Noormarkun Eränkävijöiden jutut lämpiävät samaa tahtia makkaratulien kanssa. Nopeasti käy selväksi, että satakuntalaisilla metsästäjillä tarinoita riittää ja niitä maustetaan reippaalla kädellä. Mitä vanhempi tarina, sitä mehevämpi.
– Nämä nuotiolla istumiset ja jutustelut ovat ehdottomasti päivän parhaita hetkiä. Tässä ringissä on ammuttu loputon määrä hirviä. Onko ne ihan totta ne tarinat, se on eri asia. Kaikissa on pieni määrä totuutta, mutta ei se niin tarkkaa ole, Terho Latva nauraa.
Vuosikymmeniä metsästänyt Latva pääsi itse jo ensimmäisessä jahdissaan tarinan aiheeksi. Hän ei erottanut vasaa emästä, ja ampui väärän hirven. Jahtikaverit antoivat taustatukea ja kaatoivat lopulta myös vasan. Tarinalle lisää löylyä antaa se, että hirvikaksikko oli suurin miesmuistiin.
Kerran jouduin ajamaan hirveä autolla karkuun.
Reijo Pihlajamäki
Hirvikoirien ja hirvien kohtaamiset ovat ehtymätön tarinoiden lähde. Noormarkun Erämiesten jahtipäällikkö Mikko Jaakkola hauskuttaa tarinalla jahdista, jossa hirvi ja koira viettivät metsässä varsin sopuisan yön.
– Koira oli ajanut aamusta saakka hirveä ja illan pimetessä emme saaneet millään koiraa pois metsästä. Tutkasta kuulimme, että haukut harvenivat. Aamuyöllä läksin katsomaan onko koira loukkaantunut. Hirvi ja koira havahtuivat hereille ja juoksuun, kun löysin heidät. Hirvi oli ollut unessa näreen alla ja koira nukkunut siinä vieressä.
Hevoset apuna hirvijahdissa
Jämijärveläistä Reijo Pihlajamäkeä voi hyvällä syyllä kutsua hirvikuiskaajaksi. Hän osaa äännellä kuin hirvet ja saa houkuteltua sarvipäitä luokseen.
– Olen saanut hirven tulemaan kutsuhuudoilla luokseni 20 metrin päähän. En kyllä raaskinut ampua, kun oli niin komea sarvipää. Kerran pakenin kutsuhuutoon vastannutta urosta autolla, kun hirvi ei tykännytkään minusta.
Jämijärveläiset metsämiehet muistelevat vuodesta toiseen tarinaa, jossa hirvijahtiin saatiin apua yllättävältä taholta. Koirat olivat haukkuneet hirviä jo tunnin ja hirvilehmä ja vasa juoksivat metsästä kohti pellon reunaa. Vasa kiinnostui pellolla aitauksessa olevista hevosista ja lähti niitä kohti.
– Hevoset eivät innostuneet tästä vieraasta yhtään ja ajoivat pian hirveä takaa. Siellä tultiin aidoista läpi ja pian peräkanaa menivät hirvenvasa, hevoset ja yksi poni. Hevoset ajoivat vasan suoraan passimiehen eteen ja vasa saatiin kaadettua.
Hirvenkaatoa mummon kanssa
Moni maan hirviseuroista harmaantuu, kun metsästäjien keski-ikä nousee vuosi vuodelta. Onnekkaimpia seuroja ovatkin ne, joissa jahtitarinoita ovat olleet synnyttämässä nuoret metsästäjät. Rääkkyläisen Raija Koveron tämän syksyn sykähdyttävin hetki oli, kun lapsenlapsi kaatoi ensimmäisen hirvensä.
– Metsästä kuului huuto: "Mummo! Minä ammuin vasan!". Oli hieno hetki valokuvata meidän perheen metsästäjiä kolmessa sukupolvessa 11-vuotiaan Axelin ensimmäisen saaliin äärellä.
Pohjoiskarjalainen metsästysseura Salo-Kytät on onnistunut houkuttelemaan riveihinsä useita nuoria metsästäjiä. Syksyn hirvijahdissa mukana oli neljä alaikäistä nuorta.
– Nuoret ymmärtävät, että tämä hirvenmetsästys on tärkeää riistanhoitotyötä. Koko hirviporukka on ottanut nämä nuoret upeasti joukkoon ja taidot siirtyvät sukupolvelta toiselle, hirvenmetsästystä koko perheen kanssa harrastava Raija Kovero toteaa.
Viisas ja komea antaa hyviä tarinoita
Lappilainen Tervolan Eränkävijöiden Markku Alatalo kertoo hirvestystarinoita kuin kalajuttuja konsanaan. Miestä kuunnellessa ei voi olla yhtään varma onko kertoja tosissaan vai ei. Hän kertoo menneistä ajoista, jolloin hirviä käytettiin hevosten tapaan ratsuina. "Kalajuttu" syvenee, kun hän kertoo, että Ruotsissa hirvellä ratsastaminen kiellettiin, kun poliisit eivät saaneet kiinni hirvillä ajaneita rosvoja.
Hirvi on Alatalon mukaan eläimenä upea tarinoiden lähde. Viisas ja komea.
– Hirven viisautta todistaa se, että täällä Tervolassa hirvet kokoontuvat metsästysaikaan Pisavaaran luonnonsuojelualueelle. Lompsivat sieltä pois ruokamaille vasta kun jahti päättyy.
Yksi Alatalon suosikkitarinoista on tapaus, joka hänen mukaansa on sattunut useammassakin hirviseurassa. Tai ainakin yhdessä. Eihän tarina voisi muuten elää niin vahvana.
– Hirvellä on päästy ratsastamaan, kun on menty pistämään jo kaadettua hirveä. Hirvi onkin vironnut jaloilleen ja sitten on menty jonkun matkaa ravia hirven selässä, Markku Alatalo sanailee.
Totta vai ei, yksi on varmaa: jahtitarinat ovat äärimmäisen tärkeitä hirvenmetsästäjille.