Aarne Talvitie kertoi jo puolivälieräottelun jälkeen, miten jääkiekon alle 20-vuotiaiden MM-turnaus tällä kertaa päättyisi.
Suomi oli kaivanut kovan taisteluvoiton isäntämaa Kanadasta, vaikeimmasta mahdollisesta vastuksesta, kun joukkueen kapteeni marssi median ääreen kertomaan asiansa.
– Tämä oli se käännekohta. Porukka sanoi, että alkulohkossa ei näyttänyt kauhean ihmeelliseltä ja maalinteko tökki. Tässä nyt näytettiin. Kyllä me osataan pelata, halutaan voittaa ja meillä on siihen hyvät mahdollisuudet.
Kaksi päivää myöhemmin Talvitie teki kaksi maalia Sveitsin verkkoon välieräottelun ensimmäisillä minuuteilla. Se kamppailu paketoitiin nopeasti. Kanadan kaaduttua Suomen alle 20-vuotiailla oli enää yksi määränpää.
Talvitie itse päätti turnauksen pistepörssin yhdeksännellä tilalla. Se on toki sivuseikka, sillä maailmanmestaruus on se, mikä tästä vuodenvaihteesta muistetaan vielä pitkän ajan päästä.
Ja Talvitie, viime vuonna kisajoukkueesta pudotettu pelaaja, oli Suomen mestarijoukkueen keulakuva.
Tunnetun laadukas kiekkokoulu
Espoo Bluesin juniorimyllyn tuotokset ovat jokaisen suomalaisen kiekkoihmisen tiedossa. Seuran SM-liigatoiminnan päättyessä se oli palkittu Aaro Kivilinnan muistopalkinnolla, käytännössä valtakunnan parhaana jääkiekkoseurana, viidesti peräkkäin ja yhdeksästä edellisestä kaudesta seitsemänä.
Samasta pelaajahautomosta huipulle on viime vuosina noussut esimerkiksi Dallas Starsin tulokaspuolustaja Miro Heiskanen.
Talvitien, Espoossa syntyneen ja kasvaneen nuoren, siirtyminen sinisten juniorikouluun oli itsestäänselvyys.
Vuonna 2003 alkanut matka jatkui viime vuoteen asti. Bluesin paidassa Talvitie menestyi juniorisarjoissa ja kehittyi SM-liigatason pelaajaksi.
Siellä hän nousi nuorisomaajoukkueisiin ja MM-kisaryhmiin. Siellä hän myös alkoi ensimmäistä kertaa toimia kapteenina ja kasvaa siksi johtajaksi, jollaisena hän esiintyi Vancouverin kultaturnauksen mittaan.
Kotona yhteiskunta ja urheilu elivät käsi kädessä. Perheen äiti on työskennellyt yli kymmenen vuotta presidentti Martti Ahtisaaren perustamassa konfliktinratkaisujärjestössä, samalla kun pojat ovat yrittäneet kasvaa jääkiekkoilijoiksi.
Sen myös huomaa. Talvitie ei ehkä suoraan istu stereotyyppisen juniorikiekkoilijan kuvaan fiksulla käytöksellään ja kypsällä olemuksellaan. Pelillisiltä ominaisuuksiltaan hän taas istuu oikein hyvin suomalaiseen muottiin. Hän on nöyrä ja tunnollinen, eikä aseta omaa egoaan joukkueen edelle.
Näiden perinteisten arvojen ohella hän on kuitenkin henkisiltä ominaisuuksiltaan erityislaatuinen, kuten viime viikot ovat osoittaneet.
Ainutlaatuinen yliopistokokemus piiskaa tulevaisuuteen
Ihan ketä tahansa ei värvätä Yhdysvaltoihin jääkiekon huippuyliopistoon pelaamaan satojen tuhansien eurojen arvoisella stipendillä. Talvitielle niin tapahtui, kun Penn Staten yliopisto oli ensin napannut riveihinsä hyvän ystävän ja nykyisen kämppäkaverin, yhtä lailla Bluesin junioreista ponnistaneen Oskar Aution.
Ilman yliopistopaikkaa Talvitie olisi ollut jo ennen näitä kisoja tuttu nimi SM-liigastakin, mutta opiskelijaurheilujärjestö NCAA pitää amatöörisäännöistään niin tiukasti kiinni, että yksikin liigapeli olisi vienyt mahdollisuuden lähteä rapakon taakse.
Eikä Talvitiellä ollut aikeita jättää käyttämättä ainutlaatuista mahdollisuutta saada taattu koulutus sekä erinomainen pelipaikka NCAA:n parhaisiin lukeutuvassa konferenssissa. Big Ten -konferenssissa kiekkoilevat myös esimerkiksi vastikään NHL:n ulkoilmaottelua isännöinyt Notre Dame sekä Michiganin ja Minnesotan jääkiekko-osavaltioiden kolme kovaa koulua.
NHL-seura Buffalo Sabresin omistava Terry Pegula puolestaan takasi muutamia vuosia sitten yli sadan miljoonan dollarin lahjoituksellaan, että myös jääkiekkoilijoiden olosuhteet ovat Penn Statessa ensiluokkaiset. Eikä suomalaiselle ole vaikeaa tottua myöskään koulun sinivalkoisiin väreihin.
Jo ennen NCAA-siirtoaan Talvitie yhdisti jääkiekon ja opinnot urheilulukiossa pääkaupunkiseudulla. Sen myötä valmennusta ja jäätunteja tuli vielä kourallinen lisää joka viikko, eikä yhtä elämän osa-aluetta tarvinnut uhrata toisen vuoksi. Määrätietoiselle urheilijalle moinen apu on elintärkeää, varsinkin kun amerikkalainen yliopistomaailma oli jo pyörinyt mielessä.
Pohjois-Amerikassa Talvitiehen alettiin kiinnittää enemmän huomiota vuonna 2017, jolloin hän nousi NHL-kartalle - tosin vasta sen haalistuneimpaan kulmaan - saadessaan varauksen New Jersey Devilsiltä. Tilaisuuteen lähdettäessä moisesta ei ollut mitään takeita ja Talvitie sai lopulta odotella kuudennelle kierrokselle asti ennen kuin kuuli nimensä.
Siihen mennessä seurat olivat poimineet listoilta jo 159 muuta varausikäistä kiekkoilijaa.
Ottaessaan ensimmäisiä potkujaan Devilsin paidassa nuorten pelaajien kehitysleirillä Talvitie sai kulkea varsin rauhassa. Devils oli samana kesänä varannut koko tilaisuuden ykkösvuorolla sveitsiläisen Nico Hischierin, jonka odotettiin alkavan nopeasti kasvaa NHL-joukkueen kulmakiveksi.
Hischierin väläytellessä dollarihymyään kuudennen kierroksen tuntematon suomalaisvaraus ei joutunut antamaan kovinkaan montaa haastattelua.
Vancouverissa Talvitie kuitenkin sai osakkeensa räjähdysmäiseen nousuun. Erityisesti voitot Kanadasta ja Yhdysvalloista ovat omiaan kääntämään päitä rapakon takana, ja samalla huomattiin, miten Talvitie on jatkanut kehitystään.
Hän ei ole NHL-mittareilla erityisen kookas pelaaja, mutta silti vahva ja ennen kaikkea tunnollinen työmyyrä, joka kykenee ratkaisuihin myös hyökkäyssuuntaan.
Jos Talvitieltä haluttiin nähdä jotain lisää, niin vielä astetta vaarallisempaa ja tehokkaampaa hyökkäyspelaamista. Sitä hän myös toimitti nuorten kisoissa enemmän kuin tarpeeksi mättäessään seitsemässä ottelussa pisteen per peli ja neljä maalia. Hänen nostamisensa ykkösketjuun herätti myös uinuneet kärkihyökkääjät Aleksi Heponiemen ja Rasmus Kuparin.
Yhtäkkiä alkaakin näyttää siltä, että jälleenrakennusvaiheessa oleva ja ryhmäänsä vielä kasvattavan Devilsin kokoonpanosta voisi löytyä Talvitielle sopiva rako jo piakkoin.
– Hän on kuin härkä! Ja ahtaassa tilassa hän on kuin kotonaan. Hän sopii kapeampaan kaukaloon erinomaisesti, Penn Staten jääkiekkojoukkuetta luotsaava Guy Gadowsky hehkutti Yle Urheilulle viime vuonna.
Unelmien vuosi
Talvitie vakuutti leijonapaidassa jo kuukausia ennen MM-turnauksen käynnistymistä.
Viime kesänä heinäkuun helteillä Suomen alle 20-vuotiaat matkustivat Kamloopsiin, reilun 200 kilometrin päähän MM-näyttämönä toimineesta Vancouverista. Silloin ohjelmassa oli perinteinen kesäturnaus Ruotsia, Kanadaa ja Yhdysvaltoja vastaan.
Talvitie oli silloinkin yksi viikon parhaista maalintekijöistä.
Kapteenin roolissa hän oli pelannut jo Bluesin C-junioreissa vuosia sitten. C-kirjain oli rinnassa myös edelliskaudella, kun alle 18-vuotiaiden maajoukkue eteni MM-kisojen loppuotteluun, jonka se lopulta hävisi Yhdysvalloille. Talvitie teki täsmälleen samat tehot kuin nyt alle 20-vuotiaiden kisoissa.
Hän on päävalmentaja Jussi Ahokkaalle tuttu pelaaja, jonka johtajaominaisuudet ovat paistaneet kauas pukukopin ulkopuolelle. Talvitie on julkisuudessa sanonut olevansa pukukopissa äänekäs ja joskus tiukkakin, mutta kannustava ja ennen kaikkea ryhtiä peräävä kapteeni.
Hänen sanojaan ei myöskään ole mitään syytä epäillä.
Yleensä, kun 19-vuotias jääkiekkoilija saa koko voitonhimoisen kansan hyväksymään asemansa johtajana, ei oman joukkueen motivoimisessa pitäisi olla enää pienintäkään ongelmaa.
Vancouverin kisat olivat Talvitielle monella tapaa unelmaturnaus. Hänestä muodostui joukkueen johtaja myös julkisuuteen ja hänen otteensa kentällä olivat ratkaisevan tärkeitä. Työmyyrä teki tehoja silloin kun niitä kaivattiin, ja ennen kaikkea hän määritti joukkueensa henkistä tilaa esimerkillään.
Finaali päättyi polvivammaan, vaikka Talvitie yritti jokusen minuutin ajan pelata vaikka väkisin. Lopulta kapteeni joutui tyytymään paikkaan vaihtopenkillä, mutta silläkin voi olla arvaamattoman suuri vaikutus. Jos asema ryhmän sisällä on riittävän vahva, pelkkä läsnäolo vaikuttaa muiden uskoon ja toimintaan.
Ja kukaan tuskin kyseenalaistaa Talvitien vahvaa asemaa Suomen tuoreessa mestarijoukkueessa.
Nyt hän on täydellisessä tilanteessa.
Tuoreena mestarina ja mestarijoukkueen kapteenina hän on kotimaassaan sankarin asemassa. Penn Statessa hänellä on mahdollisuus pelata jääkiekkoa ja opiskella samalla itselleen tutkinto, jolla pärjää varmasti jatkossa työelämässä.
Tai sitten hän voi yhden yliopistovuoden jälkeen ottaa seuraavan kehitysaskeleen ja yrittää paikkaa NHL:ssä.
Jos häneltä itseltään kysytään, tärkeysjärjestys on kohtalaisen selvä.
– Jääkiekko on tärkeintä. Sen vuoksi täällä ollaan. Koulutus tulee sitten siihen päälle hyvänä plussana, Talvitie listasi viime vuonna Yle Urheilulle.
Lue myös: