Helsingin Tavastialla oli perjantaina alkuillasta yllättävän rauhallista. Roudarit purkivat kamojaan ja muusikot räpläsivät kännyköitään. Pientä eloa toivat paikalle piipahtamaan tulleet vaimot lapsien kanssa.
Pian on kuitenkin alkamassa Disco Ensemblen yhdeksän keikan putki, johon päättyy bändin ura. Yksikään muu bändi ei ole vetänyt putkeen yhtä monta keikkaa Tavastialla.
Edellinen ennätys on vuodelta 2009, kun Hanoi Rocks lopetti. Bändi veti tuolloin kahdeksan keikkaa kuuden päivän aikana.
– Aika odottava tunnelma. Ei myöskään tiedä, mitä on tulossa, sanoo Miikka Koivisto bäkkärillä.
– Olo on myös vähän haikea ja samalla erittäinkin kiitollinen kaikesta, mitä on sattunut ja tapahtunut. Kiitollinen myös keikoista ja liput ovat liikkuneet hyvin, niin kivahan näitä on soittaa, jatkaa Jussi Ylikoski.
Disco Ensemble oli miettinyt, josko bändin tarina pitäisi päättää jäähallikeikkaan, mutta Tavastia tuntui kotoisemmalta vaihtoehdolta. Aluksi klubilla oli tarkoitus järjestää kaksi keikkaa, mutta suuren kysynnän vuoksi se paisui yhdeksään.
– Kyllä sitä jaksaa. On sitä pidempiäkin pätkiä tullut vedettyä. Tässä on se hyvä puoli, että voi jättää kamat lavalle ja pääsee himaan nukkumaan. Eikä tarvitse istua keikkabussissa. Jos ei jaksa, niin se on oma vika, sanoo Ylikoski.
Happoista hommaa
Disco Ensemble perustettiin vuonna 1996 Ulvilassa. Alkuun bändin soittama rock oli hardcorea, mutta hiljalleen se muuttui melodisempaan suuntaan.
Jussi Ylikoski muistelee, että alku oli kirjavaa. Yhtye meni pitkään ruohonjuuritasolla ja kaikki piti tehdä itse. Apuna oli kuitenkin muut bändit. Voimaa sai yhteisöllisyydestä.
– Sitä oli paljon enemmän kuin nykyisin. Oli samanhenkisiä bändejä ja buukattiin keikkoja yhdessä. Varsinkin rockbändillä, joka laulaa englanniksi, se on yksinäistä puurtamista. Jengin pitäisi nykyisinkin laittaa hynttyyt yhteen ja alkaa tekemään porukalla. Sitten alkaa sattua ja tapahtua.
Läpimurto tapahtui vuonna 2005 julkaistun First Aid Kit -albumin myötä. Disco Ensemble lähti jo hyvin varhaisessa vaiheessa määrätietoisesti kohti Euroopan valloitusta, sillä Suomen keikkapaikat oli koluttu nopeasti loppuun.
– Se oli alkuaikoina hyvinkin happoista hommaa. Soitettiin jossain Puolan takaperukoilla kenkätehtaassa ja muissa paikoissa, joissa näytti, että siellä ei ole ketään. Mutta kun ovi aukesi, niin siellä olikin 200 henkeä.
Bändi sai soittaa Keski-Euroopassa keikkoja niin paljon kuin halusi. Jossain vaiheessa siinäkin tuli raja vastaan.
Itsepäinen bändi
Vuonna 2006 bändi sai kansainvälisen levytyssopimuksen, mikä vei yhtyeen tekemään musiikkia Saksaan. Yhteistyö ison levy-yhtiön kanssa ei kuitenkaan tuntunut oikealta.
– Me ollaan loppujen lopuksi tahtomattamme aika itsepäinen bändi. Me tehdään vain asioita, siltä kuin se sattuu tuntumaan. Ehkä ne levy-yhtiön sedät ajattelivat, että olisi pitänyt olla kaksi nollaa perään niihin myyntilukuihin, että olisi ollut järkevää jatkaa, toteaa Ylikoski.
Tällä vuosikymmenellä Disco Ensemble jatkoi omantyylisensä musiikin julkaisemista. Vuonna 2012 julkaistun Warriors-albumin jälkeen tuli kuitenkin viiden vuoden levytystauko.
– Oltiin tehty monta levyä putkeen ja rundattu hyvin huolella, niin se oli aika luonnollinen hengähdystauko. Jokainen bändi tai artisti tekee niin, kun on tehnyt monivuotisen ja pitkän uran, sanoo Miikka Koivisto.
Yhtyeen viimeiseksi levyksi jäi viime vuonna julkaistu Afterlife. Samoihin aikoihin alkoi bändiläisten mielessä pyöriä ajatus, että Disco Ensemble on tarunsa lopussa.
– Haluaa tehdä uusia juttuja ja ylittää itsensä jollain tapaa. Kun tekee tarpeeksi monta kertaa samaa asiaa, niin kyllä se seinä tulee jossain vaiheessa vastaan väkisinkin, sanoo Jussi Ylikoski.
Kova livebändi loppuun asti
Disco Ensemble tunnetaan erittäin kovana livebändinä. Bändiläisten itsensäkin mielestä parhaat kokemukset uran varrelta liittyvät keikkoihin.
Yksi mieleenpainuvimpia keikkakokemuksia oli vuoden 2005 keikka Provinssirockissa YleX-teltassa. Bändi oli juuri julkaissut First Aid Kit -albumin. Esiintymisaika oli klo 13 ja bändi arveli, ettei kukaan jaksa herätä keikalle niin varhain. Toisin kävi.
– Kun keikka alkoi, teltta oli aivan täynnä. Se oli ensimmäisiä keikkoja, mikä osoitti, että jengiä selkeästi kiinnostaa isossa mittakaavassa, Ylikoski muistelee.
Miikka Koiviston mielestä heidän bändinsä toimii livenä, koska se on yhdistelmä persoonia ja dynamiikkaa. Mausteensa antavat tietenkin musiikilliset juuret punkissa ja hardcore-rockissa.
– Lavalle mennään lähtökohtaisesti antamaan lähelle se sata prosenttia.
Bändi on saanut yleisöltä palautetta, että Disco Ensemblen musiikki koskettaa. Se on osa heidän identiteettiään. Sen takia niin moni haluaa tulla heittämään hyvästit Tavastian keikoille.
Mutta kun Last Nights Out -päätöskeikkojen suosio on näin valtava, kannattaako lopettaa?
– Se on varmaan paradoksi. Jäädään sitä miettimään, nauraa Ylikoski.