Helsinkiläisessä gay-klubi Herculeksessa on kuuma, melkeinpä tulinen tunnelma. Lavalla on juuri vieraillut napatanssija, ja nyt yökerhon täyttävät irakilaisen juhlinta- ja bilemusiikin eksoottiset soundit. Yleisö, josta suurin osa on lähi-itätaustaisia, tanssii estottomasti.
Yalla Habibi -tanssipartyja on järjestetty Herculeksessa vuoden päivät, ja kysyntää tällaiselle tapahtumalle on pääkaupunkiseudulla selvästi ollut – etenkin syksyn 2015 jälkeen.
– Lähi-idästä oli tullut Suomeen tuolloin aika paljon myös seksuaalivähemmistöjen edustajia. Reilu vuosi sitten he olivat jo saaneet turvapaikkoja ja kotoutuminenkin oli päässyt vauhtiin. He pääsivät myös sisään ravintoloihin ja halusivat tietenkin mielellään kuulla omien kotiseutujensa musiikkia Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueelta, Raino Mäkinen muistelee.
Mäkinen oli fanittanut jo pitkään Lähi-idän soundeja muun maailmanmusiikin lisäksi, ja niinpä hän ryhtyi samanhenkisten ystäviensä kanssa tuumasta toimeen. Partyja ryhdyttiin toteuttamaan Herculeksessa, koska yökerho suhtautui ideaan myötämielisesti ja tuli monessa asiassa vastaan. Käytännössä Mäkinen ystävineen on hoitanut DJ-musiikin, bändit ja mainonnan, ja yökerho on vastannut kaikesta muusta.
Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta Yalla Habibia on järjestetty kerran kuukaudessa, ja mukana on ollut myös live-bändejä. Yleisöä on riittänyt muun muassa Irakista, Syyriasta, Libanonista sekä Iranista, mutta myös Israelista. Joukkoon on mahtunut myös assyrialaisia, jotka ovat Lähi-idän kristittyjä.
Lisäksi klubilla on kyseisten alueiden musiikista innostuneita suomalaisia ja asiaskuntaan on luonnollisesti mahtunut myös heteroita ja heteropariskuntia, koska tämäntyylisestä musiikista ei pääkaupunkiseudulla ole ylitarjontaa.
Raino Mäkisen mukaan yksi Yalla Habibin tavoitteista on tuoda yhteen maahanmuuttajia ja suomalaisia, jolloin kotoutuminenkin uuteen kotimaahan sujuu paremmin.
– Tämä on myös ollut yksi keskeisistä tavoitteistamme – saada ihmiset ystävystymään, mikä auttaa kotoutumista ja suomen kielen oppimista, Mäkinen painottaa.
Marraskuun klubilla kuultiin irakilaisen ja dj-musiikin lisäksi oud-soittaja Ali Haithemin luotsaaman yhtyeen Lähi-idän perinteeseen nojaavaa maailmanmusiikkia.
– Kysyntää on riittänyt, koska olemme oikeastaan ainoa ryhmä Suomessa, joka soittaa musiikkia tämän kaltaista musiikkia klassiseen lähi-itäläiseen tyyliin, Bagdadista kotoisin oleva Haithem kertoo.
Haithemille homoravintolassa esiintyminen ei ole ongelma.
– Seksuaalisuus on jokaisen yksityisasia, joten jokainen tekee mitä haluaa ja ihmiset ovat erilaisia. Minulla on myös homokavereita, joten ei minulla ole tämän asian kanssa minkäänlaista ongelmaa.
Vapaiden rytmien lumoissa
Suomessa jää usein huomaamatta, että Lähi-idässä tehdään uskonnollisen musiikin lisäksi paljon myös sekulaaria tanssimusiikkia, joka ei pohjimmiltaan eroa länsimaisesta vastineestaan – alueella on omat listahittinsä, pop-tähtensä ja intohimoiset faninsa. Perusideana on saada ihmiset tanssimaan, eikä sanoituksissa pohdita kovinkaan syvällisiä asioita.
– Tunnen jonkin verran lyriikoita, ja niissä kerrotaan samoista asioista kuin täälläkin: on rakkauslauluja ja ihmissuhdeongelmien puintia. Lähi-idästä löytyy toki paljon yhteiskunnallisesti kantaaottavaa musiikkia, mutta tanssimusiikin tarkoitus kaikkialla maailmassa on lähinnä tuoda ihmisiä yhteen, eikä käsitellä poliittisia asioita, Raino Mäkinen kertoo.
Niinpä Yalla Habibi -klubilla ei soiteta uskonnollista musiikkia tai lauluja, jotka pohjautuvat vastakkainasettelulle ja toisten mollaamiselle.
Mäkinen itse pitää Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan maiden tanssimusiikista vapaan rytmityksen takia.
– Se eroaa aika paljon globaalista afrikkalaisperäisestä musiikista, jossa on tasaisempaa rytmitystä. Vapaaseen ja soljuvaan rytmiin voi eläytyä paremmin kuin tasarytmiseen musiikkiin.
Lähi-idän tanssityyleissä on mukana yhä moderneja versioita perinnejuhlatansseista, kuten jo muinaisten foinikialaisten ajoilta periytyvä dabke-tanssi sekä kurdien halparke-tanssit, joita tanssitaan letkassa tai piirissä, käsi kädessä, tutut ja tuntemattomat ihmiset yhdessä. Modernille dabkelle on myös tyypillistä se, että sitä voi tanssia kukin omin askelein ja omalla tanssitaitotasolla, mutta silti letkassa yhdessä muiden kanssa.
Tämän hetken Lähi-idän kuumin musiikki tulee Egyptistä. Sherine Sayed Mohammed Abdel-Wahab eli tuttavallisemmin Sherine hallitsi äskettäin Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan videolistoja kolmella kappaleellaan. Kuvankauniin laulajattaren, näyttelijättären ja televisiotähden suosituimpiin kuuluva biisi, Mash'er, on saanut Youtubessa 157 miljoonaa kuuntelukertaa.
Lähi-idän kestosuosikkeihin kuuluu myös libanonilainen pop-ikoni Nancy Ajram, joka esiintyy säännöllisesti Euroopan ja Yhdysvaltojen suurkaupungeissa, kuten Las Vegasissa ja Pariisissa. Ajramin Instagram-tilillä on 18 miljoonaa seuraajaa ja hänet on muun muassa valittu yhdeksi vaikutusvaltaisimmista henkilöistä arabimaailmassa.
Tappouhkauksia ja esiintymiskieltoja
Kuten länsimaisen musiikin parista, myös Lähi-idästä löytyy avoimesti homoseksuaaleja ja transsukupuolisia artisteja. Beirutilaisen, indie-rockia esittävän Mashrou´Leila -yhtyeen laulaja Hamed Sinno on avoimesti gay ja hän on puhunut paljon seksuaalivähemmistöjen ja naisten oikeuksien puolesta. Sinnon kasvot ovat koristaneet useiden homojulkaisujen, kuten ranskalaisen Têtun, kansia.
Ihan helppoa ei Mashrou´Leilan taival ole arabimaailmassa ollut. Yhtyettä on muun muassa kielletty useita kertoja esiintymästä Libanonin naapurimaassa Jordaniassa – nimenomaan Sinnon homoseksuaalisuuden takia. Lisäksi Sinno on saanut tappouhkauksia.
– Kun ihmiset lähettävät tappouhkauksia, sitä pysähtyy miettimään hetkiseksi, kuinka vakavasti niihin tulisi suhtautua. Jos minut ammuttaisiin lavalle, olisin ehkä jossakin määrin onnellinen siitä, että se tapahtuisi nimenomaan esiintymistilanteessa, oman asemansa haavoittuvuuden ymmärtävä Sinno on kertonut NBC:lle.
Lähi-idän mittapuun mukaan vapaamielisestä Libanonista löytyy myös transsukupuolinen tanssimusiikkiartisti Haifa Magic, joka on herättänyt arabimaailmassa sekä ihastusta että pahennusta. Magicilla on myös oma kauneussalonki Beirutissa ja hän kauppaa erilaisia meikkejä ja ihonhoitotuotteita.
Turkkilainen Bülent Ersoy taas oli kotimaassaan suosittu näyttelijä ja laulaja jo 1970-luvulla, ja hän korjasi sukupuolensa naiseksi vuonna 1981. Kuten muutkin tuon ajan transsukupuoliset taiteilijat Turkissa, Ersoy pistettiin muutaman vuoden kestäneeseen esiintymiskieltoon. Hän muutti Saksaan, jossa niitti suosiota ja teki useita elokuvia, mutta palasi myöhemmin parrasvaloihin myös Turkissa. 66-vuotias Ersoy on edelleen näkyvä ja suosittu, jopa legendaarinenkin hahmo Turkin ja muun Lähi-idän populaarikulttuurissa.
Seksuaalivähemmistöjen suvaitsemisessa Lähi-idässä poikkeuksen tekee Israel, jossa transsukupuolinen Dana International oli valtavirtaa jo 1990-luvulla. Merkittävän panoksen Israelin homokulttuurille on antanut myös pitkän linjan DJ ja tuottaja Offer Nissim, joka tunnetaan kappaleistaan Everybody Needs A Man ja First Time.
– Lähi-idässä on pitkät perinteet homovihalle ja aina kun syntyy konflikteja, seksuaalivähemmistöt ja naiset ovat väestöryhmiä, jotka joutuvat kärsimään eniten, Raino Mäkinen summaa.
Hyvänä esimerkkinä tästä on Irak. Kun Irakia hallitsi Saddam Hussein, maan seksuaalivähemmistön elämä oli turvallisempaa ja vapaampaa kuin nyt. Saddam pyrki luomaan Irakiin yhtenäiskulttuuria, joten hän piti uskonnolliset ja poliittiset ääriainekset kurissa.
Tom of Finlandin jalanjäljissä
Irakin radikaalisti muuttuneen tilanteen on joutunut kokemaan myös Suomeen turvapaikanhakijana tullut Baher Al-Basri, joka käy usein tanssimassa Yalla Habibi -klubilla.
– Tilanne oli Saddamin aikana parempi, vaikka kaikenlaisia hankaluuksia tietenkin oli jo tuolloin. Mutta voisin sanoa, että jos Saddamin aikana homona eläminen Irakissa oli 25 prosenttisen vaikeata, niin nyt vaikeusaste on ylittänyt tuhat prosenttia, Al-Basri kertoo.
Al-Basrin mukaan esimerkiksi Irakissa ei tällä hetkellä ole mahdollista olla homoseksuaali, ainakaan julkisesti.
– Oikeastaan kaikki mahdolliset tahot ovat siellä potentiaalisia uhkia: oma perhe, sukulaiset, poliittiset puolueet, viralliset tahot, naapurit ja toisinaan jopa ystävät ja toiset homot. Jos ajattelen tilannetta, jossa joutuisin kertomaan perheelleni ja vanhemmilleni että olen homo, niin en sen jälkeen olisi enää elossa.
Suomessakaan Al-Basri ei ole ollut täysin turvassa – syynä ovat olleet hänen maanmiehensä.
– Suurin osa Suomessa asuvista irakilaisista ei hyväksy homoseksuaalisuutta ja vastaanottokeskuksessa minulla tietenkin oli ongelmia. Jos tällaisia ihmisiä tulee vaikkapa kadulla vastaan, käännän katseen muualle ja anna asian olla. Irakilaiskaverini ovat lähinnä homoja ja hyväksyvät minut tietenkin sellaisena kuin olen.
Tällä hetkellä onnellisessa parisuhteessa elävä Al-Basri on ryhtynyt toteuttamaan seksuaalisuuttaan Suomessa vapaasti ja intohimoisesti, mikä näkyy Pia Asikaisen tuoreessa Baher of Finland -dokumentissakin.
Lihaksikkaan ja erilaisista fetissiasusteista pitävän Al-Basrin esikuvaa ei ole vaikeaa löytää.
– Noh, olin nähnyt kuvia jo Irakissa, eli kuvasto oli tuttua jo ennen kuin tulin Suomeen, mutta en tiennyt että kyse oli Tom of Finlandista ja että kyse oli suomalaisesta taiteilijasta. Kun tämä selvisi minulle Suomessa, ajattelin että jees, nyt olen tullut oikeaan paikkaan.
Baher Al-Basri on homo ja harras muslimi – onko tässä ristiriiitaa?
– Olit sitten muslimi tai kristitty, niin loppupelissä tärkeintä on se, mitä löytyy sisältäsi. Itse noudatan islamia ja niitä määräyksiä, joita koen jumalan minulle asettaneen. Homous on minussa sisäänrakennettu ominaisuus, enkä voi jättää sitä tuosta vain pois. Yritän koko ajan katsoa eteenpäin ja olen jättänyt ongelmat taakseni – ja minulle ongelma tarkoittaa nimenomaan sitä, että joku jahtaa minua ja haluaa leikata kurkkuni auki. Minun mielestäni on huomattavasti ristiriitaisempaa, että joku sanoo olevansa muslimi ja leikkaa toisten päitä irti kuin se, että olen muslimi ja homo.
Baher of Finland -dokumentti esitetään tänään 4.12. TV1:llä klo 20. Dokumentti uusitaan 6.12. klo 7.00.
Seuraava Yalla Habibi -klubi järjestetään 14.12. Helsingin Hercules- yökerhossa.
Korjaus 5.12. klo 11:25: Korjattu väite, jonka mukaan Yalla Habibi -klubilla kävisi armenialaisia. Kyse on assyrialaisista.