LONTOO – Ei, ei, ei. Teidän ei missään nimessä pidä ryhtyä siihen, Lontoossa kohti lähintä juna-asemaa kiiruhtava Alison Mills parahtaa kuullessaan Suomen suunnitelmista avata raideliikenne kilpailulle.
Miksi ei?
– Etenkin pohjoisessa rautatiemme ovat totaalinen sotku, Mills toteaa.
Hänestä on väärin, että yksityiset yhtiöt menestyvät vaikka hoitavatkin raideliikennettä kehnosti. Siksi Mills haluaisi, että raideliikenne palautettaisiin kokonaan valtion hoidettavaksi ja laitettaisiin kuntoon.
Brittien kyllästymiselle on syynsä.
Joulukuun alussa julkaistun raportin mukaan viime kesä oli saarivaltion junaliikenteelle surkein 20 vuoteen, kun mittarina käytetään myöhästymisiä ja vuoroperuutuksia. Kuluneen vuoden aikana neljä viidestä junasta saapui perille vähintään kymmenen minuuttia myöhässä.
Tähän valtion rautateiden yksityistämisen ei tietenkään ollut tarkoitus johtaa.
Lippujen hinnat nousevat jälleen
Junaliikenteen ongelmat ovat Britanniassa kestouutisaihe. Koska myöhästymiset ja perutut vuorot ovat tavallisia etenkin tietyillä reiteillä, on ärtymys puhjennut välillä mielenosoituksiksi asti.
Tyytyväisiä eivät ole työntekijätkään. Joululiikenteeseen kaaosta toi junayhtiöiden työntekijöiden lakkoilu. Sen on määrä jatkua osilla reiteistä tänään, osilla reiteistä lakkoilu sotkee matkustusta uudenvuodenaattona.
Matkustajien kiukkua puolestaan lisää se, että tammikuussa lippujen hinnat nousevat jälleen. Se tarkoittaa monille työmatkansa junalla tekeville satojen puntien lisäkulua.
Lisäksi lippuviidakossa luoviminen on vaikeaa.
Etenkin silloin kun matkustusajankohta on tarkka, lentäminen saattaa tulla helposti halvemmaksi. Pelkästään ostamalla lipun verkosta, sen sijaan että ostaisi sen asemalla automaatista, voi parhaimmillaan säästää kymmeniä puntia.
Jatkuvaa kaaosta
Yksi murheenkryyneistä on Lontoon ja rantakaupunki Brightonin välinen junaliikenne.
Kun junayhtiö Thameslink toi muutama vuosi takaperin Lontoon ja Brightonin väliselle reitille uutta kalustoa, oli pääosin työmatkalaisten kansoittamissa junissa vähäisesti istumapaikkoja, ei juuri lainkaan pöytiä eikä ollenkaan internetyhteyttä.
Junassa käytävän toisella puolella istuu iloinen kaksikko. En malta olla kysymättä, pitävätkö puheet Britannian kaoottisesta junaliikenteestä paikkaansa.
– Oi tietäisit vaan, kaksikko huokaa, ja katsoo toisiaan merkitsevästi ennen purskahtamista nauruun.
Mies ja nainen nyökyttelevät toistensa puheille selittäessään, millaista tuskaa matkustaminen Lontoon ja Brightonin välillä toisinaan on.
– Odotas, näytän parhaat kaaoskuvat, nainen sanoo ja selaa jo kännykkänsä kuvamuistia.
Lontoon ja Brightonin välisen linjan toimimattomuudesta on tehty jopa musikaali: Southern Fail, reittiä liikennöivän Southern Railin nimeä mukaillen.
Nyt juna on ajallaan, mutta työmatkalta palaavaa kaksikkoa huolestuttaa enemmän kotiinpaluun seuraava etappi. Se, miten kauan Lontoosta tänä iltana kestää päästä Brightoniin.
Thatcher aloitti yksityistämisen
Yksityistäminen on ollut Britanniassa maan tapa. Tapa, jonka loi entinen pääministeri Margaret Thatcher.
Vuonna 1979 pääministeriksi noussut Thatcher hallitsi Britanniaa rautaisella otteella ja uudisti maan taloutta 1980-luvulla niin reippaasti, että se tuntuu nykymaailmassa melkein taikatempulta.
Pääministerivuosinaan Thatcher yksityisti lukuisia valtion laitoksia ja palveluita, mutta jätti tekemänsä talouspolitiikan myötä perinnön, jonka hengessä Britanniassa on yksityistetty reippaasti myös hänen jälkeensä. Esimerkiksi postilaitoksen Britannia yksityisti vasta syksyllä 2013.
Myöskään se, että junien liikennöinnistä vastaavat yksityiset yhtiöt, ei ole suoraan rautarouva Thatcherin ansiota tai syytä.
Hänen johdollaan kyllä yksityistettiin esimerkiksi junia rakentanut yhtiö, mutta rautatiet yksityistettiin vasta 1990-luvun puolivälissä, muutama vuosi sen jälkeen, kun Thatcher oli luopunut vallasta.
Suomea ja Britanniaa on vaikea verrata
Kun British Rail yksityistettiin vuonna 1994, pilkottiin se kolmeen osaan. Junakalusto, raiteet ja muu infrastruktuuri sekä junien liikennöinti laitettiin kaikki erilleen.
Pilkkominen on aikeena Suomessakin. Hallitus haluaisi purkaa VR:n neljään eri yhtiöön.
Julkisesti hallituksen suunnitelmaa on arvostellut pääoppositiopuolue SDP, mutta Ylen hallituslähteistä saamien tietojen mukaan pilkkomisen todellisena jarruna olisi VR. Junayhtiö kuitenkin kiistää väitteen.
Ajatus raideliikenteen avaamisesta kilpailulle on peräisin EU:sta. EU on puskenut jäsenmaitaan kohti kilpailua liki parikymmentä vuotta. Neljäs, ja viimeisin lakipaketti kohti kilpailtua raideliikennöintiä hyväksyttiin EU:ssa kaksi vuotta sitten.
Suomen ja Britannian vertaaminen toisiinsa houkuttaa, mutta maiden välillä on yksi selvä ero: meillä liikenne rautateillä aiotaan avata kilpailulle. Britanniassa se yksityistettiin kokonaan.
Kun Britannian konservatiivihallitus halusi1990-luvulla siirtää junamatkustamisen yksityisten yhtiöiden hoidettavaksi, oli moitittavaa niin junien kunnossa kuin rataverkossakin.
Yksityistämisen tarkoituksena oli tietenkin paitsi saada junat ja raideverkosto parempaan kuntoon, sen piti johtaa myös halvempiin lippuihin ja parempaan kattavuuteen, niin etteivät kustannuksia joudu kattamaan veronmaksajat.
Jyrkimmän tulkinnan mukaan mikään näistä ei ole toteutunut. Ihmiset matkustavat ruuhkaisissa junissa, kalliilla lipuilla – ja silti valtio tukee raideliikennettä vuosittain noin kolmella miljardilla punnalla (liki 3,5 miljardilla eurolla).
Raiteet takaisin valtiolle
Liikenneministeriön perustelut VR:n pilkkomiselle ovat samankaltaiset kuin Britanniassa. Uudistuksen tavoitteena on lisätä tehokkuutta, monipuolistaa palveluita ja lisätä junamatkustajien määrää.
Junamatkustajien määrä on Britanniassa kasvanut British Railin pilkkomisen jälkeen valtavasti: matkustajia on kaksi kertaa enemmän. Mutta hallituksen tilaaman, vuonna 2011 julkaistun raportin mukaan rautatieliikenteen kulut ovat Britanniassa 40 prosenttia muuta Eurooppaa kalliimmat.
Tähän on etsitty syitä esimerkiksi toiminnan sirpaloitumisesta. British Rail jaettiin kolmeen osaan, mutta myytiin kaikkiaan satana sirpaleena.
Palvelu ei parane, kun kunkin toimijan tavoitteena on oman toiminnan kannattavuuden parantaminen eikä yhteistyöntekeminen laadun kohentamiseksi.
Yksi askel Britanniassa on otettu takaisinpäin: junaliikennettä hoitavat yksityiset yhtiöt, mutta junaraiteet omistaa valtio. Nekin toki kaupattiin 1990-luvun puolivälin tienoilla, mutta vuonna 2002 raiteet ja muu insfrastuktuuri siirtyi Network Railin haltuun. Se on julkinen yhtiö.
Raiteet päätyivät takaisin valtiolle kehnossa kunnossa, useampien junaliikenteen onnettomuuksien jälkeen.
Markkinoiden taikaa
Rautatiet ovat vain yksi esimerkki yksityistämisistä.
Thatcherin johdolla Britannia yksityisti vesi- ja energialaitoksia sekä muun muassa teleyhtiö British Telecomin ja teräsyhtiö British Steelin. Myös lentoyhtiö British Airways sekä autonvalmistajat Jaguar ja Rolls-Royce siirtyivät Thatcherin pääministeriaikana yksityisiin käsiin.
Myöhemmin on rautateiden ja postin lisäksi lisäksi yksityistetty muun muassa vankiloita, lentokenttiä sekä osia yleisradioyhtiö BBC:sta.
Mikä sitten synnytti yksityistämisbuumin? Yksinkertainen syy on heikko taloustilanne.
Pääministeri Thatcher ryhtyi valtiovarainministerinsä Nigel Lawsonin kanssa korjaamaan Britannian mataavaa taloutta. Valtionomisteiset yhtiöt tuottivat pelkkiä kuluja, siispä uusliberaalin talouspolitiikan oppien mukaan ne kannatti myydä.
Oppi upposi syvälle.
Greenwichin yliopiston tutkijan Emanuele Lobinan mielestä Britanniassa on pitkään vaalittu Thacherin talouspolitiikan perintöä ja brittiparlamentissa on totuttu olemaan yksityistämisen hyödyllisyydestä samaa mieltä. Lobina kutsuu ilmiötä Westminsterin konsensukseksi.
– Uusliberaalin talouspolitiikan ytimessä on ajatus siitä, että markkinoiden taika puree, Lobina tiivistää.
Toisin sanoen: kilpailun myötä palvelun laatu paranee, yksityiset yhtiöt voivat sijoittaa laadun parantamiseen ja saavat tehostettua toimintaa.
Vesilaitosten yksityistämistä tutkineen Lobinan kanta yksityistämiseen on selkeä. Hänen mielestään yksityinen sektori taitaa kauniiden, ja hyvin houkuttelevien lupausten tekemisen.
– Mutta käytäntö ja kokemus yksityistämisestä kansainvälisesti, yksityistämisen viime vuosikymmenten historia, ne kertovat meille, että yksityinen sektori on huono lunastamaan lupauksiaan.
Palvelut takaisin valtiolle
Brittipolitiikkaa leimannut Westminsterin konsensus on kuitenkin rapautumassa. Siihen syynä on työväenpuoluetta viime vuodet luotsannut veteraanipoliitikko Jeremy Corbyn.
Itseään sosialistiksi kutsuvan Corbynin johdolla työväenpuolue on liikahtanut vasemmalle ja ryhtynyt puhumaan voimakkaasti yksityistämisen purkamisesta. Se saa kansalta kannatusta.
Niin myös junaan kiirehtivältä Alison Millnsiltä.
– Olen sitä mieltä, että kaikkien julkisten palveluiden pitäisi olla valtion käsissä. Se olisi reilua jokaiselle.
Monen muun britin tavoin Millnsiä ärsyttää se, että kehnoa palvelua tarjoavat junayhtiöt voivat tehdä voittoa.
– Käytän tietenkin vain osaa yhtiöistä, mutta minun kokemukseni on, että yksityistäminen nosti hinnat ja heikensi palvelun.
Lue myös:
VR:n pilkkominen lykkääntyy ensi hallituskaudelle
VR:n monopoli murtuu: Näitä kuutta asiaa se tarkoittaa
Tuntuuko, että juuri sinun junasi on aina myöhässä? Tarkista oman kaukojunasi myöhästymistiedot