Elokuvateatterissa näytetään saamelaiselokuvia.
Näytöksen jälkeen yleisö saa haastatella elokuvaohjaaja Marja Helanderia. Vaikka ollaan Helsingissä, katsojat kysyvät kysymyksensä saamen kielellä.
Se tekee vaikutuksen. Myös saamelaiseen ohjaajaan.
– Se tuntui todella mukavalta. On hienoa, että kieltä arvostetaan ja puhutaan arkipäivässäkin yhä enemmän, Helander muistelee marraskuista tilaisuutta.
Marja Helander on paitsi elokuvaohjaaja, myös valokuva- ja videotaiteilija. Hiljattain hänet valittiin Mäntän kuvataideviikkojen kuraattoriksi.
– En usko, että kolmisenkymmentä vuotta sitten julkisessa tilassa olisi samalla tavalla esitetty kysymys saamen kielellä. Ei ainakaan niin luontevasti kuin nuorilla on nykyään tapana. He ovat ylpeitä juuristaan.
Lapsuudessa ei saamelaisuudesta puhuttu
Helsingissä vuonna 1965 syntyneen Marja Helanderin isä oli saamelainen ja kotoisin Utsjoelta.
Vaikka saame oli isän kotikieli lapsena, omille lapsilleen hän ei sitä puhunut. 60-luvulla ajateltiin, että lapselle pitää puhua vain yhtä kieltä, koska muuten hän ei opi ainuttakaan kunnolla.
– Isä puhui saamea kun soitti puhelimella Helsingistä sukulaisilleen pohjoiseen. Kuulin kieltä myös kesä- ja talvilomilla Utsjoella. Mitään en siitä ymmärtänyt.
Kun Helander oli lapsi, perhe kävi Lapin sivistyseuran myyjäisissä. Kotona oli kirjoja saameksi ja suomeksi, mutta saamelaisuutta ei erikseen korostettu.
- Kun 1970-luvulla kävin ala-astetta, saamelaisuus oli Etelä-Suomessa vieras asia. Ei siihen kiinnitetty sen kummemmin huomiota. Siitä ei tiedetty mitään.
Hän opetteli isänsä kielen aikuisena.
"Saamen kieli sitoo minua entistä enemmän kiinni yhteisöön."
Marja Helander
– Halusin ymmärtää, mistä puhutaan. Ajattelin, että saamen kieli sitoo minua entistä enemmän kiinni kulttuuriin, yhteisöön ja saamelaisuuteen.
Toinen jalka Helsingissä, toinen Utsjoella
Suomessa on noin 10 000 saamelaista ja heistä jo yli puolet asuu kotiseutualueensa ulkopuolella. Helsinki on Rovaniemen jälkeen suurin saamelaiskeskittymä.
Saamelaisalueelta pois muuttaneita tai muualla syntyneitä saamelaisia kutsutaan kaupunki- tai citysaamelaisiksi.
– Olen saamelainen. Olen myös helsinkiläinen ja siksi citysaamelainen. Äitini puolelta olen suomalainen. Ihmisellä on monta identiteettiä ja eri rooleja eri ympäristössä.
Marja Helander kertoo eläneensä nuorena etsikkovaiheen, jolloin pohti, kuka hän on ja kuuluuko saamelaisyhteisöön, koska ei puhunut kieltä tai asunut Saamenmaalla. Nyt hän on asian kanssa sinut.
– Olen viettänyt paljon aikaa Utsjoella ja Inarissa. Saamelaisuus merkitsee minulle todella paljon. Se merkitsee joukkoon kuulumista. Tietenkin myös saamenpukua, vanhoja tarinoita ja kertomuksia, joista ammennan omaan taiteeseeni.
Etelä-Suomessa hänen sielunmaisemansa on metsä ja meri.
Lapissa hän haluaa mennä tunturiin ja käydä Jäämeren rannassa.
– On tärkeää, että näkee kauaksi ja maisema on laaja.
Saamenpuku kuuluu saamelaisille
Saamelaiset ovat Euroopan unionin alueen ainoa alkuperäiskansaksi tunnustettu kansa.
Kansallisista tunnuksista näkyvin on gákti (pohjoisaamenkielinen nimitys) eli saamenpuku.
"Saamenpuku on solidaarisuuden ja voimaannuttamisen väline."
Marja Helander
– Puen sen päälleni juhliin. Se on kunnioitus tilaisuutta kohtaan ja myös solidaarisuuden ja voimaannuttamisen väline, Marja Helander sanoo.
Häntä "loukkaa ja risoo", jos ei-saamelainen käyttää pukua. Hän ei ymmärrä, miksi "väen väkisin jonkun muun on pakko sitä käyttää".
– Missi voi laittaa puvun päälleen vain jos on saamelainen.
Helander muistuttaa, että saamenpuku ei ole pelkkä vaate, vaan osa sukupolvien ketjua.
– Taiteilija Outi Pieski on sanonut hyvin, että positiivisten asioiden lisäksi gáktiin sisältyy kaikki sorto, monen sukupolven traumat ja häpeän tunteet. Haluaako ei-saamelainen kantaa nekin?
Helander pitää omiensa puolta
Marja Helanderin taiteessa näkyy elämä kahden kulttuurin, saamelaisen ja suomalaisen, välissä.
Taiteen maisteriksi valokuvataiteen osastolta Taideteollisesta korkeakoulusta valmistunut Helander on kuvannut kaivosten tuhoamaa maisemaa eri puolilla pohjoista, muun muassa Ruotsissa ja Venäjällä.
Hänen valokuvissaan saamenpukuinen nainen seisoo lumisessa Lapin maisemassa kuin turistinähtävyys .
Elokuvissa tarkastellaan saamelaisen elämäntavan ja modernin yhteiskunnan välistä ristiriitaa.
Eatnanvuloš lottit eli Maan sisällä linnut -elokuvassa saamelaiset balleriinakaksoset Birit ja Katja Haarla tanssivat sekä eduskuntatalon portailla että Inarissa ja Utsjoella.
Elokuva on palkittu Torontossa Imagine native -alkuperäiskansan filmifestivaalilla. Se sai myös Risto Jarva -palkinnon Tampereen lyhyelokuvajuhlilla keväällä.
Raadin mielestä elokuva on "hätkähdyttävän kaunis, pirullisen hauska ja poliittisesti kantaaottava".
Taiteilija sanoo, ettei jaksa aina olla huolissaan. Ei edes saamelaisille tärkeistä asioista kuten maankäyttöoikeuksista, alkuperäiskansojen oikeudet takaavan ILO 169 -sopimuksen kohtalosta tai Tenon kalastussopimuksesta.
– On tärkeää puuttua epäkohtiin, mutta on aika raskasta, jos koko ajan pitää olla vihainen.
Helander painottaa, ettei hänellä ole pakkomiellettä tuoda saamelaisuutta esille jokaisessa teoksessaan.
"Taiteeni ei ole poliittinen pamfletti".
Marja Helander
– Tottakai haluan pitää omieni puolta, mutta taiteeni ei ole poliittinen pamfletti. Haluan, että teoksissani on ilmaa ja monia tulkinnan tasoja.
Suomen valokuvataiteen museossa ensi viikolla avautuvassa näyttelyssä on hänen New Yorkissa ottamiaan valokuvia.
Saamelaisuus esillä Mäntän kuvataideviikoilla
– En ole kovin uskonnollinen ihminen, mutta jossain mielessä ajattelen, että kaikella elävällä on sielu. Se on hieno ajatus ja lisää kunnioitusta luontoa kohtaan.
Mäntän kuvataideviikkojen ensi kesän yksi teema on ympäristö ja mitä tapahtuu, kun ihminen hallitsee maata ja luonnonvaroja.
Kuvataideviikkojen kuraattorina Marja Helander valitsee sinne tulevat taiteilijat.
– Mänttä on arvostettu paikka. Valintani oli ilo ja kunnia, ja tehtävä on mielenkiintoinen.
Mäntän taiteilijanimet julkistetaan tammi-helmikuun vaihteessa. Sen verran kuraattori paljastaa, että saamelaisuus tulee jollain tavoin näkymään ensi kesän näyttelyssä.