Puuseppä Juho Valkila pyörittelee käsissään vanerista tekemäänsä pitkulaista laatikkoa. Sitä koristavat viillot, jotka hän on hetki sitten polttanut vaneriin laserilla tietokoneohjatusti. Viillot mahdollistavat sen, että Valkila pystyy taivuttamaan vaneria sormin ja sulkemaan laatikon. Sisältä puuttuu enää viinipullo.
Valkilan asiakkaita ovat yritykset, jotka tilaavat häneltä erilaisia puutuotteita mittatilaustyönä. Ongelma on, että osa asiakkaista vetkuttaa laskujensa maksua reippaasti yli eräpäivän.
– Tällä hetkellä asiakkaat ovat minulle yhteensä 7 000 euroa pystyssä. Eräpäivä oli kaksi viikkoa sitten. Olisi kiva päästä jouluostoksille, Valkila sanoo.
Odottaminen on Valkilalle tuttua. Jotkut hänen yhteistyökumppaneistaan harrastavat pitkiä maksuaikoja Valkilalta kysymättä.
– Heistä ei vain kuulu mitään, ja lasku jää roikkumaan. Jos kyselen laskun perään, vastaus on että koitetaan hoitaa. Tai sitten pidetään radiohiljaisuutta.
Korkeintaan 30 päivää
Suomen Yrittäjien teettämän uuden kyselyn mukaan joka kolmas yrittäjä kertoo, että asiakkaat ovat viime vuosina pidentäneet maksuaikojaan yli lakisääteisen 30 päivän. Kyselyyn vastasi yli tuhat yrittäjää.
Yrittäjät kertovat kyselyssä, että pahimpia venyttäjiä ovat suuret yritykset. Monet niistä pitävät käytäntönään 60–120 päivän maksuaikaa, vaikka lain mukaan se saisi olla korkeintaan 30 päivää. Pitkistä maksuajoista kärsivät etenkin pienet, alle kymmenen henkilöä työllistävät yrittäjät. Kuten Juho Valkila.
– Ihmetyttää, että miten asiakas voi sanella maksuajat neuvottelematta ollenkaan toisen osapuolen kanssa. Yleensä en reagoi suuryritysten maksuaikailmoituksiin vaan laitan laskuun omat maksuehtoni, Valkila toteaa.
Laki vaatii, että yli kuukauden mittaisista maksuajoista on sovittava erikseen. Tuoreen kyselyn mukaan näin tekee alle puolet yrittäjistä.
– On ollut tilanteita, joissa yksittäisiä yrittäjiä on ajautunut konkurssiin. He ovat kertoneet syyksi sen, etteivät ole saaneet saataviaan isommalta asiakasyritykseltä, kertoo Suomen Yrittäjien lainsäädäntöasioiden päällikkö Tiina Toivonen.
Suuryritykset vaitonaisia
Esimerkiksi automaatiojätti ABB on lähestynyt hiljattain useampaa suomalaista yritystä kirjeellä, jossa se ilmoittaa pidentävänsä omien laskujensa maksua 90 päivään.
Kirjeen mukaan yhtiö soveltaa jatkossa laskujen maksuehtoa siten, että lasku odottaa järjestelmässä kyseisen kuukauden viimeistä päivää ja sen jälkeen sille lasketaan 90 päivän maksuehto.
ABB:ltä kommentoidaan asiaa niukasti. Yhtiön mukaan se on viestittänyt maksuehtojen muutoksesta tavarantoimittajilleen maailmanlaajuisesti. Maksuehdot yhtenäistetään toiminnan tehostamiseksi ja virtaviivaistamiseksi.
– Maksuehto on joko paikallinen käytäntö tai 90 päivää. Maksuehdot sovitaan yhdessä toimittajan kanssa, kertoo ABB:n viestintäpäällikkö Jaana Nikkari.
Miten toimitte, jos toimittaja haluaa lyhyemmän maksuajan?
– Siitä sovitaan yhdessä toimittajan kanssa, Nikkari toistaa.
ABB ei vastannut kysymykseen siitä, onnistuuko lyhyempi maksuaika, jos toimittaja näin haluaa. Kysyimme laskunmaksukäytännöistä myös metsäyhtiö Stora Ensolta. Se oli yhtä niukkasanainen.
– Nämä ovat kahdenvälisiä sopimusasioita, jotka neuvottelemme ja sovimme keskenämme. Emme lähde avaamaan niitä ulkopuolisille, sanoo Stora Enson viestintäjohtaja Satu Härkönen.
Asia on herättänyt yrittäjissä hämmennystä. Heidän mielestään esimerkiksi ABB:n kirje antaa ymmärtää, ettei neuvotteluvaraa ole.
– Ilmoitus oli aivan yksipuolinen. Eräs yrittäjä lähestyi meitä ja kysyi, miten asiaan pitäisi suhtautua. Neuvoin, ettei tällaiseen tarvitse suostua, kertoo Suomen Yrittäjien lainsäädäntöasioiden päällikkö Tiina Toivonen.
Suunnan pitäisi olla aivan toinen.
Pienen yrityksen keinot vähissä
Maksuehtolakia (siirryt toiseen palveluun) muutettiin vuonna 2015 siten, että yrittäjien välisten saatavien maksuaikaa lyhennettiin 60 päivästä 30 päivään. Rajan ylittäminen on sallittua vain, jos siitä on yhdessä sovittu.
Toivosen mukaan pienen yrityksen keinot ovat kuitenkin vähissä, ja moni yrittäjä joutuu tekemään muutoksen pakon edessä.
– Yrittäjä ei yleensä uskalla, eikä hänellä ole rahkeita riitauttaa asiaa, saati viedä sitä markkinaoikeuteen. Riskinä on ison asiakkaan menettäminen. Isot yritykset käyttävät pienempiä pankkeina, koska tilanne on mahdollinen.
Yle haastatteli Juho Valkilan lisäksi useita yrittäjiä, jotka kuvailivat tilannetta näin:
Maksuajat ovat minulla olleet 14 vuorokautta, mutta nyt ne ovat kuusi kuukautta tai saatko koskaan.
Suuret teollisuusyritykset ehdottavat jo 120 päivää. Sen jälkeen tulee ilmoitus, että tilaajan nimi on kirjoitettu pienellä, saanko uuden laskun. Ja taas 120 päivää.
Selityksiä ei oikeastaan tule. Lupauksia toistensa perään, että maksetaan. Euroja ei vain näy tilillä. Meillä painaa samaan aikaan omat laskut päälle.
Sain rahat ulos eräältä kotimaiselta pörssiyhtiöltä siinä vaiheessa, kun perintätoimisto uhkasi julkaista yhtiön nimen protestilistalla.
Nimettömät vihjeet
Suomen Yrittäjien mukaan ongelma on maksuehtolain puutteellisessa valvonnassa.
– Meille oli iso yllätys, että ilmiö on näin suuri. On selvää, että laki ei toimi. Lakiin pitäisi täsmentää, mitä yritysten välinen sopiminen edellyttää, sanoo Tiina Toivonen.
Lakiin voisi Toivosen mielestä lisätä, että sopiminen yli 30 päivän maksuajasta olisi mahdollista vain silloin, kun se ei ole toisen osapuolen kannalta kohtuutonta.
– Valvonta olisi kuitenkin se tärkein elementti. Lisäksi olisi tärkeää, että yksipuolisista päätöksistä voisi ilmoittaa viranomaiselle nimettömästi, sanoo Tiina Toivonen.
Oveluutta vaaditaan
Hämeenkyröläinen puuseppä Juho Valkila on huomannut, että joskus pieni kikkailu tehoaa.
Eräs asiakas oli tilannut Valkilalta 1 500 euron edestä tavaraa, mutta jätti laskun maksamatta. Asiakas ei vastannut puhelimeen eikä sähköposteihin. Valkila antoi laskun kirjanpitäjänsä hoidettavaksi.
– Kirjanpitotoimiston nimi sisältää sanan "perintä", vaikka kyseessä on ihan tavallinen tilitoimisto. Kun kirjanpitäjä laittoi muistutuksen menemään, asiakas ottikin yhteyttä ja maksoi laskun. Toimiston nimellä oli varmasti merkitystä. Joskus pitää olla ovela.
Moni pienyrittäjä tyytyy tilanteeseen, eikä laita maksuja edes perintään. Valkilan mukaan se ei kannata, sillä yritysten perintäkulut ovat todellinen villi länsi. Yleensä ne tulevat perintätoimiston asiakkaan maksettavaksi.
– Kerran jouduin laittamaan 40 euron laskun perintään. Perintä laittoi yli satasen kulut päälle. En pidä oikeana, että perinnän kulut ylittävät laskun summan. Mielestäni kuluja pitäisi rajata lailla, sanoo Juho Valkila.