BOGDANKA Puolan mustaa kultaa on hankala tavoittaa. Ensin vajaan kilometrin matka hissillä suoraan alaspäin, sen jälkeen kolme kilometriä tarpomista loputtoman tuntuisissa ja paikoin säkkipimeillä kaivoskäytävillä.
Mutta tässä sitä nyt on. Mustanharmaa kivihiili välkkyy 300 metriä leveänä ja kaksi metriä korkeana esiintymänä viimeisen käytävän seinässä.
Vieressä parikymmentä kaivosmiestä valmistelee oranssia kaivoskonetta käyttökuntoon. Japanilaisvalmisteisessa koneessa on kaksi valtavaa, pyörivää terää, joiden avulla se repii hiilen seinämästä kuljettimelle.
Yhdellä vedolla kone louhii noin metrin levyisen hiiliauman. Käytävän hydraulista kattoa siirretään samaa tahtia reunaan päin, ettei yläpuolella oleva 990 metrin maakerros romahtaisi kaivosmiesten niskaan.
Onneksi kone ei ole vielä käynnissä. Silloin käytävä muuttuu tukahduttavan kuumaksi ja täyttyy melusta ja hiilipölystä.
– Olosuhteet ovat erittäin rankat, sanoo kaivosmies Tomasz.
Hän on työskennellyt kaivoksessa kymmenen vuotta. Eläkkeelle pääsee 25 vuoden rupeaman jälkeen. Naisia ei maan alla näy lainkaan.
– Minulla on kaksi tytärtä. He tuskin tulevat tänne töihin, Tomasz sanoo.
Bogdankan hiilikaivoksella menee hyvin. Kova kysyntä on nostanut kivihiilen hinnan korkealle, yli 70 dollariin tonnilta. Vielä muutama vuosi sitten tonnista maksettiin vain 40 dollaria.
– Bogdankan tuotanto on kustannustehokasta. Meillä on markkinoiden halvin hiili, ja koska hiilestä on pulaa, saamme sen kaupaksi helposti, sanoo kaivoksen toimitusjohtaja Artur Wasil.
Hänen mukaansa kaivos kaavailee tuotannon laajentamista uuteen esiintymään nykyisen pohjoispuolelle. Kun suunnitelmat toteutuvat, Bogdankassa riittää hiiltä vielä 50 vuodeksi nykyisellä yhdeksän miljoonan tonnin vuosituotannolla.
Eli noin vuoteen 2068. Esimerkiksi Euroopan komission kaavailuissa fossiilisista polttoaineista pitäisi kuitenkin päästä eroon jo 30 vuotta aiemmin.
Puolassa käy selväksi, että näin ei tule tapahtumaan. Puolan hallitus julkisti hiljattain energiantuotannon strategiansa, jonka mukaan hiilen tuotanto aiotaan pitää nykyisellä tasollaan vuoteen 2040.
Puola tuottaa nyt noin 80 prosenttia sähköstään hiilellä. Strategian mukaan osuus laskee 50 prosenttiin sähkönkulutuksen kasvaessa. Mutta energiassa mitattuna hiilisähkön määrä säilyy ennallaan.
– Mielestäni meidän on lakattava ajattelemasta tunteellisesti ja mietittävä enemmän käytännön puolta, Wasil sanoo.
Hänen mukaansa hiilisähkön tuotanto on tehostunut. Nykytekniikalla hiilitonnista saadaan irti enemmän energiaa kuin aiemmin. Hiilestä on mahdollista tuottaa myös vetyä, joka on päästötön polttoaine.
Sitä paitsi vaihtoehdot ovat vähissä. Puolassa ei ole juuri vesivoimaa eikä lainkaan ydinvoimaa, joskin maa kaavailee ensimmäisen ydinvoimalansa käynnistämistä joskus 2030-luvulla.
Energiaa tuotetaan myös venäläisellä maakaasulla. Tuulisähköä tuotetaan jonkin verran. Uutta tuotantoa kaavaillaan merelle. Uudet lupaehdot tekevät tuulivoiman rakentamisesta maalle kuitenkin hyvin hankalaa, koska varoetäisyydet asutukseen ovat Euroopan pisimmät.
Niinpä jäljelle jää hiili. Bogdankan kaivoksessa on 5 500 työntekijää. Päälle tulee vielä 1 500 alihankkijaa. Jos välilliset työpaikat lasketaan mukaan, kaivos työllistää Lublinin seudulla Itä-Puolassa parikymmentätuhatta ihmistä.
Kaivosyhtiö korvaa rakennuksille aiheutuvat vahingot
Maan alla selviää, että kivihiilen louhiminen on työvoimavaltaista hommaa. Iso osa työstä on rakentamista. Esimerkiksi huoltotunnelit pitää tukea teräskaarilla puolen metrin välein, koska paikallinen kivilaji on pehmeää. Tunneleita on satoja kilometrejä.
Kaivoskoneet kootaan osista maan alla. Myös kilometrien mittaiset liukuhihnat on rakennettava osa kerrallaan. Kaikki tarvikkeet tuodaan alas hissillä.
Työntekijän tehtävän tunnistaa kypärän väristä. Ruskeakypäräiset ovat kaivosmiehiä. Sinikypärät sähkömiehiä. Valkokypärät työnjohtajia.
Kaikki vastaantulijat tervehtivät kättelemällä. Toisinaan vastaan tulee pieni juna, joka kulkee katosta ripustetulla kiskolla. Junalla kuskataan tarvikkeita ja kaivosmiehiä.
Hiili kulkee maan alla liukuhihnalla. Juniin se lastataan vasta maan päällä, asiakkaille vietäväksi.
Oppaamme Marcin Wróbel harppoo tottuneesti pitkin pimeää käytävää otsalampun valossa. Hän on edennyt kaivosmiehestä työnjohtajaksi ja pitää työstään.
Into paistaa miehen kasvoilta, kun hän kuvailee hiilen kaivamisen nyansseja. Kaivoskoneen edetessä tunnelin annetaan luhistua siirreltävän katon toisella puolella. Samalla maa vajoaa, mikä toisinaan vaurioittaa pinnalla olevia rakennuksia. Wróbelin mukaan kaivosyhtiö korvaa mahdolliset vahingot.
Mutta Bogdankan päällä on enimmäkseen peltoa ja metsää. Siksi kaivosta pystytään laajentamaan. Puolan merkittävämmällä hiilentuotantoalueella Sleesiassa tuotantoa on jouduttu paikoin rajoittamaan, koska kaivosten lähellä on kaupunkeja, kuten Katowice.
Kaivosmiehet on vahva poliittinen voima
Tämä Sleesian keskuskaupunki isännöi eilen sunnuntaina alkanutta YK:n ilmastokokousta. Kokouksessa on tarkoitus sopia, miten kolme vuotta sitten solmittu Pariisin ilmastosopimus pannaan täytäntöön.
Kokouksen isäntämaa Puola ei ole kunnostautunut ilmastonsuojelussa. Päinvastoin. Hiileen nojaavan energiantuotannon lisäksi Puola on toiminut EU-tasolla jarrumiehenä, kun yhteisiä ilmastotavoitteita ja lainsäädäntöä on käsitelty.
Hiilen tuotanto on kyllä vähentynyt kommunismin ajoista. Mutta ei siksi, että Puolassa oltaisiin huolissaan ilmastosta.
– Tämä johtuu lähinnä taloudellisesta paineesta. Ei ympäristön tai politiikan takia, sanoo Wojciech Janicki.
Hän on talousmaantieteen laitoksen johtaja Marie Curie-Sklodowska -yliopistossa Lublinissa. Janickin mukaan kaivoksia on jouduttu sulkemaan siksi, että valtionyhtiöiden tuotanto on ollut niin tappiollista.
Yhtiöt ovat tehneet voittoa vain kolmena vuonna viimeisen 30 vuoden aikana, viimeksi viime vuonna. Samaan aikaan yksityiset kaivokset ovat olleet voitollisia. Voitollinen Bogdanka on pörssissä noteerattu yhtiö, jonka suurin omistaja on valtiollinen Enea.
Vaikka hiilentuotanto on laskenut, sen käyttö ei ole. Erotus katetaan tuonnilla. Puolaan on tuotu tänä vuonna enemmän hiiltä kuin koskaan aiemmin, valtaosa Venäjältä.
Janickin mukaan on epätodennäköistä, että Puola ryhtyisi rajoittamaan hiilen tuotantoa ja käyttöä. Kaivosmiehet ovat vahva poliittinen voima Puolassa.
– Hiilikaivossektori työllistää noin satatuhatta ihmistä. Heidän perheensäkin äänestävät. On helppo laskea, miten paljon ääniä poliitikko voi joko voittaa tai hävitä riippuen siitä, mitä hän tästä asiasta lausuu, Janicki sanoo.
Alasajon sijaan kotimaista hiilentuotantoa halutaankin Puolassa pönkittää.
– Sähköntuotannon suhteen Puola voi olla omavarainen. Hallitus hakee omavaraisuutta hiilen kautta, koska Puolan hiilivarat ovat valtavat, Janicki kertoo.
Niinpä näkymät ovat valoisat myös maan alla hiilivarojen äärellä ahertaville Bogdankan kaivosmiehille. Marek, 37, kiinnittää kaivoskoneeseen uusia teriä. Hän on kaivanut hiiltä 14 vuotta.
– Hiilellä on tulevaisuutta vielä pitkään. Ilman hiiltä ei ole tulevaisuutta, Marek sanoo.
– Olen työläinen. Ei täällä huomaa, että länsimaat haluavat päästä eroon hiilestä. Mutta ehkä 20–30 vuoden päästä, pohtii Tomasz.
