Emilia Helenius on istunut työpaikkansa lattialla ja itkenyt.
Hän on tuntenut syyllisyyttä siitä, että jättää työkaverinsa pulaan, kun hän itse lähtee vuoronsa loputtua kotiin. Väsyneenä Helenius on kyseenalaistanut jopa ammattitaitonsa.
Riittämättömyyden tunne vainoaa jatkuvasti.
Helenius on sairaanhoitaja. Hän työskentelee Haartmanin päivystyksessä Helsingin Meilahdessa.
– Kiireisenä työpäivänä elää kuin sumussa: päässä humisee ja sitä yrittää vain priorisoida, mikä on sillä hetkellä oikeasti kaikkein tärkeintä, Helenius kuvaa.
Vapaata ei ole työpäivien lomassa tarpeeksi, jotta kroppa ja pää ehtisivät palautua.
Helenius sanoo kärsivänsä rytmihäiriöistä ja sydämentykytyksistä. Koska päivystyksessä meteli on usein kova, hän on alkanut säikkyä kovia ääniä.
Helenius ei ole yksin. Kymmenet Haartmanin hoitajat kertoivat kokemuksistaan Ylelle.
Harva kuitenkaan haluaa puhua asiasta omalla nimellään tai kasvoillaan, sillä hoitajat pelkäävät saavansa hankalan työntekijän maineen.
"Haartmanissa työskentely on selviytymistä vuorosta, ei tietoakaan potilastyöstä. Potilasturvallisuus vaarantuu joka päivä, joka vuorossa."
nimetön sairaanhoitaja, Haartmanin päivystys
"Työntekijät on ajettu aivan äärirajoille jaksamisen kanssa. Useampi on ollut uupumuksen takia sairauslomalla eikä ole tavatonta, että joku purskahtaa itkuun töiden jälkeen tai niiden aikana. Tilanne on kestämätön. Harkitsen vakavasti työpaikan tai alanvaihtoa."
nimetön sairaanhoitaja, Haartmanin päivystys
Toinen Helsingin kaupungin päivystysyksiköistä on toiminut Haartmanissa, sen nykyisessä rakennuksessa vuodesta 2009. Psykiatrian päivystys tuli taloon muutama vuosi sitten.
Henkilökunnan ahdinko näkyy potilaille
Vajaassa kymmenessä vuodessa potilaskäynnit ovat kasvaneet noin 65 000 vuosittaisesta käynnistä noin 85 000:een. Henkilökuntaa on vuosien aikana lisätty, mutta hoitajien mukaan kädet eivät silti riitä hoitamaan kasvanutta potilasmäärää tarvittavalla tavalla.
Potilasturvallisuuden vaarantumisesta puhuu moni, myös Helenius.
– Emme ehdi reagoida riittävän nopeasti todella sairaisiin potilaisiin, ja jotain tärkeitä asioita jää huomaamatta, hän sanoo.
Hoitajat kertovat, ettei heillä ole aikaa potilaan kohtaamiseen. Ei myöskään ole poikkeus, että kiireettömimmät tapaukset saavat odottaa apua monia tunteja.
"Meillä on paljon kokemattomia hoitajia: osa suoraan koulunpenkiltä ja opiskelijoita, jotka eivät ole koskaan olleet töissä päivystyksessä. Tarkkailu, hoito ja ennakointi potilaan tilan vaihteluun eivät ole vielä niin rutinoitunutta."
nimetön sairaanhoitaja, Haartmanin päivystys
Heleniuksen mukaan myös hoitajien suuri vaihtuvuus kuormittaa. Hän kertoo, että tänä syksynä Haartmanista on lähtenyt useita yli kymmenen vuoden uran tehneitä hoitajia.
Tällöin talosta poistuu myös aimo määrä kokemusta, joka olisi työn tehokkuuden kannalta elintärkeää. Päivystyksen johto ei tosin henkilökunnan vaihtuvuutta vahvista.
Epäsopivat tilat aiheuttavat vaaratilanteita
Kolmas asia, joka Haartmanissa työskenteleviä sairaanhoitajia huolestuttaa, on tilat.
Erityisen hankalaksi nähdään se, että psykoottisia potilaita hoidetaan tiloissa, joita ei ole päivitetty psykiatrian toimintaa vastaaviksi. Lisäksi tiloissa hoidetaan samaan aikaan myös muita potilaita.
Psykiatrisella sairaanhoitajalla Antti Koivusella on tästä kokemusta. Hän näyttää pientä huonetta, johon psykiatrian vuodepaikkaa tarvitsevat potilaat tuodaan.
– Täällä tiloissa voi olla vaikkapa aggressiivinen ja väkivaltainen, huumepsykoosissa oleva potilas, kun taas tuossa viereisessä huoneessa avoimien ovien takana saattaa maata vanhuksia, Koivunen kertoo esimerkin.
Hän korostaa, että suurin osa psykiatrian potilaista ei ole väkivaltaisia tai uhkaavia. Tämä on kuitenkin aina mahdollista.
– Toivoisimme, että tilat olisivat edes lukittavat, jolloin poistumaan pyrkivä potilas pysähtyisi oviin eikä niin, että me joudumme hänet pysäyttämään.
Koivusen mielestä on kuitenkin hyvä asia, että psykiatrian päivystys toimii osana yhteispäivystystä.
Tilaongelmaan liittyy osittain sekin, että Haartmanin päivystyksessä sänkypaikat tuppaavat olemaan jo aamusta alkaen melko täynnä. On ollut tilanteita, jolloin potilaita on jouduttu sijoittamaan käytäville.
"On ollut tilanteita, ettei monitoripaikkoja ole riittävästi kaikille potilaille. Tällöin joudutaan miettimään, kuka tarvitsee niitä eniten ja kuka jää ilman. Tuntuu pahalta, ettei hoitajana pysty antamaan potilaille heidän tarvitsemaansa hoitoa ja huolenpitoa."
nimetön sairaanhoitaja, Haartmanin päivystys
"Päivittäin päivystykseen hakeutuu iso määrä ikääntyneitä ihmisiä, jotka ovat jo aikoja sitten tippuneet hyvinvointiyhteiskunnan rattaista tien laidalle. Miten hoitaisit ihmistä, joka ei pärjää enää kotonaan, vaan tarvitsisi ympärivuorokautista tukea?"
nimetön sairaanhoitaja, Haartmanin päivystys
Koivusen mukaan ongelma on hoitoketjussa.
– Kotihoidossa on sairaita potilaita, jotka joudutaan tuomaan tänne, ja toisaalta jatkohoito-osastomme ovat ylikuormitettuja, emmekä saa potilaita sinne. Koko hoitoketju on aliresurssoitu ja toimimaton.
Mitä kauemmin potilaat ovat päivystyksessä, sitä enemmän työtä potilaat teettävät siellä työskenteleville hoitajille.
Onko johto ongelmista tietoinen?
Haartmanin päivystyksen johtava ylihoitaja Veronica Renwall kertoo aistineensa sairaanhoitajien uupumuksen.
Kiire on osa päivystyksessä työskentelyä, ja aina ruuhkaa on vaikea ennakoida. Hoitajat sanovat ymmärtävänsä tämän, mutta venymisestä on heidän mukaansa tullut pysyvä olotila.
Renwallin mukaan tämä on käynyt myös hänelle ilmi.
– Keskustelemme paljon täällä päivystyksessä. Käyn täällä usein ja osallistun kokouksiin, joten toki olen tietoinen, hän sanoo.
Renwallin mukaan ongelmiin on pyritty löytämään ratkaisuja – kaikki ei vain aina välity hoitajille asti, hän lisää. Renwall puhuu esimerkiksi työnohjauksesta, jonka tarkoitus on tukea hoitajien jaksamista.
Henkilökuntaakin on vuosien aikana lisätty. Renwall kertoo, että Haartmanin päivystyksen alkuaikoina hoitajia ja osastosihteerejä oli noin 70, kun nyt heitä on yli 100.
– Mutta eihän henkilökuntaa jatkuvasti lisätä, se on ihan totta.
Henkilökunnan suurta vaihtuvuutta Renwall ei allekirjoita: hän toteaa Haartmanin olevan "suosittu työpaikka".
– Osa on äitiyslomalla, ja osa vaihtaa työpaikkaa, mutta ei ole niin, että täällä olisi joku massapako menossa, ylihoitaja sanoo.
Hoitajien mukaan heitä on kehotettu "hallittuun rimanalitukseen"
Haartmanin päivystyksen johdon ja sairaanhoitajien näkemykset eivät kuitenkaan käy yksiin.
Hoitajat kokevat vahvasti, että johto ei kuuntele heitä eikä tilanteen vakavuutta ymmärretä. Esimerkiksi ruuhkatilanteissa, kuten influenssakausina, hoitajien mukaan heitä on kehotettu "hallittuun rimanalitukseen".
– Meille on kerrottu, että siinä vaiheessa, kun resurssit eivät riitä, niin alennetaan hoidon tasoa, psykiatrinen sairaanhoitaja Antti Koivunen kuvaa ja jatkaa:
– Se psykologinen sopimus, jonka olemme tehneet työnantajan kanssa, kun olemme tulleet tänne töihin – se ei enää päde. Eli että me lupaamme tehdä hyvää duunia ja he lupaavat tarjota siihen riittävät resurssit.
Sairaanhoitaja Emilia Helenius puolestaan sanoo, ettei johto seiso hoitajien takana.
– On tunne, että olemme työntekijät vastaan johto, hän kiteyttää.
Helenius ymmärtää, että esimerkiksi rahan puute ei ole johdosta kiinni. Hän toivoisi kuitenkin avoimuutta asian suhteen.
"Kehotetaan juomaan kahvit kahvihuoneessa tai pitämään tauot. Mutta tämä on aivan epärealistista. Harvoin on pokkaa jättää ketään yksin kaaoksen keskelle ja mennä itse kahville."
nimetön sairaanhoitaja, Haartmanin päivystys
"Työ itsessään olisi mielekästä, jos hoitohenkilöstöllä ja lääkäreillä olisi tietty itseisarvo ja heitä kohdeltaisiin työnantajan puolesta tärkeinä henkilöinä. Sen sijaan henkilöstön voimavarat kulutetaan loppuun ja luodaan mielikuva, että tänne olisi tunkua."
nimetön sairaanhoitaja, Haartmanin päivystys
Ylihoitaja Renwall ei halua vähätellä hoitajien kokemuksia. Renwallin mukaan kiiretilanteissa on pakko priorisoida, mutta hän ei kehota ketään jättämään asioita hoitamatta.
Renwall muistuttaa, että ruuhkatilanteet päivystyksessä eivät kuitenkaan ole vain Haartmanin asia. Hän viittaa hoitoketjun toimivuuteen, jonka Koivunenkin toi esille.
– Pystymme hoitamaan isoja potilasmääriä paikallisesti, mutta potilaat pitää saada eteenpäin, Renwall toteaa.
Hänen mukaansa jatkohoitopaikkojen kanssa keskustellaan jatkuvasti siitä, miten potilaat saataisiin muihin yksiköihin ja esimerkiksi sänkypaikkoja vapautuisi päivystyksessä nopeammin.
Renwall on ollut myös mukana kehittämässä päivystysapunumero-hanketta, jonka tavoitteena on vähentää turhia soittoja 112:een ja lyhentää päivysten jonoja.
Lisäksi Renwall sanoo, ettei sijaisia aina ole saatavilla, vaikka mahdollisuus vuorojen vahvistamiseen olisi.
– Sanoisin, että tämä on ajan henki. Ei ole välttämättä tarjolla niin paljon henkilökuntaa tai ihmisillä on jo työpaikka. Aiemmin oli helpompi saada keikkalaisia, Renwall kertoo syyksi.
Työhyvinvointi on koetuksella muuallakin
Helsingin kaupungilla on Haartmanin lisäksi päivystys Malmilla. Renwallin mukaan potilaskäyntejä on Malmin päivystyksessä jopa Haartmania enemmän – noin 90 000 käyntiä vuodessa.
Jostain syystä tilanne Malmilla ei kuitenkaan ole yhtä paha kuin Haartmanissa. Tämän vahvistaa molempien päivystysten luottamusmiehenä toimiva Markus Pietikäinen.
Pietikäisen työpiste on tällä hetkellä Malmin päivystyksessä, mutta hänellä on kokemusta molemmista yksiköistä.
– Malmilla työskentelevänä sairaanhoitajana voin sanoa, että meilläkin on paljon ruuhkaa, mutta erityisesti Haartmanissa on ollut kohtuuttoman paljon hoitajia ja lääkäreitä kuormittavia ruuhkatilanteita, Pietikäinen toteaa.
Jos ajatellaan työnkuormituksen jatkuvaa lisääntymistä ja siten työuupumusta, ne eivät ole uusia asioita yleisimminkin sairaala- ja terveydenhuollon alalla.
– Tutkimustulosten ja niiden viestien sekä kokemusten perusteella, mitä meillä on, niin valitettavasti työhyvinvoinnin tila on kokonaisuutena menossa huonompaan suuntaan, sanoo terveys- ja sosiaalialan ammattijärjestön Tehyn työympäristöasiantuntija Anna Kukka.
Kukan mukaan Tehyyn tulee usein yhteydenottoja, jotka liittyvät henkilöstön määrään sekä osaavan ja koulutetun työvoiman saatavuuteen.
"Ystäväpiiri kutistuu, kun aina olet joko a) töissä tai b) liian väsynyt tavataksesi ketään. Iso osa kollegoistani ei ole parisuhteessa tai perheellisiä, ja ymmärrän hyvin miksi."
nimetön sairaanhoitaja, Haartmanin päivystys
Alkuvuodesta julkaistun Työterveyslaitoksen tutkimuksen (siirryt toiseen palveluun) mukaan lähes 40 prosenttia sairaala- ja terveydenhuollon henkilöstöstä pelkää työmääränsä kasvavan yli sietokyvyn. Epävarmuus vaivaa ja esimerkiksi uniongelmat ovat lisääntyneet.
– On ihan yleisesti tiedetty, että sosiaali- ja terveyspalvelut ovat alibudjetoituja kasvavaan palvelutarpeeseen nähden, Kukka toteaa.
Kukan mukaan sosiaali- ja terveysala on ollut muutoksessa jo vuosia eikä epäselvälle tilanteelle näy loppua.
– Kunnat ja kuntayhtymät ovat tehneet erilaisia ratkaisuja ja viesti on koko ajan se, että julkista taloutta pitäisi suitsia. Näin on tehty, ja säästöt ovat kohdistuneet henkilöstöön.
"En voisi kuvitella olevani muualla"
Ennen vuoden vaihtumista päivystyksissä on vielä edessä kiireiset ajat. Jo nyt pikkujoulut työllistävät, mutta pian myös joulun pyhät lisäävät potilaiden määrää.
Lisäksi influenssakausi kolkuttelee oven takana.
– Meillä jo nyt päivystys repeilee, niin sitten kun laitetaan tähän päälle vielä 30–50 influenssapotilasta, niin olemme pulassa, Emilia Helenius toteaa.
Heleniuksesta tuntuu pahalta, että arki on pelkkää selviytymistä jatkuvan kiireen takia.
– En ole lukenut ammattikorkeakoulussa kolmea ja puolta vuotta siksi, että kokisin näitä tunteita. Haluaisin tehdä työni hyvin ja kohdata potilaita oikeasti.
Kaikesta huolimatta Helenius ei kuulu niihin, jotka suunnittelevat alan tai työpaikan vaihtoa. Hän kehuu työkavereitaan – hyvän yhteishengen avulla jaksaa, ainakin jossain määrin.
– Kaikesta huolimatta, en voisi kuvitella olevani muualla, Helenius sanoo ja lähtee jatkamaan työvuoronsa loppuun.