ZHUHAI/HONGKONG Olen ylpeä kiinalainen mies, sanoo herra Huang. Silti hän ei halua kertoa etunimeään. Vain sen, ettei ole täältäpäin. Tänne Zhuhaihin Huang on tullut katsomaan siltaa.
Katsottavaa siinä riittääkin. Etelä-Kiinan Zhuhaista lähtee maailman pisin merisiltayhteys kohti Hongkongin erityishallintoaluetta.
Itse asiassa sillalla on kaksi haaraa, joista toinen alkaa vajaan kymmenen kilometrin päästä Macaon kasinotaivaasta. Tai miten sen nyt kukin haluaa nähdä, mutta täältä lännestä päin katsottuna Hongkong on se, minne tie päättyy.
Uusi meren yli kulkeva tie yhdistää Kiinan mantereeseen sen kaksi taloudellisesti merkittävää erityishallintoaluetta. Sekä Hongkong että Macao kuuluvat Kiinalle, mutta niillä on korkea autonomia. Molemmilla on muun muassa oma lainsäädäntönsä ja oma valuuttansa. Kiina hoitaa lähinnä vain ulkopolitiikan ja puolustuksen.
Kolmen kaupungin välille lokakuussa avattua siltaa ei ole suotta kutsuttu jättiläiseksi: Yhteensä rakennelmaa on kaikkine osuuksineen 55 kilometriä. Ehkä kuvaavinta on se, että terästä on hitsattu yhteen 60 Eiffel-tornin verran.
Siltaa varten on myös rakennettu kokonaisia uusia saaria, ja kahden sellaisen välillä tie sukeltaa meren alle tunneliin. Tunneli tarvittiin, koska silta halkoo vilkkaan merireitin: myös laivojen on päästävä kulkemaan.
Rakennelman pisin yksittäinen silta on 22,9 kilometriä pitkä. Se vastaa lähes kolmea Ruotsin ja Tanskan välillä kulkevaa Juutinrauman siltaa ja yli kahdeksaa San Franciscon Golden Gatea.
Suomen pisin silta, Vaasan lähellä sijaitseva Raippaluodon silta, jää lilliputtisarjaan. Se on vain hieman yli kilometrin mittainen.
Zhuhain sataman upouudesta bussiterminaalista koko komeutta ei kuitenkaan näe.
Mutta Huangia se ei haittaa.
Hän ei ole edes lähdössä Hongkongiin, vaan tyytyy poseeraamaan vaimonsa kanssa vuorotellen suuren terminaalirakennuksen edessä. Kuvista näkee, että täällä on käyty. Siinä seinässähän se lukee: Hongkong–Zhuhai–Macao -silta, Zhuhain terminaali.
Siltaa rakennettiin kaikkiaan yhdeksän vuotta. Niiden aikana ehti tapahtua paljon paitsi onnettomuusalttiilla siltatyömaalla, myös Hongkongin poliittisessa ilmapiirissä.
Kun työt aloitettiin vuonna 2008, elettiin Kiinan ja Hongkongin kuherrusaikaa. Tuolloin hongkongilaisten asenteet emämaata kohtaan olivat lämpimimmillään, sanoo politiikan tutkija ja kommentaattori Kai Chi Leung.
– Kun sillan rakentamisesta päätettiin, ehdotusta kannatettiin Hongkongin lainsäädäntöneuvostossa laajasti, Leung selittää Hongkongin kiinalaisen yliopiston kampuksella.
Mutta samalla, kun silta on kohonnut merestä, Kiinan vaikutusvalta Hongkongin johtoon on lisääntynyt. Vaalien vapautta on rajoitettu, ja ihmisiä on kadonnut mystisesti.
Vuonna 2014 kansa lähti kaduille vastustamaan vaalilain muutosta ja palasi lopulta kotiin ilman tulosta. Tuolloin nähdyt, niin sanotut Sateenvarjo-mielenosoitukset olivat Hongkongin historian suurimmat.
Myös siltatyömaalla on ollut rauhatonta: kymmenen ihmistä on kuollut työtapaturmissa ja rahaa on kulunut paljon odotettua enemmän. Siltayhteys maksoi lopulta yhteensä 17 miljardia euroa. Vertailun vuoksi: Länsimetron ensimmäinen vaihe maksoi 1,2 miljardia euroa.
Kaiken tämän seurauksena hongkongilaisten mielipide Manner-Kiinaa kohtaan on muuttunut. Vain muutama prosentti nuorista hongkongilaisista kokee itsensä kiinalaiseksi.
Kaikki on nyt toisin, sanoo tutkija Leung.
– Ne jotka aikoinaan äänestivät sillan puolesta, saavat niskaansa todella paljon kritiikkiä, Leung sanoo.
Eikä politiikka ole ainoa syy, mikseivät hongkongilaiset pidä sillasta. Lisäksi heitä ärsyttää.
Ymmärtääksemme miksi, pitää tehdä matka Zhuhousta Hongkongiin.
Päästäkseeen Zhuhoun terminaalista eteenpäin tarvitsee passin tai henkilökortin, ja jos on kiinalainen, myös viisumin. Hongkong on osa Kiinaa, mutta sinne matkustamista rajoitetaan.
Se ei ole hillinnyt matkailua: Sillan avaamisen jälkeisinä parina viikkona Hongkongiin ja Macaoon myönnettiin 1,78 miljoonaa viisumia. Se oli neljännes enemmän kuin vuotta aiemmin.
Bussiaseman lähtöaula onkin ilmiselvästi rakennettu massoille.
Aidat ovat valmiina järjestelemään jonoja ja henkilöpapereiden tarkistuspisteitä on rivissä useita. Tänään on kuitenkin hiljaista. Ehkä siksi, että Hongkongin kerrottiin jo kieltäneen päivämatkat sillan yli, koska niille tulvi liikaa ihmisiä.
Tällä hetkellä siltaa pitkin saa matkustaa ainoastaan bussilla. Yksityisautoja tai takseja ei sinne päästetä. Lisäksi sillalla liikkuu kuljetuksia.
Lippu yhteen suuntaan maksaa noin kahdeksan euroa eli Zhuhaissa 50 juania ja Hongkongissa 65 Hongkongin dollaria. Sillalla on vain yksi kotimaa, mutta kolme valuuttaa.
Eivätkä erikoisuudet lopu tähän.
Kolmen vartin ajomatka on kuin simulaatio Kiinan ja Hongkongin väliseen “yksi maa, kaksi järjestelmää” -periaatteeseen.
Kaikilla busseilla on kahdet rekisterikilvet. Osa kuskeista ajaa autoa sen oikealta, osa vasemmalta puolella. Vaikka silta ei ylitä valtion rajaa, Zhuhaista lähtiessä on turha yrittää nettiin hongkongilaisella sim-kortilla ellei halua maksaa verkkovierailusta. Mutta sillalla ajosäännöt ovat Kiinan: tiellä ajetaan oikeaa laitaa.
Matkalla ikkunasta näkyy lähinnä merta. Välillä siltajättiläinen kaareutuu näköpiiriin vaalean harmaana valtatienä. Sillan yli kulkevat reittibussit suhaavat ees taas noin viiden minuutin välein. Lisäksi vastaan tulee matkanjärjestäjien omia linja-autoja.
Silti tiellä on aavemaisen hiljaista.
Jossain hieman sillan keskellä olevan tunnelin jälkeen Facebook alkaa jälleen toimia. Ollaan taas Hongkongissa.
Miksi Manner-Kiinan ja Hongkongin välille sitten tarvittiin uusi tieyhteys? Siitä on olemassa paljon erilaisia mielipiteitä.
Kiinan johdon mukaan silta on tärkeä alueen talouskasvun kannalta. Kiina haaveilee kehittävänsä Helmijoen suistosta, eli niin sanotusta Greater Bay -alueesta oman Piilaaksonsa, kilpailijan San Franciscon teknologiakeskittymälle.
Suisto on yksi Kiinan talouskasvun tiheimmin sykkivistä sydämistä. Siellä asuu 68 miljoonaa ihmistä, eli asukkaita on yhden Ranskan verran.
Alue nielee 11 suurkaupunkia, sellaisia kuten Shenzhen, Guangzhou, Dongguan, Huizhou ja Foshan. Viimeiset ovat ulkomaalaisille vieraampia ja Kiinan mittapuulla keskikokoisia, mutta niissä asuu kussakin miljoonia ihmisiä.
Suistoaluella sijaitsevat myös erityishallintoalueet Hongkong ja Macao, jotka ovat olleet osa Kiinan kansantasavaltaa viimeiset parikymmentä vuotta. Britit palauttivat Hongkongin Kiinalle vuonna 1997, Macaon Kiina sai takaisin Portugalilta kaksi vuotta myöhemmin.
Macao on turistien suosima uhkapelikaupunki, ja sinne on tähän saakka päässyt vain lautalla. Hongkongiin on kulkenut tie muita siltayhteyksiä pitkin.
Mutta tämä silta on parempi ja nopeampi, sanoo Kiina.
– Silta tulee entisestään kehittämään Hongkongin ja Macaon etuja, Kiinan varapääministeri Han Zheng sanoi sillan avajaisissa lokakuussa.
Monet Hongkongin itsemääräämisoikeutta puolustavat poliitikot ja tutkijat ovat eri mieltä. Heidän mielestään silta ei aja erityishallintoalueiden etua, vaan on Kiinan tapa solmia Hongkong yhä tiukemmin osaksi Manner-Kiinaa.
– Se on poliittisesti latautunut megaprojekti, jota ei olisi tarvittu, sanoi hongkongilaispoliitikko Eddie Chu, kun silta avattiin.
Yhden ihmisryhmän mieleen silta kuitenkin on.
Tervetuloa ostostaivaseen! Tai helvettiin, riippuen siitä keneltä kysyy.
Hongkongin rajamuodollisuuksien jälkeen moni turisti suuntaa suoraan ostoksille. Yksi heistä on zhuhailainen nuori nainen Guan Shasha.
– Olen todella innoissani. Hongkong on maailmankuulu ostosparatiisi.
Guan on käynyt Hongkongissa ennenkin ja iloitsee siitä, että silta tekee matkailusta entistä nopeampaa. Tosin joidenkin laskelmien mukaan silta lyhentää matkaa vain puoli tuntia. Itse ajomatka kestää vajaat 45 minuuttia, mutta matka-aika vaihtelee sen mukaan, miten terminaaleissa on ruuhkaa.
Mutta oli kyseessä vaikutus tai lumevaikutus, se näyttää toimivan.
Kymmenen minuutin ajomatkan päässä siltaterminaalista Tung Chungin kaupunginosassa sijaitseva ostoskeskus sihisee mantereelta tulleita turisteja. Vaatemerkkien outlet-myymälöissä meno on kuin ikuisissa alennusmyynnin avajaisissa.
Hongkongissa monet asiat ovat halvempia kuin mantereella. Kiinalaiset hamstraavat paitsi merkkivaatteita, myös muun muassa äidinmaidonkorviketta ja shampoota. Moni uskoo, että tuotteet ovat täällä paitsi edullisempia, myös luotettavampia.
Kauppiaat lienevät mielissään, mutta vieressä asuvaa Owen Shunia meno tuppaa ärsyttämään.
– Turistit syövät eväitään ulkona ja jättävät roskat jälkeensä. Tungoksessa on vaikea päästä bussipysäkille, Shun sanoo.
Joskus mannerkiinalaisten ja paikallisten välille tulee riitaakin, hän kertoo.
Marraskuun lopussa, noin kuukausi sillan avaamisen jälkeentungchungilaisten ärtymys noteerattiin, ja Guangdongin maakunnan viranomaiset kielsivät päivämatkat sillan yli. Kielto kesti kuitenkin lopulta vain yhden viikonlopun.
Tutkija Leung selittää, että myös arkisen ärtymyksen taustalla on lopulta usein suurempi tunne epäreiluudesta.
– Monet hongkongilaiset eivät luota Kiinaan ja Kiinan viranomaisiin. Sen vuoksi mannerkiinalaisista turistimassoista on tullut heidän vihansa kohde, Leung sanoo.
Poikkeuksiakin on. Myös kotimatkalla oleva May Choi on huomannut sillan tuoneen lisää turisteja alueelle. Hinnatkin ovat nousseet, Choi sanoo, mutta hän haluaa olla ymmärtäväinen.
– Meitäkin kohtaan ollaan suvaitsevaisia, kun matkustamme ulkomaille. Turistit eivät ole minulle ongelma, Choi sanoo.
Tung Chungin ostoskeskuksessa kiinalaiskaverukset ovat kasanneet nurkkaan viisi kassillista farkkuja. Vieressä nuori nainen istuu matkalaukkunsa päällä saadakseen sen suljetuksi.
Pian tavarat nostetaan linja-autoon, joka matkustaa hiljaisen sillan yli takaisin mantereelle. Sitä ennen bussijonossa mannerkiinalaiset saavat vielä muistutuksen siitä, että toistaiseksi sillan tässä päässä pätevät paitsi eri hinnat, myös eri säännöt.
Pieni, violettiin pukeutunut rouva kiertää jonon laitaa kyltti käsissään.
– Erotkaa kommunistisesta puolueesta! Erotkaa Nuorista pioneereista! Liao Limei kailottaa.
Moni jonossa kääntää katseensa pois. Osa ryhtyy ärtyneenä teräväsanaiseen kiistelyyn.
Liaoa se ei oikeastaan haittaa. Hän viettää päivänsä täällä, koska hänen mielestään Kiinan kommunistinen puolue on kaiken pahan alku ja juuri. Kiinassa tätä ei kerrota, joten Liao kokee turisteille puhumisen olevan hänen tehtävänsä.
– Vaikka he eivät sano mitään, tunnen kuinka heidän sydämensä nyökkäävät, Liao uskoo.
Kuulijoiden kasvot kuitenkin pysyvät totisina.
Silta nivoo jo yhteen Helmijoen suiston suurkaupungit, mutta se on yhä raja, joka erottaa kaksi erilaista poliittista todellisuutta. Mantereella aktivisteja ei näy eikä soraääniä kuulu, mutta Hongkongissa uskalletaan yhä arvostella maan johtoa.
Kiina on luvannut, että Hongkongin erityisasema tulee säilymään ainakin vuoteen 2047 saakka.
Mitä sen jälkeen tapahtuu – tai tapahtuuko jotain jo sitä ennen? Se on kysymys, jota sillan tässä päässä on vaikea lakata miettimästä.
Lue myös: