Kun Sitran eli Suomen itsenäisyyden juhlarahaston tulevaisuusasiantuntija Mikko Dufva lähtee puhujakeikalle, hän ottaa monesti mukaan kristallipallon. Ei siksi, että sen kautta saisi käsityksen huomisesta – vaan siksi, että se on hyvä keskustelunavaaja.
– Sain tämän mukana käyttöohjeetkin. Niissä luki, että tätä ei saa altistaa huonoille signaaleille, Dufva naurahtaa ja pyyhkii palloa bleiserinsä hihaan.
Seuraavaksi hän tarjoaa lyhyen johdatuksen tulevaisuudentutkimuksen pariin ja valottaa sen myötä hieman alkavaa vuotta 2019.
Mitä tulevaisuudentutkimus on?
Tulevaisuudentutkimus on eri tieteenalojen välillä liikkuva tieteenala. Se kuvaa, selittää ja pyrkii ymmärtämään laaja-alaisia yhteiskunnallisia ilmiöitä ja niiden kehitysprosesseja.
Tulevaisuudentutkimus tuo esille, mikä on mahdollista, mikä on todennäköistä, mikä on toivottavaa ja mikä puolestaan ei-toivottavaa.
– Tulevaisuudentutkija katsoo erilaisia tällä hetkellä tapahtuvia kehityskulkuja ja pyrkii vastaamaan kysymykseen, mihin suuntaan maailma näyttäisi olevan menossa tai mihin se voisi mennä, sanoo Sitran Mikko Dufva.
Dufva kertoo, että vaikka tulevaisuudentutkimuksessa pyritään hahmottelemaan erilaisia visioita eli tulevaisuuskuvia, olennaista ei kuitenkaan ole se, toteutuvatko ne.
Tulevaisuudentutkijat ovat kiinnostuneempia siitä, miten mahdolliset tulevaisuudet voisivat auttaa meitä toimimaan paremmin nyhyhetkessä ja rakentamaan hyvää huomista. Esimerkiksi kierrättämään ja vähentämään yksityisautoilua.
Tulevaisuudentutkimuksen menetelmiä hyödynnetään esimerkiksi strategisessa johtamisessa ja kehittämishankkeissa, jotka liittyvät päätöksentekoon.
– Hyvä tulevaisuudentutkimus on sellaista, että kuka tahansa pystyy ymmärtämään sen läpinäkyvyyden ja systemaattisuuden takia, mihin mikäkin väite tulevaisuudesta perustuu. Kyse ei ole siis mystisten ennusteiden tekemisestä.
Miten tulevaisuutta tutkitaan?
Tulevaisuutta on mahdollista tutkia tarkastelemalla yhteiskunnassa tapahtuvaa muutosta ja käynnissä olevia kehityskulkuja. Tulevaisuudentutkimuksen työvälineitä ovat muun muassa trendit, visiot ja heikot signaalit.
Huomisen suuntaa määrittävät myös megatrendit, joilla tarkoitetaan globaalin tason vääjäämättömiä käänteitä. Väestön ikääntyminen, digitalisaatio tai ilmastonmuutos ovat jykeviä esimerkkejä kehityksen suurista aalloista.
Jo nähtävissä olevien muutosten eli trendien ja megatrendien lisäksi voidaan tunnistaa yllättävämpiä asioita eli heikkoja signaaleja. Ne ovat ensioire jostain mahdollisesta muutoksesta tai merkki jostain ehkäpä ilmiöksi nousevasta asiasta tai ilmiöstä.
– Ne saattavat hätkähdyttää ja tuntua oudolta aluksi, mutta voivat vuosien kuluessa kehittyä uudeksi normaaliksi. Heikot signaalit haastavat meidän ajatusmallejamme siitä, mikä kaikki on mahdollista. Sen takia ne ovat hyödyllisiä tulevaisuudentutkimuksessa, Dufva kertoo.
Esimerkiksi roskisdyykkaus oli aikoinaan heikko signaali, joka kehittyi vuosien saatossa isoksi hävikkiruokailmiöksi, jonka myötä on perustettu ravintoloitakin.
– Kesti pitkään ennen kuin roskisdyykkauksesta lähtöisin oleva ilmiö kypsyi tähän pisteeseen. Yleensä heikkojen viive on viidestä kymmeneen vuotta, mutta myös pidemmät ja lyhyemmät viiveet ovat mahdollisia.
Miten heikkoja signaaleja voi löytää?
Tulevaisuudentutkija Dufva on kerännyt erilaisista lähteistä vuoden 2018 aikana Sitran heikkojen signaalien listaukseen muun muassa sellaisia asioita kuten meduusasipsit, kuolemantaidon valmentaja ja työstäkieltäytyjäliitto.
Käytännössä heikkojen signaalien bongaaminen tarkoittaa sitä, että pitää silmänsä auki ja pysähtyy erikoisten tai pöyristyttävien asioiden ääreen niin kotona kuin reissun päälläkin.
Heikko signaali on asia, joka jää kaivertamaan ja kutkuttamaan mieltä. Se voi olla uudenlainen tuote, teknologia, tapa, mielipide, keksintö tai vaikkapa kansalaisaktiivisuuden muoto.
– Ensiaskel on siis havaita asioita ja toinen on antaa niille erilaisia tulkintoja. Kun on kerännyt useamman heikon signaalin, niiden pohjalta voi jo paremmin sanoa, minkälaisia ei-ilmeisiä tulevaisuuksia on näköpiirissä. Näitä on inspiroivaa vertailla porukalla, Dufva vinkkaa.
Hän muistuttaa, että oleellista ei ole se, kasvaako signaali joksikin tunnistettavan mittakaavan asiaksi. Heikko signaali on onnistunut silloin, jos se saa pohtimaan tulevaisuutta uudella tavalla.
– Se ei ole ennuste, vaan ajattelun herättelijä.
Mitä vuonna 2019 tapahtuu?
Mikko Dufva sanoo, että ensimmäinen katsaus alkavaan vuoteen on luontevaa tehdä tapahtumakalenterin kautta.
Iso poliittinen tapahtuma historiankirjoituksen kannalta tulee olemaan Britannian todennäköinen ero EU:sta maaliskuun 29. päivänä.
Dufva pohtii, että demokratia nousee todennäköisesti yhdeksi vuoden pääteemaksi myös lukuisien vaalien kautta. Suomessa äänestetään keväällä niin eduskunta- kuin eurovaaleissakin. Maailmalla myös ainakin Intiassa, Nigeriassa ja Indonesiassa 2019 on tulevaisuuden suuntaa määrittävä vaalivuosi.
– Näissä kolmessa maassa asuu yhteensä kolmasosa koko maailman väestöstä, eli alkavasta vuodesta voi kehkeytyä aikamoinen demokratiavuosi.
Dufva uskoo, että ilmastoteema korostuu kevään eduskuntavaaleissa ja ottaa muutenkin isompia kierroksia päätyen osaksi yhä useamman arjen valintoja.
Esimerkiksi ruokatrendeissä ei haeta kaukomaiden eksotiikkaa vaan syödään kotimaista perunaa ja marjoja.
– Voi olla, että aktiivisen ilmastokeskustelun ja uudenlaisten palveluiden myötä kiertotalous tulee voimakkaammin osaksi ihmisten elämää. Esimerkiksi aiempaa suurempi joukko saattaa käyttää vaatteiden vuokrauspalveluita.
Datan taustat selväksi, kännykkä taskuun ja pää täyteen tylsyydestä
Tulevaisuudentutkija uskoo, että uusi vuosi tuo tullessaan sen, että olemme yhä tietoisempia datan käytöstämme ja siitä, kuka sen omistaa. Kiinnitämme enemmän huomiota siihen, ketkä digipalveluita omistavat ja millaisilla taustaoletuksilla.
Kuluttajien luottamusta on horjuttanut esimerkiksi se, että Facebook on ollut osana useissa kohuissa, jotka ovat liittyneet käyttäjien yksityisyyteen.
– Uskoisin, että yhä useampi tulee ensi vuoden aikana myös tiedostamaan olevansa koukussa johonkin digitaaliseen palveluun ja pyrkii vähentämään käyttöä tai hankkimaan jotain vaihtoehtoisia toimintatapoja.
Kännykästä irtautumiseen liittyy myös mahdollinen seuraava hyvinvointitrendi, joksi Dufva ennakoi tylsyyttä.
Jos hyvinvointimegatrendi on edennyt treenaamisen ja ravinnon kautta lepoon sekä palautumiseen, tylsyys voisi tulevaisuusasiantuntijan mukaan olla luontevaa jatkoa tälle kehitykselle.
Hän ehdottaa, että mitä jos hyvinvointia lähestyttäisiinkin sitä kautta, että pohdittaisiin, milloin viimeksi on ollut tylsää.
– Uskallammeko ottaa tylsät hetket vastaan sellaisinaan ilman sitä, että selaisimme puhelinta tai tekisimme tietoisesti jotain mindfulness-harjoitusta? Antaisimme vaan aivojen levätä.
Tylsyyden salliminen voisi olla myös hyvä vastalääke hektisyyden ja silpun aiheuttamalle keskittymiskyvyn häiriötilalle eli ADT:lle.
Epänormaalista tulee uutta normaalia
Lukuisissa vuoden 2019 trendiraporteissa korostuu, että epänormaalista on kovaa vauhtia tulossa uutta normaalia.
Dufva sanoo, että olemme nyt edenneet murroksessa siihen vaiheeseen, että olemassa on yhä enemmän sellaisia uudenlaisia tapoja ja palveluita, jotka aikaisemmin ovat poikenneet tutusta kaavasta.
– Hyvä esimerkki on vegaaniruokavalio, joka oli vielä hetki sitten poikkeus, mutta siitä on tullut nykyään arkista. Samoin kuin se, että välttää lentämistä ilmastosyistä.
Hän uskoo, että näkyvä muutos kohti kestävämpiä kulutusvalintoja saattaa tapahtua yllättävänkin nopeasti. Vehnästä valmistetut seitankinkut löytyivät jo tänä jouluna hypermarketeissa samalta hyllyltä sianliha- ja kalkkunakinkkujen kanssa. Myöskään kaukomatkailua ei hehkuteta enää entiseen malliin.
Myös uudenlaiset poliittiset liikkeet Ranskan keltaliiveistä maailmanlaajuiseksi kasvaneeseen Me Too -kampanjaan alkavat edustaa epänormaalin sijaan normaalia. Yksi niitä yhdistävä piirre on se, että ne hyödyntävät internetiä ja sosiaalista mediaa organisoitumiseen ja vuorovaikutukseen ihan eri tavalla kuin tavalliset puolueet.
– Niin, että kannattaisi varmaan vähitellen tottua epänormaaliin, Dufva vinkkaa.
Lue myös: