DAMASKOS Damaskoksessa ei heti uskoisi, että Syyria on ollut vuosia jatkuneen raa'an sodan kourissa.
Kaupungin keskustassa sodan tuhoja ei näy. Kahvilat ovat täynnä väkeä, ja ihmiset käyvät ostoksilla vanhankaupungin basaarissa.
Ainoa näkyvä merkki ongelmista ovat lukuisat lapset, jotka kaupustelevat tavaroita kadulla, vaikka heidän pitäisi olla koulussa.
Yksi pienistä kaupustelijoista on 12-vuotias Muhammad, joka myy keksejä.
Muhammad kertoo, että hän on perheensä vanhin lapsi, nuoremmat sisarukset ovat kyllä koulussa. Häntä koulu ei kiinnosta niin paljon. Reippaan oloinen poika kertoo, että hänestä tulee isona laatoittaja.
Keksipakkausten myynnistä kertyy päivässä noin 1 200 Syyrian puntaa eli runsaat kaksi euroa. Valtion tukemissa leipomoissa kilo leipää maksaa vain 50 puntaa, joten Muhammadin keräämällä rahalla on iso merkitys.
Tietyt valtion tuella myytävät peruselintarvikkeet ovat lähes ilmaisia, mutta yksityisillä markkinoilla hinnat ovat jo paljon korkeammat.
Pieni, surullisen näköinen tyttö kertoo, että hän elättää perhettään myymällä sukkia. Isä istuu kotona, ilmeisesti taisteluista vammautuneena.
"Ensimmäiset turistit ovat jo saapuneet"
Damaskoksen keskustassa tuntuu kuitenkin siltä, että sota olisi kiertänyt kaupungin. Vanhakaupunki selvisi ilman laajoja tuhoja, vaikka tänne osui läheiseltä kapinallisalueelta ammuttuja kranaatteja.
Kauppias Anas al-Jallad kertoo, ettei hän sulkenut pientä antiikkikauppaansa sodan takia, vaikkei asiakkaita juuri käynyt.
– Emme menettäneet toivoamme sodan aikana. Nyt olemme entistä toiveikkaampia. Väki liikkuu ja matkailijoita tulee jo ulkomailta, al-Jallad sanoo kauppansa edustalla.
Kauppias myöntää, että Syyrialla on kehno maine, mutta siihen ovat hänen mukaansa syypäitä maan viholliset, jotka ovat levittäneet propagandaa Syyria vastaan.
Matkaopas Abdul Razzak Homsin mielestä sota on melkein ohi.
– Ensimmäiset turistit ovat saapuneet ja kyselyitä tulee paljon. Luulen, että ensi vuosi on paljon parempi, Homsi sanoo toiveikkaana.
Kun käymme Syyrian armeijan tiedotusosastolla järjestelemässä kulkulupia, tapaamme miehen, joka on jo vienyt länsimaalaisia turisteja päiväretkille Palmyran arvokkaille raunioille. Vielä muutama vuosi sitten rauniot olivat ääriliike Isisin käsissä.
Kotiin vaikka raunioihin
Mielikuva lomakartalle paluuta tekevästä turistikohteesta rapisee nopeasti, kun hyppäämme autoon ja ajamme noin viiden kilometrin päähän Harastan esikaupunkialueelle. Täällä ei istuta kahvilassa eikä odotella turistien tuloa.
Monet talot ovat romahtaneet ja pystyssä pysyneistä puuttuu seiniä. Kadulta voi kurkistaa sisään hylättyihin koteihin.
Raunioissa sinnittelee muutama paluumuuttaja.
Eläkkeellä oleva vaatturi Abdu al-Agha halusi kotiin.
Kranaatin jälkiä täynnä olevassa julkisivussa al-Aghan koti erottuu heti, koska reiät on tukittu ja ikkunat ovat paikoillaan. Tosin ikkunalasin tilalla näyttää olevan muovia.
– Rappasin seinät uudestaan, korjasin sähköt, ovet ja puurakenteet. Parempi täällä on olla kuin toisten nurkissa, Abdu al-Agha selittää, kun istumme hänen olohuoneessaan.
Lämpöä antaa kamina, johon yksi al-Aghan pojista syöttää pieniä puunpalasia.
Al-Agha syyttää Harastan tuhosta muiden maiden tukemia terroristeja, jotka hänen mukaansa johtivat kaupunginosan väen harhaan.
– Tänne tuotiin kaikenlaista ihmisroskaa. 90 prosenttia oli maalaismoukkia, jotka käyttivät tilaisuutta hyväkseen.
.
Keväällä Venäjän tukemat syyrialaisjoukot nujersivat Damaskoksen itä- ja koillislaidan kapinalliset (siirryt toiseen palveluun) pitkän piirityksen jälkeen. Kapinalliset taipuivat, ja alueet evakuoitiin. Kapinalliset ja osa siviileistä kuljetettiin Pohjois-Syyriaan.
Jäljelle jäi rauniomaisema, joka kertoo voiton hinnasta.
Kun kuvaamme tuhotuneita taloja, paikalle ajaa surullinen mies, Yusuf al-Rayyis.
Al-Rayyis asui sivukadulla sijaitsevassa nelikerroksisessa kerrostalossa, joka oli koko suvun ylpeyden aihe. Nyt se on vain mustunut raunio.
– Mitä tälle voi tehdä? Tämä on aivan toivoton tilanne. Jumala kostakoon aseellisten ryhmien tukijoille, al-Rayyis sanoo.
Al-Rayyisin perhe viljeli maata Harastan lähellä ja hän pystyi myös tarjoamaan töitä muutamalle työtekijälle. Lehmät toivat vielä lisätuloja.
– Rakkaimman lehmistä olin kasvattanut vasikasta asti. Lehmät piti lopulta myydä yksitellen, kun rahamme loppuivat.
Al-Rayyis vaikuttaa tuskastuneelta, ja hän kertoo hetken päästä, että hänen vaimonsa myös kuoli väkivaltaisuuksissa. Hän haluaisi muuttaa takaisin Harastaan, mutta hänellä ei ole rahaa talon korjaamiseen.
– Toivon, että arki olisi samanlaista kuin ennen, ja kaikki pääsisivät takaisin koteihinsa. Haluamme vain elää normaalia elämää.
Tällä hetkellä Harastassa ei ole mitään normaalia.
Syyrian tilanteesta lisää illan A-studiossa, TV1 klo 21.07.
Lue myös:
Hannu Reimen kolumni: Syyrian sodan hinnan maksavat tavalliset syyrialaiset uskonnoista riippumatta