Jokaisen Suomeen laivalla tuodun tavaran hinnassa on pieni jäinen lisä. Niin kaukoidän kännykänosien, Meksikon avokadojen kuin Hollannin tulppaaninsipuleiden hinnassa.
Maksamme vuosittain satoja miljoonia siitä, että asumme jäiden saartamana. Suomeen ajavissa rahtilaivoissa on oltava jäänvahvistusta. Murtajat on pidettävät valmiina. Se tarkoittaa korkeita väylämaksuja, jotka lisätään tuonnin hintaan.
Maantieteelle emme voi mitään. 80-luvun lopulla syttyi ajatus, että jäiden tuomat kustannukset voisi maksattaa muilla.
Idea oli yksinkertainen: rakennetaan murtajia, jotka talvella avaavat väyliä Suomen satamiin ja kesät ansaitsevat maailman merillä. Näitä rahasampoja alettiin kutsua monitoimimurtajiksi.
1990-luvulla vesille lasketut monitoimimurtajat Nordica ja Fennica olivat toista kuin perinteiset murtajat. Niillä saattoi vetää meren pohjaan uraa, johon laskettiin putkea. Tai ne pystyivät hinaamaan ja siirtämään isoja jäälauttoja tai jäävuoria pois esimerkiksi öljynporauslaitteiden tieltä.
Avovesillä ne eivät kuitenkaan olleet yhtä hyviä kuin muut laivat, eikä murtaminenkaan sujunut niin kuin pelkästään jäänmurtoon tehdyillä aluksilla. Mutta kompromissialuksista on vähän kaikkeen, ja niitä voi käyttää kesällä ja talvella.
Bisnes oli alussa pientä. Merenkulun kilpailu kun on kovaa ja suomalaisten murtajien kustannukset ovat korkeat.
Suuri visio nähtiin tämän vuosikymmenen alussa, kun valtion jäänmurtoyhtiön Arcrtian tuore toimitusjohtaja Tero Vauraste alkoi kiikaroida Alaskan pohjoispuolelle. Arktisen merialueen öljynporauksessa voisi löytyä bisnesrako muutoin vajaakäytössä olleille monitoimimurtajille.
Tästä alkaa Arctian maailmanvalloitustarina
2010: Arktinen haave
“Ensi vuoden näkymät ovat varovaisen optimistiset. Merirahdin määrä kasvaa, öljyn hinta nousee ja siten arktisten alueiden öljyn ja kaasun hyödyntäminen luo kysyntää meidän palveluillemme”. (Ote Arctian vuosikertomuksesta 2010)
Vuonna 2010 monitoimimurtajat eli offshore-toiminta ovat raskaasti tappiolla. Ne tekevät pieniä urakoita Grönlannin vesillä ja Pohjanmerellä. Mutta Arctian tuore toimitusjohtaja arvelee, että isot rahat ovat pohjoisen öljykentillä.
2011: Kohti Alaskaa
“Ilmaston lämpeneminen vaikuttaa muita maailmankolkkia enemmän juuri arktiseen alueeseen. Muutos tuo sekä haasteita että runsaasti mahdollisuuksia.” (Ote Arctian vuosikertomuksesta 2011)
Monitoimimurtajat ovat kesätöissä Libyan ja Grönlannin edustalla mutta vajaakäytöllä. Tappiota tulee paljon.
Mutta loppuvuodesta yhtiö löytää kultasuonen: se tekee sopimuksen Shell Offshoren kanssa vuosille 2012–2014. Fennica ja Nordica lähtevät pitämään öljynporausaluetta vapaana jäistä murtamalla ja hinaamalla jäälohkareita.
Sopimus on rahakas, vaikka suomalaisten monitoimimurtajien kustannukset ovat kovat. Päivätaksa on Ylen saaman asiantuntija-arvion mukaan 30–40 prosenttia korkeampi kuin kilpailijoilla. Shell ostaa silti murtajat töihin, koska juuri sillä hetkellä vain suomalaiset murtajat ovat saatavilla – kaikki edullisemmat ovat jo töissä.
2012: Tšuktšimeri ja Beaufortinmeri kutsuvat
“Arktisen toimeliaisuuden lisääntyessä kysyntä kasvaa myös kansainvälisillä markkinoilla. Vuoden 2013 tulosnäkymät ovat positiiviset.” (Ote Arctian vuosikertomuksesta 2012)
Vihdoin tulee rahaa. Suomalaiset monitoimialukset tekevät töitä Shellille Alaskan pohjoispuolella arktisilla merialueilla. Kotimaahan jäätä murtamaan ne palaavat jouluksi Venäjän pohjoispuolelta Koillisväylää myöten. Nyt Arctialla on kyky investoida, toimitusjohtaja arvioi.
Arctia on valtion kokonaan omistama yritys, jolla on käytännössä monopoli. Suomalaisia kilpailijoita ei ole, sillä eihän kenelläkään paitsi valtiolla olisi varaa omistaa jäänmurtaja Suomessa. Liikennevirasto ostaa jäänmurtoa yritykseltä noin 40 miljoonalla vuodessa, talvesta riippuen. Jäänmurtokulut se perii väylämaksuina laivoilta.
Jäänmurtamisen hurja hinta huolettaa Jyrki Kataisen (kok.) hallituksen omistajaohjauksesta vastaavaa ministeriä Heidi Hautalaa ( vihr.) sekä liikenneministeri Merja Kyllöstä (vas.). Ministerit haluavat, että tilauksessa oleva uusi murtaja ei tulisi enää Arctian omistukseen ja työ laivoilla kilpailutettaisiin.
2013: Töitä Alaskassa, skandaali kotimaassa
“Polaarisen markkinan odotetaan kasvavan ja uutta kysyntää palveluille on odotettavissa, mutta Yhdysvaltain regulatorinen kehitys vaikuttaa arktisten asiakkuuksien palvelutarpeisiin tuoden epävarmuutta tilikauden tulosodotuksiin.” (Ote Arctian vuosikertomuksesta 2013)
Offshore-bisnes Alaskan vesillä pyörii ja raha virtaa Suomeen. Pohjoisten merialueitten öljynporaaminen herättää kuitenkin yhä kovaäänisempää vastustusta, sillä onnettomuusherkällä, jäänpeittämällä alueella voisi aiheuttaa ekokatastrofin.
Vuonna 2012 Greenpeace on käynyt häiritsemässä monitoimimurtajia. Omistajaohjausministeri Heidi Hautala viestii virkamiesten kautta Arctialle, että yhtiön tulisi luopua oikeudenkäynnistä Greenpeacea vastaan. Hautalan mielestä ei ole sopivaa, että valtionyhtiö on Shellin bisneksissä. Hallituksen muut ministerit eivät näy jakavan Hautalan huolta.
Liuta tapahtumaan liittyviä tekstiviestejä vuodetaan julkisuuteen. Tekstiviestit on lähettänyt omistajaohjauksen virkamies ja vastaanottaja on Arctian hallituksen puheenjohtaja tai toimitusjohtaja. Syksyllä 2013 Hautala eroaa kohun takia ministerintehtävästä.
2014: Loistava tulevaisuus
“Polaarisen markkinan kehitys hidastuu kansainvälisen geoekonomisen tilanteen ja sen seurannaisvaikutusten vuoksi. Yhtiön sopimussalkku ja vuoden 2015 tulosodotukset ovat vakaat ja tilikaudesta odotetaan voitollista.” (Ote yhtiön vuosikertomuksesta 2014)
Epävarmuutta on ilmassa. Fennica ja Nordican kesätyö pohjoisen öljykentillä taukoaa, kun Shell päättää jättää väliin kesän urakat. Rahaa tulee tilille silti.
Kotimaassa selvitysmies Lauri Ratia kirjoittaa raportin, joka katsoo tulevaan hyvin luottavaisesti. Raportti ennustaa, että offshore-toiminta eli monitoimimurtajabisnes on sellainen menestys, että sillä maksetaan jäänmurtajakaluston uusiminen seuraavien 15 vuoden kuluessa.
Raportissa esitetään tulevaisuuslaskelmia, joissa nojataan Suomen väylien jäänmurtosopimuksiin, Nordican ja Fennican kolmivuotisiin Shell-sopimuksiin sekä arktisten vesien sopimusoptioihin, joita on olemassa vuosiksi 2017–2018.
Raportin numerot ja laskelmat julistetaan salaisiksi. Raportin mukaan talouspohja on realistinen pankkirahoituksen järjestämiseen. Valtio-omistaja ei kyseenalaista visiota tai laskelmia. Päinvastoin.
Raportin ottaa vastaan Alexander Stubbin (kok.) hallituksen omistajaohjausministeri Sirpa Paatero (sd.). Myös uusi liikenneministeri kehuu.
– Mielestäni on erinomaista, jos Suomen jäänmurtokapasiteetille saadaan ympärivuotista toimintaa ja sen avulla pystytään alentamaan Itämeren jäänmurron kustannuksia, liikenneministeri Paula Risikko (kok.) sanoo Suomenmaassa (siirryt toiseen palveluun).
Uusi liikenneministeri hautaa Hautalan ja Kyllösen toiveet, että uusi murtaja tulisi liikennevirastolle ja sitä kautta jäänmurron kustannuksia läpivalaistaisiin. Uuden murtajan saa taas Arctia.
– Arctialla on edellytykset tulla johtavaksi toimijaksi polaarisessa ice managementissa, Ratia kirjoittaa raportissa
Ratiasta tulee myöhemmin Terrafamen eli valtion kaivosyhtiön hallituksen puheenjohtaja.
2015: Pettymys ja pohjakosketus Alaskassa
“Vuoden 2016 tilauskanta on hyvä ja tulosodotukset positiiviset. Alaskan rannikon ice management -sopimus kuitenkin päättyy ja markkinat ovat muuttuneet merkittävästi. Kansainvälisen energiantuotannon kehittyessä polaarisilla alueilla on odotettavissa uudentyyppistä palveluiden kysyntää” (Ote yhtiön vuosikertomuksesta 2015)
Öljyn poraamisessa pätevät liiketalouden lainalaisuudet. Jos öljyn hinta on alhaalla, uusien kenttien etsimisen hyötysuhde on vähäisempi. Arktisilla merillä poraaminen pitää tehdä syvälle. Se on kallista ja ympäristöriskit ovat suuret.
Fennica saa pohjakosketuksen Alaskassa, koska merikartan syvyysmerkinnässä on virhe. Arctia ja ympäristö selviävät säikähdyksellä.
Mutta lisää vaikeuksia on luvassa.
Shell päättää vetäytyä Alaskasta toistaiseksi. Yhdysvaltain hallinto ilmoittaa, että Alaskan öljy- ja kaasukenttien leasing päättyy, eikä uusia alueita huutokaupata. Kanada kääntää katseensa pois arktiselta mereltä. Venäjälle on asetettu Krimin ja Itä-Ukrainan takia pakotteet, eikä kauppaa ole helppo käydä.
Arctia panee toiveensa Etelämantereen tutkimukseen.
2016: Uutta etsimään Venäjälle
“Asiakastyötä jatketaan niin nykyisten kuin uusien potentiaalisten asiakkaiden kanssa. Markkinoilla on odotettavissa uudentyyppistä kysyntää polaarisille merellisille palveluille mm. rannikkovartiostojen tarpeiden sekä matkustaja-aluspalveluiden kysynnän kasvaessa.” (Ote yhtiön vuosikertomuksesta 2016)
Liiketoiminnan näkymät synkkenevät. Yhdysvaltain presidentti Barack Obama kieltää öljyn poraamisen arktisilla alueilla. Avovesiltäkään ei löydy kunnon urakoita. Toivoa bisneksiin tuo keikka Sahalinille Venäjälle. Enimmäkseen monitoimimurtajat odottelevat täydessä miehityksessä töitä Raumalla.
Articassa on kaiken aikaa ollut turbulenssia toimitusjohtajan ympärillä. Toimitusjohtaja Tero Vaurasteen aikana johtoryhmässä muut jäsenet vaihtuvat tiheään. Yhtiön hallituksessakin asia huomataan, mutta sitä ei jäädä sen pidempään miettimään. Johtajia menee ja tulee.
2017: Löytöretkiä ja 100-vuotislahjoja
“Purjehduksen aikana kansainvälinen tutkijaryhmä havainnoi arktisen alueen kehitystä samalla, kun aluksen ja sen miehistön kyvykkyys tuli todennetuksi ennätyksellisen nopealla reitin läpäisyllä.” (Ote yhtiön vuosikertomuksesta 2017)
Venäjän Sahalinilta palatessaan murtaja kiertää esittäytymässä yhteistyökumppaneille Etelä-Koreassa, Kanadassa, Yhdysvalloissa ja Grönlannissa. Se ajaa kotiin Luoteisväylää kyydissään tutkijoita ja toimittajia. Suomalaisia tiedotusvälineitä ei oteta mukaan.
Yhtiö vetoaa matkaa perustellessaan kaksi vuotta aiemmin kirjoitettuun Ratian raporttiin: valtio-omistajan hyväksymä raportti pitää välttämättömänä, että murtajien käyttöastetta pitää nostaa ja henkilöstön osaamista lisätä.
Arctia antaa lahjan 100-vuotiaalle Suomelle. Se ajaa toisen monitoimimurtajista Islantiin pohjoisesta kiinnostuneiden järjestöjen ja toimijoiden Arctic Circle -verkoston kokouspaikaksi.
Alus viipyy satamassa Islannissa pari – kolme viikkoa. Monitoimimurtajan päiväkustannus on Ylen saaman arvion mukaan noin 40 000 euroa. Jos lahjalla olisi hinta, se maksaisi lähes 700 000 euroa.
Bisnestä ei näy eikä kuulu ja rahaa palaa maailmalla kiertämiseen. Työntekijät alkavat ihmetellä tuhlailevalta näyttävää rahankäyttöä. Yhtiön mukaan matkat ovat markkinointia ja tutkimusta. Alukset seisovat taas kesän Raumalla.
Offshore-toiminnoista kirjataan seitsemän miljoonaa euroa tappiota. Arktiset liikematkat näyttävät olevan tältä erää ohi.
Valtio-omistajan kärsivällisyys loppuu 2018
Viime kesäksikään monitoimimurtajille ei löytynyt kunnolla tekemistä. Toisin kuin aiempina vuosina, yhtiö lomautti monitoimimurtajien henkilöstön.
Jos valtio tilaa jäänmurtoa, se joutuu maksamaan monitoimimurtajien työpäivistä enemmän kuin perinteisistä murtajista. Itse murtajatkin ovat kalliimpia, samoin niiden muut kulut.
Kaikkien jäänmurtajien henkilöstö on avainryhmää. Heidän sopimuksensa ovat kalliimmat kuin muilla suomalaisilla laivoilla. Monitoimimurtajien henkilöstökulut ovat vielä kalliimmat kuin muun murtajahenkilöstön.
Nyt Arctiassa käydään yt-neuvotteluja. Niiden piirissä on lähes koko konsernin henkilöstö, noin 230 henkilöä.
Valtio-omistaja on tähän asti odotellut kärsivällisesti, löytääkö yhtiö uutta liiketoimintaa. Nyt offshore-yhtiön tappiot alkavat kuitenkin olla niin suuret, että ne uhkaavat vetää koko konsernin tappiolle.
Valtio-omistaja sanoo puuttuvansa tilanteeseen.
– Totta kai yrityksen toiminta pitää saada taloudellisesti kestävälle pohjalle. Ei ole mielekästä, että valtion budjetista rahoitetaan yhtiön toimintaa. Sen takia nyt on lähdetty hakemaan kilpailukykyä ja markkinoita, omistajaohjausministeri Mika Lintilä (kesk.) sanoo Ylelle.
Mitä Suomen valtio viime kädessä jäänmurtoyhtiöltä haluaa? Sitä, että Suomen satamiin pääsee varmasti myös talvella. Se on valtion strateginen intressi.
Ministeri tietää, että Arctian johto uskoo yhä bisneksen kysynnän heräävän. Sitä odotellessa valtio haluaa, että talous pannaan kuntoon.
– Meidän tulee tietysti ottaa kaikki mahdollinen löysä pois kulurakenteesta, jotta saadaan kilpailukykyä, Lintilä sanoo.
Lintilän mukaan talouden vakauttamisen ratkaisuista voidaan kertoa vielä tämän vuoden puolella.
Arctian toimitusjohtaja jaksaa uskoa ja tähyää mukavuuslippumaihin
Arktisen bisneksen päästrategi, toimitusjohtaja Tero Vauraste näkee yhtiön hankalalle tilanteelle useita syitä.
– Arctian kansainvälinen liiketoiminta on kilpailulle altista. Viime tapahtumat heijastuvat Yhdysvaltain protektionismista ja Venäjän lainsäädäntömuutoksista, jotka vaikeuttavat pohjoisille markkinoille pääsyä, Vauraste sanoo.
Usko ei kuitenkaan ole horjunut.
– Uskomme, että meillä on tulevaisuutta liiketoiminnassa ja uusilla liiketoiminta-alueilla.
Ovatko Suomen monitoimialukset aiemmin olleet todellisuudessa kilpailukykyisiä? Vai saatiinko Shell-urakat osin tuurilla? Vaurasten mukaan Shell maksoi osaamisesta. Hän uskoo, että myös vuonna 2014 laaditun Ratian raportin tulevaisuusnäkymät yhtiön investointikyvystä pätevät yhä.
Vauraste puolustaa myös viime vuonna tehtyä Luoteisväylän retkeä ja pitkää pysähdystä Islannissa. Hänen mukaansa paluumatkan maksoi urakan tarjoaja. Arctia kuitenkin valitsi lyhyemmän reitin, jossa säästyi aikaa ja rahaa – niitä se käytti markkinointiin ja tutkimusyhteistyön edistämiseen: Arctic 100 Expeditioniin eli Luoteisväylän juhlamatkaan ja Suomen syntymäpäivälahjaan eli pysähdykseen Islannissa.
Offshore-yhtiötä on nyt alettu tehostaa, ja yt-neuvotteluissa tavoitellaan henkilöstösäästöjä. Vauraste haluaa saada henkilöstökulut samaan tasoon kuin muilla kotimaisilla varustamoilla.
Se ei todennäköisesti riitä.
Vaurasten mukaan markkinoilla hinnat ovat laskeneet ja murtajien urakoista maksetaan aiempaa vähemmän. Monet maat liputtavat laivojaan ulos niin sanotuiksi mukavuuslippulaivoiksi
– Vaikuttaa paljon, minkä lipun alla alus toimii. Niin sanotut mukavuuslippumaat toimivat erittäin alhaisilla henkilöstökustannuksilla ja useilla mailla on vastaavia tukijärjestelyjä, jotta heidän aluksensa voivat toimia näillä markkinoilla. Meidän monitoimimurtajien kansainvälinen liiketoiminta ei ole toistaiseksi valitettavasti ollut vastaavien järjestelyjen piirissä, ja tähän meillä on tarve tulevaisuudessa, Vauraste sanoo.
Artikkelissa on käytetty lähteinä useita Arctian entisiä johtajia, yhtiön hallituksen jäseniä, poliitikkoja sekä johtavassa asemassa olevia virkamiehiä.
Kórjattu 21.11. klo 20.10: Lauri Ratia on Terrafamen hallituksen puheenjohtaja, ei toimitusjohtaja.