Uuden vuoden tinojen valanta loppuu ensi vuonna, näin huusivat otsikot viime vuonna tähän aikaan. Piti keksiä jotain millä vanhat hevosenkengän muotoiset tinat voisi korvata.
Viime vuonna Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL kannustivat ihmisiä valamaan uutena vuonna esimerkiksi mehiläisvahaa tai sokeria tinan sijaan.
Vaan mitäpä joulun jälkeen satunnaisen kulkijan silmiin osui marketissa? Paketti uuden vuoden tinoja, niitä ihan samanlaisia hevosenkengän muotoisia, mitkä suuren lyijypitoisuuden vuoksi laitettiin myyntikieltoon viime vuonna. Varoittelu tinan valamisen loppumisesta oli niin tehokasta, että monet hamstrasivat niitä tulevien vuosien varalle kilokaupalla.
Oliko hysteria turha? Siltä vaikuttaa, sillä kauppoihin nyt ilmestyneet tinat ovat myyntikelpoisia, ja kaiken lisäksi käyttäytyvät samalla tavalla kuin vanhat lyijyä sisältävät hevosenkengät.
Perinteinen vanha uudenvuodentina sisälsi jopa yli 95 prosenttia lyijyä, joka on vaarallista terveydelle ja ympäristölle.
– Mikäli lyijyn pystyy korvaamaan tuotteessa jollain muulla aineella, saa tinoja myydä, kunhan vain kysymys ei ole vaarallisista yhdistelmistä, kertoo Tukesin kemikaalilainsäädännön ylitarkastaja Sari Tuhkunen.
Uusi uudenvuodentina sisältääkin 97 prosenttia tinaa ja 3 prosenttia antimonia, joka antaa tinalle vähän lisää kovuutta.
Näin testi sujui – perinteisempi voitti
Testissä uusi tina käyttäytyi kuin vanha ”lyijykenkä”, eivätkä haastajina olleet mehiläisvaha tai sokeri pystyneet, valitettavasti, millään osa-alueella haastamaan tinasta tehtyä tulevaisuuden ennustajaa. Kun Aito Tinakenkä suhahti veteen, se muotoutui uudenvuodentinan kaltaiseksi taideteokseksi. Mukaan tuli myös röpötystä, jota tulkitaan tulevan vuoden rahasaaliiksi.
Sokeritinaa kokeilin ensin ruokosokeripaloilla, mutta todella huonolla menestyksellä. Tässä kokeessa saatiin aikaan vain mustaa mönjää, joka veteen osuessaan hajosi pieniin palasiin. Valkoinen hienosokeri sen sijaan toimi paremmin, mutta valos vesisangon pohjalla näytti enemmän meripihkan palaselta kuin tinalta. Ei jatkoon.
Mehiläisvaha oli paha pettymys. Niin paljon kuin olisin halunnut, että tinalle olisi jokin hyvä ekologinen vastine, en saanut vahaa toimimaan ollenkaan. Valos muistutti lähinnä munakasta tai oksennusta. Ehkä tekniikka mehiläisvahan kanssa oli myös hukassa, sillä olen nähnyt sellaisia kuvia, joissa vahasta on saatu aikaan jonkinlainen möykky.
Petri Rinne
Lisää aiheesta:
Moni suuttui, kun uudenvuoden tinat vietiin kaupoista – "Olkoon laki mikä vaan, meillä valetaan"