Vajaat 66 miljoonaa vuotta sitten Maahan iskeytyi vuoren kokoinen asteroidi. Maapallon eläin- ja kasvikunnasta tuhoutui kolme neljäsosaa. Joukossa olivat kaikki lentokyvyttömät dinosauruslajit.
Tämä tiedetään vanhastaan, kuten sekin, että yksi asteroidin seurauksista olivat tsunamit. Uutta tietoa sen sijaan on, että ne olivat paljon oletettuakin hurjempia.
Yhdysvaltalaisen Michiganin yliopiston tutkijat ovat laatineet kaksi simulaatiota merten myllerryksestä, jotka halkaisijaltaan 14-kilometrinen asteroidi sai aikaan pudotessaan nykyisen Meksikon rannikolle.
Asteroidin kraatteri on nimetty lähikaupungin mukaan Chicxulubiksi.
Ensimmäisessä simulaatiossa tarkasteltiin asteroidin vaikutusta Meksikonlahden matalissa vesissä ensimmäisen kymmenen minuutin aikana. Toisessa selvitettiin, miten tsunami liikkui muissa merissä ympäri maapalloa.
Simulaatiovideot ovat katsottavissa Earth & Space Science News -verkkosivulta.
Vaikutus ylsi maailman kaikkiin meriin
Tsunami-sana tuonee useimmille mieleen vuoden 2004 tapaninpäivän tapahtumat. Intian valtameren tsunamissa henkensä menetti miltei neljännesmiljoona ihmistä. Joukossa oli Thaimaassa lomailleita suomalaisia.
Merenpohjan maanjäristyksen nostama vesimassa nousi tuhojen perusteella korkeimmillaan 30 metriin. Valtaosa pahimmistakin tsunameista on alle kymmenmetrisiä.
Chicxulubin tsunamin hurjia mittasuhteita on niiden rinnalla vaikea edes hahmottaa. Simulaatioiden mukaan ensimmäinen tsunamiaalto ylsi Meksikonlahdella puolentoista kilometrin korkeuteen.
Energialtaan Chicxulubin tsunami oli ainakin 2 600-kertainen Intian valtameren tapaninpäivän tsunamiin verrattuna.
Tsunami pujahti Amerikkojen välistä Tyynellemerelle
Asteroidi iski merenpohjaan valtavan kuopan, ja vesi pakeni iskua. Muutamaa minuuttia myöhemmin vesi kääntyi takaisin ja syöksyi täyttämään myös kraatterin.
– Tsunami eteni Meksikonlahdella enimmillään 143 kilometrin tuntivauhtia. Vuorokaudessa vaikutukset levisivät Atlantille ja tuohon aikaan avoimen Keski-Amerikan meritien kautta Tyynellemerelle, kertoo tutkimusta johtanut paleo-oseanografi Molly Range LiveScience-tiedesivustolla.
Ensimmäisen tsunamiseinämän jälkeen aallot nousivat Meksikonlahdella uudelleen jopa sadan merin korkeuteen. Avomeren korkeimmat tsunamiaallot niin Atlantilla kuin Tyynellämerellä olivat 14-metrisiä, ja rajua loiskuntaa oli maailman kaikissa muissakin merissä.
Koska malleissa ei ollut tietoa tuonaikaisten mantereiden topografiasta, tutkijat eivät voineet päätellä, miten korkeina aallot iskeytyivät kaukaisiin rannikkoihin.
Merenpohjassa aallot kiisivät yli 20 senttiä sekunnissa, mikä raastoi eteläisen Tyynenmeren ja Pohjois-Atlantin pohjasta sedimenttejä uusille sijoille jopa yli kuudentuhannen kilometrin päähän.
Tuo eroosio on havaittu myös merenpohjan kokeissa, joita Michiganin yliopiston tutkijat ovat tehneet osana toista tutkimusta. Kumpikaan tutkimus ei ole vielä ilmestynyt tiedejulkaisussa.
Suurtuho oli joillekin uusi alku
Asteroidin aiheuttamat tsunamit, paineaalto ja myrskytuulet tekivät eläin- ja kasvikunnalle hetkessä hurjaa tuhoa, mutta ne olivat vasta alkua.
Kun kallioperästä höyrystyneet kivet satelivat alas kuumina kivirakeina, luonto leimahti tuleen. Tulipalojen sammuttua elämä joutui kamppailemaan maailmassa, jota Aurinko ei kyennyt pitkään aikaan valaisemaan eikä lämmittämään hiukkaspilvien läpi.
Liitukauden joukkosukupuutto hävitti eläinkunnan vanhat suuret valtiaat ja avasi tilan pienten kehittymiselle uusiksi lajeiksi. Joukossa oli myös se nisäkäs, jonka sukua me ihmiset olemme.