Lukeneet ihmiset lukevat nopeammin. Kun sanavarasto on laaja, käy luetun prosessointi sutjakkaasti.
Myös se auttaa, jos tietää luettavasta aiheesta jotain jo ennakkoon. Tenttiin lukevalle opiskelijallekin on hyödyksi, jos asioihin perehtyy jollain tavalla jo ennen kuin tenttikirjaa avaa. Täysin uuden asian omaksumiseen pitää nähdä enemmän vaivaa
Mutta mitä jos haluaisi silti tulla nopeammaksi lukijaksi, jopa niin sanotuksi pikalukijaksi?
Pyysimme Turun yliopiston psykologian erikoistutkijaa Johanna Kaakista arvioimaan yleisimmät pikalukumenetelmät ja lukemiseen liittyvät myytit. Kaakinen on erikoistunut muistin ja tekstin ymmärtämisen tutkimiseen.
1. Myytti: Silmien liike hidastaa lukemista
Pikalukuoppaat pitävät silmien liikettä sanasta toiseen hidasteena nopealle lukemiselle. Jos pystyy lukemaan niin, että silmiä ei tarvitse liikuttaa, voi lukea nopeammin.
Puhelimille löytyykin sovelluskaupoista erilaisia pikalukusovelluksia, jotka perustuvat siihen, että silmiä ei tarvitse liikuttaa. Lukunopeutta voi myös säätää. Teksti esitetään ruudulle keskitettynä sana kerrallaan ja sanat vaihtuvat samalla nopeudella riippumatta sanan pituudesta tai vaikeusasteesta.
Johanna Kaakinen ei pidä silmän liikettä esteenä nopealle lukemiselle. Silmän liike eli sakkadi on nimittäin nopeimpia liikkeitä mihin ihmiskeho pystyy.
Yksi silmänliike kestää noin 25 millisekuntia ja tyypillinen sanaan pysähtyminen eli fiksaatio noin neljännesosasekunnin.
– Lukemisnopeuden pullonkaula on ymmärryksessä. Ymmärrys syntyy, kun lukija yhdistää lyhytkestoisessa työmuistissa olevan uuden informaation aiemmin opittuun, jolloin uusi tieto siirtyy säilömuistiin.
2. Myytti: Älä palaa tekstissä taaksepäin
Pikalukuoppaat kehottavat jatkamaan lukemista, vaikka ihan kaikki ei olisi tarttunutkaan päähän. Oppaiden mukaan tekstissä takaisin palaaminen hidastaa lukunopeutta ja sitä voi estää esimerkiksi viivottimen tai kynän avulla.
– En ihan ymmärrä sitä, miksi lukemista pitäisi tällä tavoin kahlita. Tutkimusten mukaan tekstissä takaisin palaaminen ja tärkeiden kohtien uudelleen lukeminen liittyy hyvään ymmärrykseen eli se on hyvä strategia opiskelussa, toteaa Johanna Kaakinen.
3. Myytti: Silmäily riittää ihan hyvin
Entä jos lukija pysähtyisi vain sanaan tai pariin kullakin rivillä tai jopa kappaleessa – eikö se nopeuttaisi lukemista?
Ihmisen havaintokykyä mittaavat tutkimukset eivät tue tätä ajatusta. Havaintokentän laajuus eli tarkan näön alue on noin kaksi astetta. Kaikki muu sen ympärillä on enemmän tai vähemmän sumeaa.
Omaa havaintokykyä voi testata esimerkiksi näin: sulje silmäsi, avaa kirja satunnaiselta sivulta, avaa katse kirjan sivulle ja sulje silmäsi samantien. Sulje kirja ja mieti, mitä ehdit sivulta nähdä ja sisäistää.
Silmäily on ihan hyvä konsti silloin, kun yrittää saada käsityksen, mistä vaikka tenttikirja kertoo. Silmäilemällä lukija pääsee perille siitä, mitä asioita kirjassa käsitellään. Silmäily toimii myös luetun kertaamisessa. Mutta jos lukijalla ei ole aikaisempaa tietoa luettavasta asiasta, ei silmäilemällä kovin pitkälle pötki.
4. Myytti: Ihminen voi lukea jopa 25 000 sanaa minuutissa
Oma lukunsa on valokuvalukemisen “ihme”. Metodissa on viisi eri vaihetta, joista osa vaikuttaa päällepäin järkeenkäyviltä – kuten ensimmäinen vaihe, jossa selvitetään ennen "lukemisen" aloittamista, mitä halutaan tekstistä saada selville. Samoin viimeinen vaihe, jossa kerrataan tekstiä silmäilemällä.
Näiden väliin sijoittuvassa valokuvalukemisvaiheessa kirja selataan läpi muutamassa minuutissa, mutta missään vaiheessa tekstiä ei pysähdytä lukemaan. Amerikkalaisen Paul Scheelen maksullisten kurssien kautta levittämä tekniikka on aika ajoin saanut mediatilaa myös Suomessa.
NASA katsoikin vuosituhannen vaihteessa aiheelliseksi tutkia asiaa. Voiko ihminen todella ymmärtää lukemansa lukuvauhdilla 25 000 sanaa minuutissa eli käyttää keskimäärin sekunnin sivua kohti.
Vastaus on lyhykäisyydessään, että ei voi. Tutkimuksen tuloksissa valokuvalukemista pidettiin mahdollisesti jopa haitallisena, koska koehenkilöille jäi valheellinen vaikutelma, että he olisivat ymmärtäneet lukemansa tekstin.
Mielikuva perustui siihen, että lukijat pystyivät muistamaan joitakin satunnaisia tekstin yksityiskohtia.
Nopeammaksi lukijaksi voi silti kehittyä!
Vaikka edellä mainitut keinot eivät tee ihmisestä helposti pikalukijaa, lukemisen strategioita voi ja kannattaa silti kehittää. Johanna Kaakisen mukaan yksi keino on parantaa keskittymiskykyä.
– On melko tyypillistä, että silmät liikkuvat ikään kuin lukisit, mutta ajatus ei olekaan enää mukana. Jostain syystä tarkkaavaisuus- ja havaintoprosessi eli silmän liike hetkellisesti irtautuvat toisistaan.
Keskittymiskykyä voi yrittää pitää hallussa, kun tauottaa lukemista esimerkiksi puolen tunnin sessioihin, eikä yritäkään lukea kaikkea kerralla.
Ja aina voi kerrata.
– Lukeminen on siitä kiva opiskelumuoto, että siinä on mahdollisuus palata takaisin ja lukea uudestaan ne kohdat, mitä ei edes muista nähneensä.