Hyppää sisältöön

Toimittajalta: Nuorukainen tuli Ouluun Irakista ja nyt hän kantaa leijonakorua – mistä se kertoo?

Karikatyyriksi pelkistettyä ihmistä on helpompi vihata, kirjoittaa toimittaja Jaakko Mäntymaa.

Miehen päälle käydään Oulu herättää Suomen! -mielenosoituksessa.
Kuva: Jaakko Mäntymaa / Yle
Jaakko Mäntymaa

Suomen katse on jo muutaman viikon ollut kääntyneenä Ouluun. Pohjois-Pohjanmaalla on käynnissä poikkeuksellinen seksuaalirikostutkinta, jonka lukuisat epäillyt ovat tulleet maahan joko turvapaikanhakijoina tai pakolaisina.

Järkytys, hämmennys, suru ja viha. Kaikkia noista on Oulussa tunnettu viimeisten viikkojen aikana.

Tapahtumat ovat myös politisoituneet.

Lensin alkuviikosta Ouluun tarkoituksenani ottaa selvää, mitä kaupungissa ajatellaan alkushokin haihduttua.

Tapasin lukuisia ihmisiä. Kerron tässä ainoastaan kolmesta.

He ovat ulkoisesti täysin erilaisia, mutta heissä on myös jotain samaa.

Oulu
Olli tapaa tuttaviaan lähiökapakassa säännöllisen epäsäännöllisesti. Kuva: Jaakko Mäntymaa / Yle

Ollin kohtasin kaurismäkeläisen lähiöpubin baaritiskillä. Mies liikkui rollaattorilla, kasvot olivat uurteiset.

– Yleistäminen on vahingollista, Olli sanoi.

Kello oli hiukan yli puolen päivän maanantaina. Olli kertoi olevansa paikan vakiokasvo.

Hän oli huolissaan siitä, että kauheasta rikostapauksesta saisivat kärsiä nekin, joilla ei ole tapahtumiin osaa eikä arpaa.

Mies ajatteli ja punnitsi sanojaan. Katse oli kirkas ja lämmin.

Mielenosoitus oulun kaupungintalon edustalla.
Soldiers of Odin -takki vilahti Oulu herättää Suomen! -mielenosoituksessa, mutta paikalla oli myös lapsiperheitä. Kuva: Jaakko Mäntymaa / Yle

Saman tiskin toisessa päässä istui Jone. Hänellä oli edessään tuoppi. Seksuaalirikosepäillyille hän kertoi toivovansa väkivaltaista kuolemaa.

Jone ei oikeasti halua päästää ketään päiviltä. Kovan puheen ja kiukun takana on pelko. Hän on suurperheen isä.

– Minulla on neljä lasta. Haluan tietynlaista turvallisuutta.

Kun samana iltana seurasin perussuomalaisten järjestämää mielenosoitusta Oulun kaupungintalon edessä, vastaani tuli Mariwan. Hän kertoi tulleensa Suomeen kahdeksan vuotta sitten Irakista.

Hän on nuori, hoikka ja huoliteltu. Täydellinen maalitaulu Oulun rikosepäilyn synnyttämälle epäluulolle.

Mariwanin kauluspaidan ylimmät napit olivat auki. Rinnalla oli leijonariipus. Hän kertoi sietävänsä ja jopa ymmärtävänsä rasisteja. Raiskaajia hän sanoi vihaavansa.

Leijonariipus miehen kaulalla.
Mariwanin mukaan Oulun tapaus on vaikuttanut hänen elämäänsä. – Jotkut kaverit ovat jättäneet mut syrjään. Että haista paska ulkomaalainen Kuva: Jaakko Mäntymaa / Yle

Olli, Jone ja Mariwan ovat enemmän kuin ulkokuorensa. Kun pintaa raaputtaa, heistä paljastuu kerroksia ja ristiriitoja.

He ovat yksilöitä, joilla on oma historiansa.

Ihminen yksinkertaistaa ja lokeroi. Se on pakollista, sillä maailma on muuten liian monimutkainen käsiteltäväksi. Pakollisella on myös varjopuolensa. Se tekee yksilöistä massaa, muutaman ominaisuuden karikatyyrejä.

Niputtamisen kohteeksi joutuminen ei tunnu mukavalta. Se sattuu, olit sitten Oulun kaupungintalon edustalla mieltä osoittava kantasuomalainen mies tai julkisia paikkoja välttelevä muslimi.

Oulussa kytee. Ei anneta liekeille happea.

Lue myös: Yle selvitti: Tällaisia ovat Oulun seksuaalirikoksista epäillyt

Suosittelemme sinulle