kiireet. Isoin työ oli edessä. Valinnan jälkeen on tarvittu monta reissua hautausmaalle.
– Sitä ei tehnyt taiteilija yksin työhuoneellaan, vaan teoksessa näkyy monen ihmisen kädenjälki. Veistosta oli tekemässä useita kivenhakkaajia ja kultaajia.
Hevonen vereslihalla ja apinan surumielinen katse
Perttu Saksa on pikemminkin vaitonainen filosofi kuin vuolaasti tekemisistään ja teoksistaan tarinoija. Sanat putoilevat harkitusti ja vasta pohtimisen jälkeen.
Valokuvaaja ja kuvataiteilija on valmistunut Lahden Muotoiluinstituutista ja Kuvataideakatemiasta. Hän on koulutukseltaan kuvataiteen maisteri.
Ammattilaiselle ei ole aivan helppoa olla itse valokuvattavana. Hän naurahtaa ja soimaa itseään, kun huomaa antavansa valokuvaajalle vinkkejä, kuinka kuvan hänestä voisi ottaa.
– Ajattelen taiteen tekemisestä, että se on yksi tapa tehdä filosofiaa, pohtia ihmisyyteen ja maailmassa olemiseen liittyviä kysymyksiä. Siihen taide on tehokas keino. Vaikka käytämme kieltä, se ei riitä ihan kaikkeen.
Hänen valokuvasarjansa kertovat ihmisen suhteesta eläimiin ja ympäristöön.
Jakartassa otetuissa valokuvissa makaki-apinat on pakotettu ihmisten vaatteisiin.
Echo-kuvasarjaan Saksa kuvasi museoiden kätköihin unohdettuja, täytettyjä, osin karvattomiksi kuluneita apinoita. Kokoon kursittu nahka irvistelee ompeleista ja nuhjuisen eläimen katse on avuttomuudessaan tunteisiinvetoava.
Vaille tunnereaktiota eivät myöskään jätä valokuvat vereslihalle nyljetystä hevosenpäästä ja muista teuraseläimistä kuvattuna kuoleman jälkeen.
– Ihmisen suhde ympäristöön on suurin täällä olemisen haaste. Kannan todella paljon huolta ympäristön tilasta. Se ei liity omaan olemiseeni, vaan ihmisiin meidän jälkeemme.
Vajaa kymmenen vuotta sitten taiteilija vieraili Tshernobylin ydinvoimalan lähellä Pripjatin aavekaupungissa. Siellä hän näki, miten peruuttamatonta tuhoa ihmiset voivat saada aikaiseksi.
– Taide ei ole journalismia, mutta taiteen avulla voi herätellä ihmisiä. Toki sitä toivoo tuovansa töillään ajateltavaa myös muille. Olen tyytyväinen, jos ne herättävät ihmiset ajattelemaan ongelmia, jotka ovat johdattaneet minut tekemään teokseni.
"Hautamuistomerkki on ensimmäinen veistokseni"
Perttu Saksa sanoo olevansa Pöytälaatikkoveistäjä.
– Minulla on paljon ideoita ja erilaisia pieniä luonnoksia. Osa toteutuu ja jotkut hautautuvat pöytälaatikkoon.
Ensin on idea ja ajatus viestistä, minkä hän haluaa sanoa. Vasta sen jälkeen hän valitsee välineen ja miettii, millä tavalla idean toteuttaisi teokseksi.
Hautamuistomerkki on ensimmäinen veistos, jonka Saksa on tehnyt.
Taitelijan isä on kangasniemeläinen kuvanveistäjä Juhani Saksa. Poika uskoo, että hänkin jatkaa veistosten tekemistä.
– Ehkä hautamuistomerkki oli tuuppaus laidan yli, koska en ole aikaisemmin veistänyt juuri mitään, vaikka olen ollut siitä kiinnostunut.
Loppujen lopuksi valokuvaajana pohdin paljon samoja asioita kuin veistosten tekijä. Molempien täytyy ottaa huomioon mittasuhteet ja suhde tilaan.
Luonnonvalo herättää Koiviston muistomerkin eloon
– On huojentavaa tietää, että muistomerkki tuli ajoissa valmiiksi.
Pian se siirretään Hietaniemen hautausmaalle kohtaan, jossa Mauno Koiviston haudan tunnistaa vielä toistaiseksi pienestä punagraniittikivestä.
Muistomerkin paljastustilaisuus on ensi sunnuntaina marraskuun 25. päivänä. Silloin Koiviston syntymästä on kulunut 95 vuotta. Perttu Saksa on paikalla kuten muutkin kutsuvieraat.
Valmis teos ei ole sama kuin suunnittelukilpailun voittanut luonnoskuva. Se näyttää erilaiselta.
– Toivottavasti ihmiset käyvät katsomassa muistomerkkiä. Teos on oikeastaan valmis vasta siinä vaiheessa, kun se on oikella paikallaan.
Taiteilijaa jännittää, koska hänkään ei ole vielä nähnyt sitä ulkona luonnonvalossa.
– Siinä vaiheessa kun taivas heijastuu kiven pinnasta, kivi kevenee dramaattisesti ja väri ei olekaan enää musta.
Yle näyttää Mauno Koviston muistomerkin paljastustilaisuuden suorassa lähetyksessä TV yhdessä 25.11. klo 11.50 alkaen.