Hevosenlannan ravinteet ja energia voitaisiin käyttää hyödyksi paljon nykyistä paremmin. Varsinkin pienille hevostalleille lanta voi olla kallis kuluerä.
– Jos hevostallilla ei ole omia peltoja, lanta joudutaan usein toimittamaan pois. Kuljetuskustannukset ovat suurin menoerä, sanoo HELMET – Hevosenlanta menestystarinoiksi -hankkeen projektipäällikkö Matti Arffman Envitecpolis Oy:stä.
Arffman on vetänyt kaksi vuotta hallituksen kärkihanketta, jossa on tarkoitus saada hevosenlannasta entistä enemmän irti ravinteina ja energiana.
Suomessa hevosenlantaa syntyy noin 650 000 tonnia vuodessa.
– Määrästä noin 70–80 prosenttia päätyy pelloille ravinteina, mutta loppuosan käyttöön voi keksiä uusia tapoja. Esimerkiksi lannanpoltto on vielä vähäistä, mutta esimerkiksi hevosenlantaa käyttäviä biokaasuhankkeita on noussut esiin.
Lannasta biokaasua
Lahden Jokimaan raviradan viereen aiotaan rakentaa biokaasulaitos, joka käyttää hevosenlannan lisäksi muun muassa viljankuorta sekä elintarvike- ja panimoteollisuuden sivutuotteita.
Laitoksen tuottama kaasu riittää esimerkiksi noin 600 kaasuauton vuotuiseksi polttoaineeksi.
– Raviradan ympäristön hevostalleissa on noin 200 hevosta. Nyt lantaa viedään Järvenpäähän poltettavaksi, mutta jatkossa olisi laitos lähellä, arvioi Matti Arffman.
Esimerkiksi lannanpoltto on vielä vähäistä, mutta esimerkiksi hevosenlantaa käyttäviä biokaasuhankkeita on noussut esiin.
Matti Arffman
Lahden biolaitoshankkeessa mukana on energiayhtiöitä, joista Nivos on rakentanut vastaavan tyyppisen jo Hyvinkäälle. Arffmanin mukaan Lahden malli voisi toimia muidenkin raviratojen ympäristössä.
Luonnonvarakeskuksen mukaan noin neljäsosa hevosenlannasta kompostoidaan joko tallien yhteydessä tai muualla keskitetysti. Osa päätyy maatalouteen, osa viherrakentamiseen ja osa puutarhoihin.
– Prosessointi biokaasuna on tärkeä mahdollisuus erityisesti suurten tallien ja hevosalan keskittymien lannoille, erikoistutkija Sari Luostarinen sanoo.
Hevosen ja muiden tuotantoeläinten lannan polttoa energiantuotannossa vauhditettiin myös lakimuutoksella marraskuussa. Poltto korkeintaan 50 megawatin laitoksessa ei vaadi enää jätteenpolttolupaa.
– Tulevaisuudessa enintään noin 100 000 tonnia hevosenlantaa voisi mennä poltettavaksi, mutta lakimuutoksen vaikutuksen aikataulu jää nähtäväksi. Muutos hyödyttää lähinnä suurempia hevostiloja, joiden kannattaa rakentaa kattila, joka täyttää polttolämpötilavaatimukset, sanoo ympäristöministeriön erityisasiantuntija Sami Rinne.
Talliyrittäjän lantalan lämpö ei mene harakoille
Hevosenlannasta voi olla nykyistä enemmän apua myös pienissä paikallisissa lämmitysjärjestelmissä.
Mäntsäläläinen luomutilallinen ja yrittäjä Tiina Ahlqvist asennutti ensimmäisen lämmöntalteenottojärjestelmän 15-paikkaiseen hevostalliinsa vuonna 2004. Hevoskarsinoiden lattiavaluun asennettiin putkia, joissa kiertävä vesi lämmitettiin karsinoiden kestokuivikepatjan avulla.
– Olen 40 vuotta käyttänyt hevosille olkea. Lämmin patja on hyvä nukkua ja hevonen voi myös syödä olkea. Tuli mieleen, että voisimme hyödyntää lämpöä. Saimme tallin sosiaalitilan lattialämmityksen tästä.
Viime vuonna Ahlqvistin tallin lantalan ja viiden karsinan lattiavalun alle laitettiin entistä tehokkaampi keräysputkisto. Hevosenlantapatja lämmittää keräysnesteen, ja lämpö kerätään uuteen hybridivaraajaan.
– Tässä systeemissä lannan tilavuus pienenee kolmasosaan, kun massa palaa ja kompostoituu. Tyhjennämme lantalan kaksi kertaa talven aikana. Voimme käyttää kompostuitunutta lantaa omilla luomupelloillamme eli otamme ravinteet talteen.
Ahlqvist laskee, että hevonen tuottaa keskimäärin noin 20 kuutiometriä lantaa vuodessa.
Lantapatjasta on saatu 20-40 asteista lämpöä ympäri vuoden. Talteen otetulla lämmöllä on tarkoitus lämmittää ensi keväänä tallin lähelle valmistuvaa vierastaloa.
Tallien yhteistyö ja räätälöidyt ratkaisut auttavat alkuun
Hevosenlantaa menestystarinoiksi jalostavan hankkeen Matti Arffman korostaa, että hyötykäytön lisääminen lähtee usein liikkeelle yrittäjien yhteistyöstä ja tottumusten haastamisesta.
– Tallit voivat miettiä esimerkiksi, että miten ne pystyvät kilpailuttamaan lantahuollon ja kuivikkeet yhdessä, eikä tehdä yksin niitä juttuja. Tutkimustiedon tai vaihtoehtojen puutteesta lannan hyötykäytön lisääminen ei ole kiinni.
Arffman laskee, että parin vuoden aikana HELMET-hankkeessa on keskusteltu ja etsitty ratkaisuja yli 200 toimijan kanssa.
Myös Tiina Ahlqvist on myös kiertänyt hankkeen tiimoilta eri tapahtumissa kertomassa omasta talteenottojärjestelmästään.
– Kaikille talleille tämä meidän ratkaisu ei sovi. Tarvitaan ryhmä, joka menee talleille ja selvittää, mikä systeemi sopii kullekin. Talliyrittäjillä on taloudellisesti tosi tiukkaa. He haluavat taloudellisia ratkaisuja, eivätkä lisäkustannuksia.
Vaikka maa- ja metsätalousministeriön rahoittama hyötykäyttöhanke päättyy vuodenvaihteessa, niin työ jatkuu esimerkiksi tallien kanssa.
Suomessa oli viime vuonna 16 000 hevostallia.
Kuuntele yrittäjä Tiina Ahlqvistin haastattelu Yle Areenasta.