Lasten myötätuntotaidoissa on valtavia eroja. Joissain perheissä jo 3-vuotiailla on myötätunnon perustaidot hallussa, kun joissain perheissä vielä 9-vuotiaillakaan ei ole minkäänlaisia tunnetaitoja.
Näin kertoo myötätunnosta kirjan kirjoittanut ja aiheesta paljon luentoja pitänyt Margit Sjöroos. Sjöroos puuhaa parhaillaan opasta myötätuntoisesta vanhemmuudesta.
Vanhemmuuteen on saatavilla paljon erilaisia neuvoja joka paikasta, mutta myötätuntoisesta vanhemmuudesta ei Sjöroosin mukaan puhuta tarpeeksi.
Myötätunto tarkoittaa muun muassa kykyä asettua toisen ihmisen asemaan ja ymmärtää toisen näkökulmia ja tunteita.
Myötätuntoinen vanhemmuus ei kuitenkaan ole pelkkää myötätuntoisuutta omaa lasta kohtaan. Sjöroosin mukaan se on myös vastuullisuutta, syvällistä tiedostamista ja yhteiskunnan ilmiöiden ymmärtämistä. Lisäksi se on johdonmukaisuutta omassa toiminnassa.
Myötätuntoinen vanhempi ei pura omaa stressiä lapseensa ja erottaa halun ja tarpeen toisistaan. Se, mitä aikuinen haluaa lapsen tekevän, ei välttämättä ole jotain, mitä lapsen tarvitsee tehdä, Sjöroos muistuttaa.
Myötätuntoa on tärkeää kehittää juuri nyt
Myötätunto on sosiaalisten taitojen ydin ja sosiaalisia taitoja olisi Sjöroosin mukaan juuri nyt tärkeää kehittää, sillä ihmisiä on maailmassa enemmän kuin koskaan.
– Myötätuntoinen vanhemmuus muuttaisi maailmaa positiivisempaan suuntaan. Myötätuntoinen vanhemmuus on väkivallan ehkäisyä. Mitä enemmän olisi myötätuntoa, sitä vähemmän olisi väkivaltaa. Väkivalta ja myötätuntohan ovat toistensa vastakohdat.
Sjöroosin mukaan suomalainen yhteiskunta ei anna lapsille kovin myötätuntoista mallia.
"Mitä enemmän olisi myötätuntoa sitä vähemmän olisi väkivaltaa."
Margit Sjöroos
Pari vuotta sitten julkaistu amerikkalaistutkimus tukee Sjöroosin väitettä. Yli kuuttakymmentä maata vertailevassa tutkimuksessa empaattisuutta vaikutti olevan enemmän yhteisöllisyyttä kuin yksilöllisyyttä korostavissa maissa.
Tutkijoiden mukaan ero saattaa selittyä esimerkiksi lasten kasvatuksella. Itä-Aasian maissa vanhemmat opettavat lapsiaan pelkäämään yksinäisyyttä ja eristäytyneisyyttä, kun taas länsimaissa vanhemmat usein painottavat lapsilleen itsenäisyyden ja erottautumisen hyötyjä, tutkimuksessa sanotaan.
– Sosiaalisten taitojen ydinhän ei ole se, miten pidän puoliani vaan se, miten huomioin toisia. Puolensa pitäminen ja itsekeskeisyys ovat jollain tavalla korostuneet yhteiskunnassamme. Välillä hätkähdyttää, miten ihmiset voivat puhua toisilleen röyhkeästi mitä sattuu, Sjöroos sanoo.
Aikuisten tavat tarttuvat lapsille
Toisen tunteisiin samastuminen on vaikea taito. Sjöroosin mukaan myötätunto ei ole mikään synnynnäinen ominaisuus tai taito, jonka osaa kerran opittuaan, vaan sitä pitää harjoitella säännöllisesti, jopa päivittäin.
Sjöroosin mukaan paras ja konkreettisin keino lisätä lasten myötätuntoa on opettaa hyviä tapoja: kaikkia tervehditään, ollaan ystävällisiä, kiitetään, kuunnellaan ja puhutaan sivistyneesti.
Hyvät tavat eivät Sjöroosin mukaan ole enää mikään itsestäänselvyys. Aikuinen ei voi luottaa siihen, että vieraat lapset automaattisesti kunnioittavat häntä.
Hyvien tapojen ohella vanhempien tulisi opettaa lapsilleen rajatietoisuutta: missä kulkevat omat ja toisen henkiset sekä fyysiset rajat. Tärkeää on, että rajojen tiedostaminen on hallussa myös aikuisella itsellään, sillä muuten se ei siirry lapselle.
Vanhempien olisi hyvä myös kiinnittää huomiota omiin sanavalintoihin. Lapsiin saattaa huomaamattaan tartuttaa esimerkiksi puhetapaa, jossa painotetaan aina-sanaa: Aina tämä asia menee pieleen, aina joku toinen on myöhässä. Vaikka eiväthän asiat yleensä aina mene niin, Sjöroos muistuttaa.
Myös aikuisen tavat puhua toisista ihmisistä tarttuvat lapsiin.
– Lapset saattavat tietää hyvin tarkkaan millainen presidentti esimerkiksi Donald Trump on. Vaikka he eivät seuraisi kovin tarkkaan maailman politiikkaa, heillä voi silti olla hyvin isot mielipiteet, Sjöroos toteaa.
Sjöroos kehottaa suhtautumaan uteliaisuudella omaan lapseen. Aikuisen pitäisi ymmärtää, että lapsi kasvaa ja kehittyy jatkuvasti. Lapsi ei ole 9-vuotiaana samanlainen kuin 5-vuotiaana. Tämä voi mennä Sjöroosin mukaan ohi, jos ei ole läsnä lapsen arjessa.
Yksi tapa olla läsnä on heittäytyä mukaan lasten leikkeihin. Mukana leikkimisellä aikuinen osoittaa, että leikkiminen on tärkeää. Samalla pääsee sisälle lapsen ajatusmaailmaan ja kuulee lapsensa puhetapaa.
Tärkeänä Sjöroos pitää tunteiden sanoittamista. Lapselta voi kysyä, onko hän iloinen tai väsynyt ja miltä joku asia tuntuu. Myös omia tunteita on hyvä kuvailla lapselleen.
Väkivaltapelit heikentävät myötätuntoa
Sjöroos varoittaa viemästä lasta liian nopeasti seuraavaan vaiheeseen. Sjöroos neuvoo pitäytymään esimerkiksi pelien suositusikärajoissa, vaikka lapsi haluaisikin pelata jo seuraavan ikäryhmän pelejä.
Erityisen huolissaan Sjöroos on lasten väkivaltapelien pelaamisesta. Ne heikentävät hänen mukaansa myötätuntoa entisestään.
Sjöroosin mielestä olisi tärkeää, ettei teknologia pääsisi vanhemman ja lapsen väliin. Sosiaaliset taidot kasvavat esimerkiksi perheiden yhteisillä ruokapöytäkeskusteluilla, ei sillä, että jokainen räplää syödessään omaa puhelintaan.
– Sitäkin näkee, että perheet tulevat johonkin tapahtumaan, mutta lapset pelaavat koko ajan vain pelejä puhelimillaan. Jälkeenpäin lapset eivät muista koko tapahtumasta yhtään mitään: ei sitä, mitä siellä tapahtui, keitä siellä oli, millainen sää oli tai miltä siellä tuoksui. Jos tämä toistuu usein, koko lapsen historia pyyhkiytyy pois.
"Jos olet ymmärtävä ja osaat tukea muita, saat paremmin yhteyden toisiin ihmisiin"
Margit Sjöroos
Sjöroosin mukaan suomalaiset ovat herkkiä valittamaan ja arvostelemaan ja ihmisten olisi hyvä oppia huomaamaan positiiviset asiat. Lapsen kanssa olisi hyvä harjoitella kiitollisuutta pohtimalla vaikka yhdessä sitä, mitä kivaa tänään tapahtui.
Myötätunnon avulla on helppo myös luoda kontakteja muihin ihmisiin.
– Jos olet ymmärtävä ja osaat tukea muita, saat paremmin yhteyden toisiin ihmisiin, jolloin saat helpommin myös kavereita ja ystäviä.
Lisää myötätuntoa lasten ja vanhusten välille
Tärkeää olisi myös kasvattaa ymmärrystä toisia ihmisiä kohtaan.
Tätä Sjöroos pyrkii itse toteuttamaan ihan käytännön tasolla. Hän ohjaa erilaisia lasten työpajoja Suomessa ja vetää Itä-Helsingissä iltapäiväkerhoa, jonka tavoitteena on lisätä ymmärryksen kautta myötätuntoa sukupolvien välillä.
Ykkös- ja kakkosluokkalaisille suunnatussa Mannerheimin lastensuojeluliiton Strömsinlahden paikallisyhdistyksen iltapäiväkerhossa syödään välipalaa, tehdään läksyjä, ulkoillaan ja ollaan kuten muissakin iltapäiväkerhoissa, mutta lisäksi siellä harjoitellaan sosiaalisia taitoja Sjöroosin myötätuntometodiikan keinoin.
Lapset opettelevat muun muassa joustavuutta, kiitollisuutta ja kannustavaa puhetta.
Sukupolvien välinen ymmärrys kasvaa arjen kohtaamisten kautta. Iltapäiväkerho käy viikoittain laulamassa ja leipomassa Palvelukoti Onnitalon vanhusten kanssa.
Lapset ja vanhukset pystyvät antamaan toisilleen paljon, Sjöroos kertoo.
– Vanhukset tuovat lapsille rauhallisuutta ja lapset vanhuksille ylitsepursuavaa energiaa. Lapset tykkäävät tarinoista ja vanhukset tykkäävät kertoa niitä. Samalla kasvaa lasten ymmärrys siitä, että kaikki eivät ole samannäköisiä tai yhtä terveitä.
"Vanhusten kanssa ei tarvitse riehua"
Tällä kertaa iltapäiväkerhon lapset ja ikäihmiset koristelevat yhdessä pipareita. Huonosti näkevä ja kuuleva 101-vuotias Lydia Haaksalo jättää koristelutyöt suosiolla lapsille, mutta istuu vieressä katselemassa.
– On oikein kiva katsoa, mitä he puuhailevat. Ihanaa, kun saa puhua jonkun kanssa. Olen kaivannut tällaisia pieniä otuksia, Haaksalo naurahtaa.
Lasten koristellessa pipareita Haaksalo kertoilee lapsille juttuja omasta lapsuudestaan yhdeksän sisaruksen kanssa. Kolme hänen veljistään kaatui sodassa ja yksi sisko oli lottana. Lapset kuuntelevat tarinoita silmät pyöreinä.
Hämmennystä herättää myös Haaksalon kuulemista edistävä laite, jonka kautta puhe ohjautuu kuulokkeisiin. Touhujen lomassa lapset kuitenkin tottuvat siihen.
Tilda ja Lilja kertovat, että on mukava tavata vanhuksia säännöllisesti.
– On kiva kuunnella heidän tarinoita, Tilda sanoo.
– Tää on kyllä ihan kivaa. Vanhukset on niin rauhallisia, ei tarvitse koko ajan riehua. Kotona pikkusisko tulee koko ajan päälle, ei saa hetkeäkään rauhaa, pohtii puolestaan Rasmus.
Samassa pöydässä istuva 88-vuotias Martta Kuuva kertoo työskennelleensä vuosikymmeniä luokanopettajana. Hänen omat oppilaansa olivat samanikäisiä, kuin pöydän ääressä olevat lapset. Myös hänen lapsenlapsensa ovat samaa ikäluokkaa.
Kuuvan mielestä lapset käyttäytyvät hyvin ja hänelle tulee hyvä mieli heidän läsnäolostaan.
– Lapset ovat aina samanlaisia, eivät ole paljon muuttuneet.
Lue myös:
Kuuntele myös:
Yle Areenasta Havaintoja ihmisestä -sarjan jakso itsemyötätunnosta