Aattoaamuna hiljainen joukko odotti pakkasessa ruoka-apupisteen aukeamista Helsingin Myllypurossa.
Paikalle oli saapunut myös Juha Kariluoto.
– Olisi muuten tullut nälkä. Nyt saa sentään leikkeleen muodossa kinkkua.
Myllypuron elintarvikejako järjestettiin nyt ensimmäisen kerran myös jouluna. Muussa tapauksessa elintarvikejakoon olisi tullut usean päivän katkos.
– Asiakkaat olivat hyvin huolissaan. Päätimme, että suoritamme jaon tavalla taikka toisella, elintarvikejakelusta vastaava Sinikka Backman kertoo.
Backmanin mukaan aattona kävijöitä oli noin 1 200. Ruokajako kesti aamulla kolme tuntia.
Myllypurossa ennätysmäärä käyntejä
Ruoka-avun tarjoajat kertovat avuntarpeen kasvaneen.
Helsingin Myllypuron elintarvikeapu on keväästä asti jakanut ruokaa viitenä päivänä viikossa aiemman kolmen päivän sijaan.
Käyntimääriä kertyy tälle vuodelle arviolta noin 265 000, mikä on yli 100 000 käyntiä enemmän kuin viime vuonna.
Backman ei ole yllättynyt siitä kävijämäärän noususta. Hänen mielestään se kertoo yhteiskunnan tilasta.
– Perustoimeentulo on liian alhainen ja asumiskustannukset pääkaupunkiseudulla hulvattoman korkeat. Nämä kun saisi kuntoon, niin varmasti häviäisi aika paljon jonottajia.
Ruoka-avun piti olla väliaikaista
Alun perin leipäjonot ja ruoka-apu luotiin tilapäiseksi hätäavuksi 90-luvun lamassa. Vuosikymmenten aikana tarve ei kuitenkaan ole kadonnut mihinkään.
Niinpä ruoka-avun tarjoajat ovat alkaneet myös uudistaa toimintaansa.
Vantaalla on aloitettu niin sanottu Yhteinen pöytä -toimintamalli. Siinä ruoka-avun tarjoajien hajanainen kenttä on tuotu yhteen ja käyttöön on otettu esimerkiksi yhteinen elintarviketerminaali.
Kauppojen ylijäämäruoka noudetaan yhteiseen terminaaliin, josta se toimitetaan 65:lle ruoka-avun tarjoajalle eteenpäin jaettavaksi. Ajatus on säästää toimijoiden resursseja tuomalla työhön mukaan kaupungin ja kirkon panos.
– Tarkoitus on ottaa julkisella puolella vastuuta toiminnasta, Yhteisen pöydän projektipäällikkö Hanna Kuisma kertoo.
Lisäksi pyritään ruoka-avun jakamisen lisäksi tarjoamaan sosiaalista tukea esimerkiksi yhteisöruokailuilla. Kuisma uskoo, että heidän toimintamallinsa auttaa myös auttajia jaksamaan.
– Ruoka-aputyö on raskasta. Joukkovoima auttaa siinä, että voidaan jakaa resursseja ja saada toisilta vertaistukea.
Mallia levitetään parhaillaan myös muualle Suomeen. Muun muassa Järvenpäässä, Oulussa, Helsingissä, Turussa ja Tampereella luodaan siitä omia sovelluksia. Järvenpäässä ollaan kaikista pisimmällä ja siellä on jo toiminnassa oma yhdessä katettu -verkosto.
Tutkija korottaisi perusturvaa
Hyvinvointitutkija Tuomo Laihiala Tampereen yliopistosta kertoo, että kansainvälisessä keskustelussa on huomattu ruoka-avusta tulleen sosiaalisesti hyväksyttävämpää vuosien saatossa. Hänen mukaansa näin on käymässä myös Suomessa.
Laihiala pitää Vantaan Yhteisen pöydän tapaista kehitystyötä kannatettavana. Hän pohtii kuitenkin vaaranpaikkoja.
– Ongelmaksi se voisi tulla, jos esimerkiksi poliitikot olisivat sitä mieltä, että meillähän on nyt uudenlaista köyhäinapua, mistä syystä perusturvan tasoa ei tarvitsisi nostaa, Laihiala toteaa.
Laihialaa kummastuttaa se, että ruoka-aputarpeen syihin ei ole vuosikymmenten aikana puututtu.
Hän toteaa Suomessa olevan satojatuhansia ihmisiä, joilla perusturva ei riitä kohtuullisen minimin mukaiseen elämiseen. Ruoka-apuun joutuu turvautumaan Laihialan mukaan ennen kaikkea pienituloiset eläkeläiset ja työttömät.
– Perusturvan tasoa pitäisi määrätietoisesti korottaa sen sijaan, että ihmiset sinnittelevät hyväntekeväisyysavulla vuodesta toiseen.
Lue myös:
26.12. kello 19:00 Keskustelu suljettu toistuvan kommentointiohjeen rikkomisen vuoksi.