Helsinkiläinen Soile Ojala, 55, kiteyttää työnsä muutoksen muutamaan sanaan.
– Ei tässä juuri enää näe asiakkaita kasvotusten.
Ojala on OP:n rahoitusasiantuntija, eli hoitaa ihmisten laina-asioita.
Ojalan työpaikka eli pankkikonttori Helsingin Vallilassa muistuttaa enemmän modernin toimistoarkkitehtuurin näyttelytilaa kuin sitä, millaiseksi moni mieltää pankkikonttorin. Toppatakit eivät enää kahise pankkisalin odotuspenkeillä, kun tiliasiat ja lainaneuvottelut hoituvat verkossa ja puhelimitse.
– Kun vuonna 2005 tulin tänne töihin, neuvottelut käytiin vielä pitkälti konttorilla. Tämä sali olisi ollut täynnä ihmisiä odottamassa lainaneuvotteluun pääsyä, Ojala muistaa.
Pankkialan muutos on ollut niin ripeä, että moni asiakas ihmettelee vieläkin, mitä oikein tapahtui – ja miksi.
Työmaailmaa ravistellaan nyt isosti
Kyse on siitä, että digitalisaatio, robotit ja tekoäly mullistavat työelämän.
Soile Ojala ja muu pankkiväki ovat puristuneet muutoksen läpi etujoukoissa, ja nyt me muut tulemme perässä.
Julkisuudessa on puhuttu, että jopa miljoona suomalaista pitäisi uudelleenkouluttaa, koska koneet vievät 2020-luvulla työtehtäviä tai muuttavat niitä radikaalisti. Tämän toisti viime maaliskuussa myös pääministeri Juha Sipilä (kesk.).
Miljoonan ihmisen uudelleenkouluttaminen kuulostaa hurjalta. Se tarkoittaa, että kolmannes työikäisistä joutuisi hankkimaan itselleen uuden ammatin.
Runsaasti lainattu miljoonaluku on peräisin yhdysvaltalaisen McKinsey-konsulttiyhtiön raportista. Helsingin Sanomat kyseenalaisti sen viime syyskuun jutussaan, ja useat asiantuntijat ovat todenneet että kyseessä on lukumäärältään karkea heitto.
– En sano että se olisi ihan hatusta vedetty. Mutta villi arvaus tai lennokas tulevaisuuden visio kylläkin, sanoo työelämän muutosta tutkiva sosiologi Pasi Pyöriä Tampereen yliopistosta.
– Ilmassa on hypeä ja liioittelua, kuten kaikissa uusissa ilmiöissä, hän jatkaa.
Miljoonan ihmisen uudelleenkouluttaminen kuulostaa hurjalta.
Myös korkeakoulutettuja edustavan työmarkkinajärjestö Akavan johtava asiantuntija Ida Mielityinen suhtautuu miljoona-arvioon kriittisesti.
– Vähän kriteereitä muuttamalla luku voisi olla puoli miljoonaa tai seitsemänsataa tuhatta, joten sillä tavoin se on pöljä luku. Myös uudelleenkouluttamisesta puhuminen vie ajatuksia harhaan. Ikään kuin ihmisiä vietäisiin massoittain pois työelämästä koulutuksiin ja palautettaisiin sitten jollain logiikalla takaisin, hän sanoo.
Mielityisen ja Pyöriän mukaan tarkan luvun arvailu kannattaa unohtaa. Työelämä on muuttunut ja muuttuu joka tapauksessa koko ajan, ja muutokset koskevat monia.
Vain lopullinen tahti on arvoitus.
Kaikkein tuorein digiaika ei vielä näy isosti työnteon tilastoissa. Vain 0,3 prosenttia 15–74-vuotiaista suomalaisista saa vähintään neljäsosan tuloistaan Airbnb:n, Uberin ja muiden digialustojen kautta, kertoo Tilastokeskuksen tuore Työvoimatutkimus.
Se on vain 14 000 ihmistä, ja heistäkin puolella tulot tulevat nettikirpputoreilta, kuten Tori.fistä ja Huuto.netistä. Uusilla digialustoilla edes jonkinlaisia summia tienaavien määrä on siis vasta muutamia tuhansia.
Ojala tuli myllerrysten keskelle jalkapallokentiltä
Soile Ojala lopettaa yhden päivän puhelinneuvotteluista ja ottaa sankaluurit päästään.
1980–1990-luvuilla hän pelasi jalkapalloa maajoukkueessa ja sen kapteenina asti. Vuonna 1989 hänet valittiin vuoden naisjalkapalloilijaksi.
Jalkapallouralla kentällä oli vielä vastassa Neuvostoliitto.
Kun Ojala ripusti nappulakengät naulaan, hän alkoi myydä Soneran leivissä korttimaksupäätteitä muun muassa kauppoihin. Sivuhaarabisnes myytiin ajan henkeen isommalle ulkomaiselle toimijalle.
Ojala haki ja pääsi Osuuspankkiin vuonna 2005 – keskelle seuraavaa isoa muutosta. Asiakkaita patistettiin konttoreista puhelimeen ja verkkoon, ja alueellisiin puhelin- ja verkkopalveluyksiköihin palkattiin lisää väkeä vastaamaan asiakkaiden viesteihin. Ojala sijoittui pääkaupunkiseudun yksikköön, joka paisui muutamassa vuodessa 12 työntekijästä 60:een.
Sitten tuli seuraava muutos: asiakaspalvelua alettiin keskittää. Ojala opetteli jälleen uutta ja siirtyi Helsingin-konttorin rahoitusneuvojaksi. Sitä työtä hän on tehnyt vuodesta 2012.
Samalla digitalisaatio jatkui, ja nyt tulevat robotit. Ojala on pysynyt perusoptimistina, vaikka hän on kokenut kaikki mylläykset, mitä nyky-Suomessa on ollut koettavana – tai sitten juuri siksi.
– Täytyy pysyä mukana, olla innostunut muutoksista ja kehittää omaa ammattitaitoa, hän sanoo.
OP käy läpi hurjaa muutosta
Vuonna 2018 Ojalan työnantaja, OP-ryhmä, käynnisti historiansa kenties isoimman uudistuksen: työn totaalisen uudelleenjärjestelyn.
Syyskuussa ilmoitettiin keskuskonsernin kaikkia 6 000 työpaikkaa koskevista yt-neuvotteluista. Marraskuussa yt:t päättyivät. OP ilmoitti, että 700 tehtävää lakkaa, mutta 1 000 syntyy lisää.
– Toistaiseksi ketään ei ole irtisanottu. Vasta tammikuun loppupuolella tiedetään, miten paikat ja henkilöt kohtaavat. Hankalinta on nyt jaksaa odottaa, millainen uusi työtehtävä kutakin odottaa, sanoo pääluottamusmies Eija Laurila.
Lakkaavien ja syntyvien tehtävien lisäksi keskuskonsernin kaikki, siis kaikki 6 000, työtehtävää käydään läpi.
– Kaikki joutuvat miettimään omat työntekotapansa uusiksi, Laurila jatkaa.
Pankkiala puristui kiihkeään murrokseen jo 1990-luvulla. Numeroita ja summia pyörittävä pankkimaailma otti automatisaation käyttöön täydellä höyryllä, sulki konttoreita, potki pois työntekijöitä ja digitalisoi kutakuinkin kaiken minkä pystyi.
2010-luvulla tahti on jälleen kiihtynyt. EU-sääntely on kiristynyt tuntuvasti, ja tavallisista pankkiasiakkaista käydään kilpailua kun digitoimijat vyöryvät markkinoille.
OP:ssa ei vielä ole valmista mallia siitä, mitä muutoksesta tarkkaan ottaen tulee. Muutosta ja arkityötä tehdään vuonna 2019 rinta rinnan. Laurilan mukaan avainasia on pitää huolta työntekijöiden jaksamisesta, kun työpaikkaa myllätään. Mutta mikä oikein muuttuu?
– Työskentely muuttuu itsenäisemmäksi. Asioita ei kysytä esimieheltä yhtä paljon kuin tähän asti. On tunnettava rahoitusmaailman säännöt ja säännöstely sekä sisäiset työskentelyohjeet. Esimiestyö taas muuttuu enemmän valmentavaksi ja osallistavaksi, Laurila sanoo.
Yksi asia riittää pitkälle: halu oppia
On syytä heittää vesilintua seksikkäillä listauksilla "tulevaisuuden ammateista".
Ovathan ne kiinnostavia visioita: on mukava miettiä, tulisiko itsestä digibingoemäntä, robotteja kaitseva hoitaja vai yhä realistisempia virtuaalimaailmoja luova pelialan koodari.
Mutta asiantuntijoiden mukaan keskeistä eivät ole alati muuttuvat ammattinimikkeet vaan seuraava asia, joka on niin tärkeä että se on syytä erottaa omalle rivilleen:
Missä ihminen on parempi kuin koneet.
– Niin sanotut toimialalta toiselle siirrettävät taidot korostuvat. Tällaisia ovat inhimilliset taidot, kuten vaikkapa itsenäinen ongelmanratkaisu ja kielitaito, sosiologi Pasi Pyöriä sanoo.
Yhdysvalloissa puoli vuosisataa toiminut tulevaisuudentutkimuslaitos Institute for the Future listasi jo vuonna 2011 taitoja, joita se piti 2020-luvun työelämässä ratkaisevina.
Tekoälyllä on ainakin vielä hankala korvata ihmisen uteliaisuutta, monipuolista ratkaisukykyä, tunneälyä, sosiaalista joustavuutta ja kriittisyyttä.
Akavan johtava asiantuntija Ida Mielityinen, joka sanoi miljoonan ihmisen uudelleenkouluttamista "pöljäksi luvuksi", muotoilee asian laajemmin:
– Olipa työpaikka, ammatti tai tehtävä mikä hyvänsä, niin jokaisen on oltava valmis oppimaan jatkuvasti uusia asioita. Se edellyttää myös oman ammatti-identiteetin muuttamista perusteita myöten, mikä on kaikkein haastavinta. Tällainen jatkuva uusiutuminen on välttämätöntä, vaikka ammattinimike ja tehtävä säilyisivät ennallaan.
Mielityinen vertaa osaamista kolmijalkaiseen jakkaraan. Yhden vahvan "osaamisen tukijalan" lisäksi pitäisi olla aina kaksi muuta tukijalkaa kasvamassa siltä varalta, että vahvin katkeaa kokonaan alta.
Tämä ajattelumalli ihmisten on hänen mukaansa opittava ja äkkiä.
Mielityinen vertaa osaamista kolmijalkaiseen jakkaraan.
Mielityinen ja Pyöriä muistuttavat että muutos on jo käynnissä, ja siksi sitä voi olla vaikea nähdä.
Heidän mukaansa jokainen voi miettiä oman työuransa viittä tai kymmentä viime vuotta ja pohtia, miten uusi tekniikka on muuttanut omaa työntekoa ja paljonko uutta on pitänyt opetella.
Monelle uutta on tullut eteen jo paljon. Aika, jolloin ihminen kouluttautui ammattiin ja teki enemmän tai vähemmän samaa jopa 20–30 vuotta, on ohi.
Tilalle tarjotaan tämänkaltaista muutosta elämänpolkuun:
Seuraavalla hallituksella on edessä iso remontti
Uusi ajattelutapa edellyttää isoja muutoksia.
Niitä aletaan tehdä seuraavassa hallitusohjelmassa eli vuosina 2019–2023, asiantuntijat sanovat.
– Ei tässä ihan sellainen kiire ole kuin vaikka ilmastonmuutoksen kanssa. Mutta tämä haastaa samantapaisesti yhteiskunnan perusrakenteita, sanoo ensi hallituskauden keskeisiä kysymyksiä analysoinut valtioneuvoston kanslian erityisasiantuntija Kaisa Oksanen.
Ennen kaikkea kaksi isoa asiaa muuttuu.
Ensimmäinen on se, ketkä maksavat ihmisten koko eliniän jatkuvan oppimisen ja uusiutumisen. Valtio, työpaikat vai ihmiset itse, ja missä suhteessa? Millaista on uuden ajan kouluttautuminen?
Toinen on sosiaaliturvan uudistaminen, jota valmistellaan jo TOIMI-hankkeessa. Siinä yksi pohdittava malli on perustulo.
Mikä muuttuu: konkretiaa luvassa jo keväällä
Miten temppu oikein tehdään?
Tätä alkaa pohtia muutaman viikon päästä opetusministeriön alainen laaja työryhmä, jossa ovat mukana keskeiset työmarkkinajärjestöt sekä opetus- ja opiskelijajärjestöjen edustajat. Työryhmän on määrä valmistella ehdotus etenemisestä ja välittömistä toimenpiteistä jo huhtikuun loppuun mennessä.
Koska muutos koskee isolta osin myös julkista sektoria, kunta-ala perusti lokakuussa oman seurantaryhmänsä. Lisäksi koko ajan tuotetaan lukemattomia selvityksiä. Tuoreita esimerkkejä löydät tästä, tästä, tästä, tästä, tästä, tästä, tästä, tästä ja tästä.
Konkreettisia ideoita on jo heitelty ilmoille: aikuisten koulutusseteleitä, 40-vuotiaiden työurien "välitsekkauksia" ja täydennyskoulutuksia, korkeakouluopintojen avaamista työelämän lomaan.
Ensin pitää tunnustaa, että oppimisen ja uusiutumisen tukemisesta tiedetään vasta "hirvittävän vähän", Akavan Ida Mielityinen sanoo.
– Meillä suoritetaan paljon aikuisten ammatillisia tutkintoja, mutta se ei näy työllisyysasteen nousuna. Emme tiedä tarpeeksi siitä, mikä olisi olennaista ja oikeasti avuksi, jos ihmisestä pitäisi tehdä työn ohessa uuden ajan insinööri tai pankkitoimihenkilö.
Uudistuksiin pumpataan jo rahaa. Marraskuun lopussa opetusministeriö ilmoitti sekä 30 miljoonan euron rahoituksesta yliopistoille jatkuvan oppimisen kehittämiseen että 7 miljoonan euron avustuksesta aikuisten digitaitojen vahvistamiseen.
Siinä onkin yksi isoimmista ongelmista. Puolella EU-kansalaisista ei ole edes perusdigitaitoja. Vaikka Suomi on kärkiviisikossa, meilläkin ne puuttuvat kolmannekselta.
Pysyvätkö kaikki mukana?
Ylläolevaan kaavioon kiteytyy se, mistä on puhuttu kahvihuoneissa ja taukotiloissa halki 2000-luvun: työelämän muuttuminen ei ole kovin mielekästä.
Tosin käyrä seurailee taloustilannetta: nousukausina ajatukset muutoksesta ovat myönteisempiä. Vuoden 2012 pohjalukeman jälkeen suunta on ollut ylöspäin, ja vuonna 2017 balanssi oli ensi kertaa koko 2000-luvulla positiivinen.
Uuden oppimisen tahti on jo nyt ollut monille kova. Olemmeko me valmiit suureen asennemuutokseen omassa työelämässämme?
– Työn henkinen rasitus on kasvanut 20–30 vuoden takaiseen verrattuna. Kun henkinen puoli rasittuu, myös fyysinen jaksaminen heikkenee, sanoo OP:n pääluottamusmies Eija Laurila.
– Jotkut työntekijät ovat samassa asemassa asiakkaan kanssa. He opettelevat uuden puhelimen tai kannettavan tietokoneen käyttöä, ja samalla omienkin pankkiasioidensa hoitamista uudella tavalla.
Samalla muutosnopeuden pitäisi olla vieläkin kovempi. "Suomi on 2000-luvulla muuttunut nopeasta hitaaksi omaksujaksi, eikä moniakaan maailman uusista teknologioista ole täällä laajasti omaksuttu", kirjoittavat tulevaisuudentutkijat Osmo Kuusi ja Risto Linturi eduskunnalle tekemässään tulevaisuusraportissa.
Jonkinkokoinen kuoppa murroksessa on myös eriarvoisuus. Tilastot osoittavat, että töissä kouluttautuminen ja oppiminen on jo nyt eriarvoista. Paremmassa asemassa olevat saavat enemmän koulutusta kuin perustason työntekijät.
– Kaikkien tutkimusten mukaan suurin este kouluttautumiselle on ajanpuute. Koulutus täytyy saada nivottua arjen keskelle järjestelmälliseksi ja tavoitteelliseksi muutokseksi, Akavan Ida Mielityinen sanoo.
Mielityisen mukaan myöskään rakennemuutokset eivät yksinkertaisesti saa enää yllättää ketään.
– Ei ihmisiä ja yrityksiä voi jättää yksin rakennemuutoksen armoille ja raunioita valtion kopattaviksi. Ihmisiä ja yrityksiä pitää ohjata jo kymmenen vuotta etukäteen uudistumaan toimialan sisällä.
"Toivon, ettei robotti voisi korvata mua"
OP:n Vallilan-konttorissa istuu luottavainen Soile Ojala.
Hän kokee olevansa työelämässä kohtuullisen hyvissä asemissa. Lainan myöntäjinä tarvitaan neuvottelijoita eli ihmisiä.
Lisäksi Ojala on jo sisäistänyt välttämättömyyden oppia jatkuvasti uutta.
– Mä tietysti toivon, että olisin niin persoonallinen, ettei robotti voisi korvata mua. Mutta en mä voi sitä tietää.
Juttua varten on haastateltu myös Kuntatyönantajien työmarkkinajohtaja Markku Jalosta ja johtavaa asiantuntijaa Niilo Hakosta.