VANCOUVER. Kapteeneja on joukkuelajeissa monenlaisia. Toiset johtavat esimerkillä, toiset teoilla, jotkut molemmilla.
Suomen nuorten maajoukkueen kapteeni Aarne Talvitie antoi alle 20-vuotiaiden MM-loppuottelussa sunnuntaina jokaiselle ottelua seuranneelle juniorille oppitunnin johtajuudesta. Oppitunnin sitkeydestä – siitä kuuluisasta suomalaisesta sisusta.
Polvensa avauserässä vääntänyt Talvitie poistui tilanteen jälkeen välittömästi koppiin, missä joukkueen fysioterapeutti teki kaikkensa teipatakseen laitahyökkääjän polven pelikuntoon. Talvitie palasi jäälle toisen erän alussa, mutta yksi testikäännös jäällä näytti romuttavan haaveet paluusta peliin.
– Tein yhden käännöksen ja huomasin, ettei se kestä. Sitten palattiin takaisin koppiin, Talvitie kertasi kultamitali kaulassaan.
Talvitie ei kuitenkaan ollut vieläkään valmis luovuttamaan.
– Fysioterapeutti Mika Rouhiainen kysyi, että mitä tehdään. Sanoin, että vedä vielä tiukempi teippi ja ”Rouhishan” veti. Sitten se kesti tosi hyvin, Talvitie jatkoi.
Toden totta Talvitie yllätti monet palattuaan yllättäen jäälle pitkän tauon jälkeen toisessa erässä. Suomalaisnuorukaisen pelaamisesta kuitenkin näki, ettei liikkuminen ollut sataprosenttisen luontaista. Kun polvi muljahti uudestaan kolmannessa erässä, Talvitien oli luovutettava.
Mutta kaukaloa kapteeni ei aikonut jättää.
Suihkun ja jääpussien sijaan Talvitie päätti jäädä aitioon joukkuetoveriensa tueksi.
– Kun polvi meni uudelleen, oli pakko hyväksyä tosiasiat. Koppiin en kuitenkaan aikonut lähteä. Ei hermoni olisi kestänyt katsella peliä kopista. Oli pakko jäädä tsemppaamaan kavereita. Kaikkeni annoin aitiossa.
Muu joukkue seurasi Talvitien taistelua monttu auki.
– Arska on meidän kapteeni syystä. Kaveri näytti, miten tuolla taistellaan loppuun asti. Paikat olivat rikki, mutta ainakin hän yritti. Hattu pois päästä tuolle touhulle. Arska on hieno kapteeni, erinomainen pelaaja ja aivan loistava äijä, Urho Vaakanainen hehkutti.
Samoilla linjoilla oli päävalmentaja Jussi Ahokas.
– Henkisesti kova jätkä. Aarne oli tämän joukkueen ruumiillistuma. Tuollaisia johtavien pelaajien pitääkin olla.
Sitkeys palkittiin ja lopulta Talvitie pääsi nostamaan kapteenin ominaisuudessa maailmanmestaruuspokaalin kohti kattoa.
– Eivät sanat riitä kuvailemaan sitä tunnetta. Ihan käsittämätöntä. Ei tuollaista asiaa tajua kuin vasta parin päivän päästä. Ei ole mitään sanoja kuvailemaan tätä joukkuetta.
”Last man standing”
Talvitie aikoo näyttää eteen myös mestaruusjuhlissa.
– Totta kai minä näytän, miten homma hoidetaan. Minä olen sielläkin last man standing, Talvitie nauroi.
Vaakanainen lupasi Talvitielle kyydin, jos loppuottelussa meinannut jalka ei meinaa kestää mestaruusjuhlia.
– Arska menee vaikka reppuselässä, Vaakanainen virnuili.
Lue myös:
Suomen maailmanmestaruuden kunniaksi ei järjestetä torijuhlia