Brysselin laitamilta Tervurenista löytyy Euroopan siirtomaahistorian kenties verisin muistomerkki, Afrikka-museo.
Se on näyteikkuna Kongon hirmuhallitsijan, kuningas Leopold II:n henkilökohtaiseen ahneuteen ja 1900-luvun taitteen siirtomaavallan toimintatapoihin. Museossa on miljoonia Kongosta Belgiaan laivattuja esineitä ja näytteitä. 1900-luvun alkupuolella näytillä oli "ihmiseläintarha" eli kongolaisia perheitä.
Nyt Afrikka-museo on jälleen kulttuuripoliittisen keskustelun polttopisteessä, kun se avaa ovensa yleisölle viisi vuotta kestäneen täydellisen remontin jälkeen.
Tällä kertaa puhutaan siitä, palautetaanko ainakin osa museon valtavasta kokoelmasta sinne mistä tavarat on tuotu.
Kongo vaatii omaisuuttaan takaisin
Museon avajaisten alla perjantaina Kongon demokraattisen tasavallan presidentti Joseph Kabila esitti, että osa Brysseliin ryöstetystä kokoelmasta pitäisi palauttaa. Kabilan mukaan niille löytyisi tilaa ensi vuonna avattavasta maan uudesta kansallismuseosta.
Museonjohtaja Guido Gryseels suhtautui ajatukseen positiivisen harkiten.
– Jos Kongo pyytää joidenkin esineiden palauttamista, sitä ilman muuta harkitaan. Ei ole normaalia, että Euroopassa on 80 prosenttia Afrikan kulttuuriperinnöstä. Kyse on heidän kulttuuristaan, identiteetistään ja historiastaan, Gryseels vastasi.
– Kysymys on lähinnä ehdoista. Miten erottelemme laittomasti ja laillisesti hankitut esineet toisistaan? hän jatkoi.
Siirtomaarikkauksien palauttamiseen on nyt paineita ympäri Eurooppaa, sillä Ranskan presidentti Emmanuel Macron on luvannut palauttaa Ranskan Afrikasta ryöstämiä esineitä muun muassa Beniniin.
Macronin tilaaman selvityksen mukaan palautettavia esineitä olisi Ranskassa useita tuhansia. Selvityksen mukaan jopa 90 prosenttia Afrikan kulttuuriperinnöstä olisi maanosan ulkopuolella, lähinnä eurooppalaisissa museoissa.
Julma siirtomaatalous rakennettiin kumiorjuudelle
Tervurenin Afrikka-museo avattiin 121 vuotta sitten, vuonna 1897. Sinne laivattiin 1800- ja 1900-luvuilla pökerryttävä määrä kongolaisia esineitä ja luonnontieteellisiä näytteitä.
Museon hallussa on 17 miljoonaa täytettyä eläintä tai eläinnäytettä, 120 000 esinettä, 8 000 soitinta, yli 200 000 valokuvaa ja kolme hyllykilometriä arkistomateriaaleja. Kokoelmissa on muun muassa lukuisia massasurmia Kongossa tehneen tutkimusmatkailijan Henry Morton Stanleyn päiväkirjoja.
Museon mukaan vain sadasosa koko valtaisasta kokoelmasta on näytillä.
Vielä 1900-luvun alussa Brysseliin tuotiin ihmisten nähtäville kokonaisia kongolaisia perheitä. Viimeinen tällainen "ihmiseläintarha" toimi Brysselin maailmannäyttelyssä vuonna 1958.
Noin 75 miljoonalla eurolla remontoitu museo kertoo Leopold II:n ajan julmuuksista nyt entistä avoimemmin.
Arviolta 5–15 miljoonaa ihmistä kuoli väkivallan ja tautien uhreina Leopoldin henkilökohtaisen hallinnon aikana vuosina 1885–1908. Kongo oli tuolloin käytännössä orjatalous, jonka väestö pakotettiin kauppa-asemien verkoston alaisuuteen keräämään norsunluuta ja tärkeäksi noussutta raaka-ainetta, autoistuvan maailman janoamaa luonnonkumia.
Vuonna 1908 Kongo siirtyi kansainvälisen painostuksen vuoksi Leopoldilta Belgialle. Itsenäistymiseen asti eli vuoteen 1960 Kongosta vietiin isäntämaahan edelleen muun muassa kuparia ja timantteja.
Yhä arka kysymys Belgialle
Vielä 2010-luvun alussa museo ei pukahtanut Leopoldin ajan verisestä historiasta juuri mitään.
Kävijälle konkreettisin tieto julmuuksista oli siirtomaa-aikana kuolleiden 1 508 belgialaisen nimet, jotka oli painettu muistolaattaan.
Koko Kongo-kysymys on Belgiassa yhä arka ja osin huonosti käsitelty. Esimerkiksi kuningas Philippe perui tulonsa Afrikka-museon avajaisiin, koska ei halunnut ottaa Kongo-asiassa kantaa suuntaan eikä toiseen.
Lähteet: Daily Telegraph, Guardian