TIJUANA Hondurasilaisen Gabriela Regaladon Sofia-tytär on nälissään. 20-vuotias äiti nostaa puolitoistavuotiaan lapsen rinnalleen.
Imettäminen tekee usein kipeää. Viikkokausien karavaanimatkan kuihduttamasta kehosta ei tahdo tulla maitoa. Regaladolla ei ole rahaa ostaa monipuolista ruokaa ja juotavaa, jotka voisivat helpottaa imettämistä ja maidontuloa.
Nuoren äidin esikoinen, 3-vuotias Jefferson juo tuttipullosta kolajuomaa. Perheen teltan lattialla siirtolaisten leirissä lojuu tyhjä Pepsi-pullo.
– Elämme ihmisten hyvän tahdon varassa. Äsken sain pussillisen tortilloja ja kaksi avokadoa, Regalado kertoo Meksikon Tijuanassa.
Regaladojen perhe lähti Hondurasista köyhyyttä pakoon. Perheen tavoitteena on päästä Yhdysvaltoihin, josta he toivovat löytävänsä valoisamman tulevaisuuden.
Koti on kuitenkin toistaiseksi tuhansien siirtolaisten telttakylässä Tijuanassa. Siirtolaisten leiri oli ensin läheisen urheilukeskuksen alueella, mutta viranomaiset sulkivat leirin epähygieenisten olojen vuoksi.
Nyt telttoja, patjoja ja pressuja on vieri vieressä urheilukeskuksen läheisellä kadulla ja jalkakäytävällä. Kadulla lojuu hylättyjä vaatteita ja ulosteita. Vessoja ei ole.
Yhdysvaltain raja-aita on parinsadan metrin päässä Regaladojen teltasta. Se muistuttaa jatkuvasti, kuinka lähelle unelmaa tuhansien kilometrien karavaanimatka on perheen tuonut Hondurasista.
Regalado ostaa pikkuroposella yhden maissin katuruokakärrystä. Se puolitetaan lapsille.
Sofian pienet sormet nyppivät maissinjyviä näppärästi. Hänen paljaat varpaansa eivät ole paljon maissinjyviä isompia.
Rajan yli ei kuitenkaan ole asiaa. Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on sanonut estävänsä siirtolaiskaravaanin pääsyn Yhdysvaltoihin. Tarvittaessa hän on valmis vaikka sulkemaan rajan.
Trump on määrännyt etelärajalle noin 5 000 sotilasta. Marraskuussa Yhdysvallat taltutti rajaa kohti rynnänneitä siirtolaisia ampumalla väkijoukkoon kyynelkaasua.
Ainakin osa siirtolaisista oli ensin osallistunut mielenilmaukseen turvapaikkahakemusten vauhdittamiseksi ja telttaleirin huonoja oloja vastaan. Kyynelkaasu levisi laajalle, ja siitä kärsivät myös sivulliset lapsiperheet.
Trumpin hallinto on yrittänyt sopia Meksikon kanssa, kuinka karavaanin siirtolaisten turvapaikkahakemukset hoidetaan. Yhdysvallat haluaa, että hakijat pysyvät Meksikossa.
Järjestely tekisi Meksikosta eräänlaisen turvapaikanhakijoiden odotushuoneen. Käytännössä se on sellaiseksi jo muodostunut. Osa karavaaniin kuuluvista on ollut Tijuanassa jumissa jo useamman viikon.
Tijuanassa turvapaikkahakemuksia otetaan käsittelyyn päivässä rajattu määrä, yleensä alle sata. Karavaanin mukana matkustaneet ovat järjestäytyneet perheittäin jonotusnumeroilla.
Regaladot eivät tiedä, milloin oma vuoro koittaa. Päivät ovat yhtä odottamista.
– Rukoilen Jumalaa, ettei meidän tarvitsisi olla tässä kylmyydessä ja nälässä kauaa. Rukoilen, että unelmani toteutuisi ja pääsisimme Yhdysvaltoihin, Gabriela Regalado sanoo.
Odottamista vaikeissa oloissa motivoi halu saada lapsille parempi elämä Yhdysvalloissa. Gabriela Regalado kertoo olevansa siksi valmis odottamaan niin kauan kuin tarvitsee.
Paluu Hondurasiin ei ole Regaladoille vaihtoehto.
Nuorella äidillä ei ole selvää käsitystä siitä, mitä turvapaikan saaminen Yhdysvalloista edellyttää. Pako köyhyydestä ei riitä turvapaikan perusteeksi.
Jotta turvapaikka heltiäisi, hakijan on pystyttävä osoittamaan, että hän on vaarassa joutua kotimaassaan vainon kohteeksi rodun, uskonnon, poliittisten mielipiteiden tai johonkin tiettyyn ryhmään kuulumisen vuoksi.
Tuoreen, kuluvaa vuotta koskevan tilaston mukaan vain noin joka viides turvapaikkahakemus hyväksyttiin Yhdysvalloissa.
On epätodennäköistä, että Regaladon perhe pääsisi tähän harvalukuiseen joukkoon.
Regaladojen kotimaa Honduras on erittäin väkivaltainen. Raa’at katujengit, niitä vastaan taistelevat poliisijoukot, korruptio ja yleinen rankaisemattomuuden kulttuuri piinaavat maata.
Viime kesänä Yhdysvaltain silloinen oikeusministeri Jeff Sessions ilmoitti, että jengiväkivalta ei enää riitä turvapaikan myöntämisen perusteeksi. Yhdysvalloissa on aiemmin myönnetty turvapaikkoja esimerkiksi henkilöille, jotka ovat joutuneet vaaraan kieltäydyttyään liittymästä jengiin.
Regaladojen asemaa heikentää myös, että heillä ei ole Yhdysvalloissa sukulaista, joka voisi ryhtyä heidän maahantulonsa taloudelliseksi tukijakseen eli sponsoriksi. Yhdysvaltain kansalainen voi lain mukaan tuoda maahan puolisonsa, lapsensa ja täysi-ikäisenä vanhempansa tai sisaruksensa, jos hänellä on osoittaa riittävää varallisuutta heidän tukemisekseen.
Trump on kutsunut tätä toistuvasti “ketjumaahanmuutoksi”.
Aavistuksen parempi tilanne on muutaman teltan päässä Elva Galdamoz Aguilailla. Hänellä on ystäviä Tennesseessä, jotka lähettävät rahaa. Aguilain maahanmuuton rahallisiksi tukijoiksi ei heistäkään ole.
30-vuotias Aguilai pakeni lapsineen Hondurasin väkivaltaa. Ongelmia oli myös hänen lastensa isän kanssa.
Moni Ylen haastattelema siirtolainen oli haluton kertomaan tarkasti taustoistaan. On mahdollista, että he halusivat näin suojata kotimaassa yhä olevia sukulaisiaan.
Perheväkivallan perusteella Yhdysvalloissa on annettu myönteisiä turvapaikkapäätöksiä useamman vuoden ajan. Ennakkotapauksessa vuonna 2014 guatemalalaisnainen sai turvapaikan kärsittyään väkivaltaisesta miehestä vuosikausia.
Viime kesänä silloinen oikeusministeri Sessions muutti tätäkin linjausta, eikä perheväkivaltakaan enää ole turvapaikan myöntämisen peruste.
Elva Galdamoz Aguilai ei tiedä Trumpin hallinnon maahanmuuttopolitiikan kiristyksistä. Hän uskoo yhä vakaasti pääsevänsä lopulta Yhdysvaltoihin.
Tennesseessä asuvat ystävät soittavat päivittäin ja valavat Aguilaihin uskoa. He kehottavat kärsivällisyyteen.
– Suunnitelmani on päästä Yhdysvaltoihin töihin. Siivoan mielelläni vaikka vessoja, jos vain pääsen maahan, ja lapseni saavat tilaisuuden opiskella, hän sanoo.
Aguilai alkaa puhdistaa telttaansa tyttären paitaa rättinä käyttäen. Hän pitää huolen, että heidän vähät tavaransa ovat hyvässä järjestyksessä. Teltassa näkyy kaksi banaania, saippuaa ja Barbie-nukke.
– Pakkasin lähtiessämme kolme reppua. Yhdessä oli lasten vaatteita, toisessa lääkkeitä ja muita tarvikkeita, kolmannessa nämä viltit. Haluan viedä ne mukanamme Yhdysvaltoihin muistona, hän sanoo.
Siniruudullisista vilteistä tuli tärkeät, kun Aguilai laittoi niitä pehmusteiksi olkapäilleen kantaessaan tytärtään kohti pohjoista. Kuusivuotiaan jalkavoimille matka oli fyysisesti usein liian raskas.
Aguilaita kannattelee vahva usko, kuten montaa muutakin karavaanin mukana matkustanutta siirtolaista. Luotto Jumalaan ei horju edes roskien ja ulosteiden keskellä telttaleirialueella, joka olosuhteiltaan näyttää lähinnä Jumalan hylkäämältä.
Meksikon viranomaiset ovat päättäneet sulkea tämän Yhdysvaltain rajan vieressä olevan siirtolaisleirin sen epähygieenisyyden vuoksi. Asukkaat halutaan siirtää uuteen leiriin.
Aguilain perheen tavoin harva haluaa lähteä uuteen paikkaan kaupungin laidalle, selvästi kauemmaksi rajasta. Lähtöhalujen vauhdittamiseksi viranomaiset ovat vieneet vanhasta leiristä vessat ja palvelut.
– Jumala koskettaa aina ihmisten sydämiä. Sen ansiosta saamme joskus käyttää vessoja ja peseytyä ilmaiseksi. Joskus suihkussakäynti maksaa viisi pesoa, Aguilai kertoo.
Ulkoilmakonserttialueelle rakennetussa uudessa leiripaikassa olisi vessat ja peseytymispaikat. Lisäksi siellä jaetaan ruokaa.
Aguilai kuitenkin pelkää leirin olevan turvaton, eikä hän halua lähteä sinne.
Vaikeista oloista huolimatta kukaan siirtolaisista ei tunnusta katuvansa karavaanimatkaansa. Ei edes nyt, kun se näyttää tyssäävän Meksikoon.
YK:n kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön IOM:n aluejohtaja Salvador Gutiérrez arvioi, että karavaaniin kuuluneista noin 20–30 prosenttia voisi saada turvapaikan Yhdysvalloista. Gutiérrezin mukaan noin 2 500 siirtolaista on sitä vastoin jo palautettu lähtömaihinsa.
Meksikon viranomaiset ovat palauttaneet heistä valtaosan. Näiden joukossa on ollut esimerkiksi kaikki rajalla marraskuun lopussa rynnäköineet.
IOM on lisäksi auttanut noin viittäsataa, jotka ovat halunneet palata vapaaehtoisesti.
Epäselvää on, kuka organisoi karavaanin matkan ja mitä ihmisille on luvattu. Karavaanilla ei ole keskusjohtoa, mutta jonkinlaisena koordinoijana on toiminut Pueblos Sin Fronteras -järjestö, joka on aiemminkin auttanut siirtolaiskaravaaneja.
Tijuanassa moni kertoo kuulleensa karavaanista sosiaalisesta mediasta. Karavaanin jäätyä jumiin rajalle ketään ei näy tarjoamassa järjestäytyneesti neuvoja siirtolaisille.
– Odotan Jumalalta merkkiä, mitä tehdä, Aguilai sanoo.
Hondurasilainen perheenäiti Erly Reyes on vakuuttunut, että ilman taivaallista johdatusta myös hänen perheensä olisi muun karavaanin tapaan telttamajoituksessa ulkona.
Viisihenkinen perhe majoittuu parin muun siirtolaisperheen kanssa erään paikallisen kirkon tarjoamissa tiloissa Tijuanan laidalla.
Kerrossänkyjä on pienessä tilassa vieri vieressä. Kahdeksalla kerrossängyllä täyteen ahdettu huone on silti huomattavasti parempi majoitusvaihtoehto kuin karavaanileiri.
Kirkon suojassa perhe saa katon päänsä päälle ja säännöllisesti ruokaa. Reyesien vanhimmat lapset lusikoivat tortillapapuannoksiaan tyytyväisinä.
Sisätiloissa lapset säästyvät kylmettymiseltä. Tähän aikaan vuodesta lämpötila putoaa Tijuanassa öisin muutamaan asteeseen, ja sateet lisäävät koleutta.
Yksikään Reyesien lapsista ei yski toisin kuin moni telttaleiriin majoittuneista.
Reyesit lähtivät matkaan Hondurasista sen jälkeen, kun oma koti oli ammuttu täyteen luodinreikiä. Poliisi oli ottanut yhteen viereisessä baarissa olleiden ihmisten kanssa. Reyesien koti jäi tulilinjalle.
Kaikeksi onneksi perhe ei ollut tulituksen aikaan kotona. Tapaus sai heidät kuitenkin pelkäämään henkensä edestä, ja he päättivät liittyä karavaaniin.
Äiti Erly oli kahdeksannella kuulla raskaana, kun matka Hondurasista alkoi. Reyesit arvelivat ehtivänsä ylittää rajan Yhdysvaltoihin ennen kuin perheen kolmas lapsi syntyisi.
– Näin, kuinka moni nainen sai matkan varrella keskenmenon julkisissa vessoissa. Pelkäsin, että minulle käy samoin, mutta Jumalan armosta selvisimme, Erly Reyes kertoo.
Mustahiuksinen Alvin Josue syntyi terveenä. Hän tuli maailmaan Etelä-Meksikossa, yli 3000 kilometriä perheen toiveita aiemmin.
23 päivää vanhana vauva on tyynen rauhallinen. Hän on Meksikon kansalainen, sillä Yhdysvaltain tapaan myös Meksikossa maan rajojen sisällä syntyvä lapsi saa kansalaisuuden.
– Olemme jo jättäneet turvapaikkahakemuksen Meksikoon. Vauvan vuoksi haemme kansalaisuutta myös muille perheenjäsenille, Erly Reyes kertoo perheen suunnitelmista.
Perhe ei silti ole haudannut toivettaan päästä Yhdysvaltoihin.
– Tiedän, että amerikkalaisen unelman eteen pitää tehdä töitä. Meksikossa on työmahdollisuuksia, mutta kymmenen vuoden päästä olemme Yhdysvalloissa. Muusta ei ole puhettakaan, perheenisä Alvin Reyes vakuuttaa.
Kaikilla ei kärsivällisyys riitä pitkään odottamiseen. Yhdysvaltain ja Meksikon raja-aidalla meren rannalla Tijuanassa kolme teininuorta tunkee itseään noin kuusimetrisen raja-aidan metallipylväiden välistä.
Hondurasilaisnuoret ovat tulleet Tijuanaan karavaanin mukana. Tuhansien kilometrien taivalluksen jälkeen nuorten kehot ovat niin solakoita, että kolmikko luikahtaa pylväiden välistä hämmästyttävän sujuvasti.
– Juoskaa, juoskaa! uhkarohkeaa rajanylitystä seuraava väkijoukko huutaa.
Nuoret eivät ehdi juosta muutamaa sataa metriä enempää. Yhdysvaltain rajavartijoiden auto kaartaa heidän eteensä ja noukkii nuoret kyytiin.
He pääsivät kuitenkin Yhdysvaltain puolelle, ja samalla askeleen lähemmäksi unelmaansa.
