Joel Naukkarisen kylpyhuoneessa puuskuttaa laite, joka erottelee huoneilmasta typpeä ja happea. Vähähappinen ilma kiertää laitteesta letkun kautta Naukkarisen kasvoilla olevaan maskiin.
Näin nuori mies opiskelee ja tekee kotitöitä. Yöt hän nukkuu vuoteenpäätyyn viritetyssä alppiteltassa. Hän pyrkii viettämään happivajeessa 12–14 tuntia vuorokaudessa.
– Käytännössä poistun kotoa vain harjoittelemaan, syömään ja sairaalalle.
Naukkarisella on takiana vähähappista elämää jo pian 500 vuorokautta. Tavoitteena on jatkaa vielä seuraavat 17 kuukautta. Silloin alkavat Tokion olympialaiset.
Kova tahdonvoima ajaa äärimmäiseen harjoitteluun
Joel Naukkarinen on 25-vuotias Suomen maajoukkueen kilpasoutaja. Hän on saavuttanut 98 SM-mitalia eri soutumuodoista, lähes kymmenen suomenennätystä ja kaksi maailmanennätystä. Tänä vuonna tavoitteena on saada edustuspaikka Tokion olympialaisiin ja sieltä kultamitali 2 000 metrin matkalta.
Menossa on kova harjoittelukausi. Takana on kahden kuukauden jakso Saksassa Flensborgissa ja sitä ennen uuden valmentajan Marc-Oliver Klagesin johdolla Tanskassa Sonderborgissa. Nyt Naukkarisella on hetki aikaa opiskella ja tehdä saliharjoituksia hieman rauhallisemmin Kuopiossa. Kilpasoudun ohella Naukkarinen opiskelee kuudetta vuotta Itä-Suomen yliopistossa lääketiedettä.
Monipuolisen voimaharjoittelun ohella Joel Naukkarinen hakee tehoa fyysiseen kestävyyteen vähähappisissa olosuhteissa. Hänellä on omat happiteltat Kuopiossa, kotipaikkakunnallaan Kouvolassa sekä harjoittelupaikkakunnalla Saksassa.
– Minulla on todella kova voitontahto. Jos maailmalla kaikki kovimmat kilpakumppanit on tuolla oikeassa vuoristossa harjoittelemassa, niin meillä tuo Puijo jää pari kilometriä liian matalaksi, vaikka sen huipulle muuttaisi. Ei tällaisissa asioissa ole varaa tasoitusta antaa, jos haluaa voittaa kaikki parhaat.
Naukkarinen on löytänyt alppiteltan käytöstä toimivan ratkaisun.
– Jos ei Muhammed tule vuoren luo, täytyy vuoren tulla Joelin luo – kuuluu ummeljokelais-savolainen sananlasku, Naukkarinen naurahtaa.
Letkut rajoittavat elämää, mutta muuten happivaje ei tunnu Naukkarisen mielestä sen kummemmalta kuin lentokoneessa matkustaminen. Myös olympiatoivon avopuoliso suhtautuu hyvin: Naukkarinen on harjoitteluiden vuoksi niin paljon muualla, että on hyvä, että hän on edes maski päässä kotona.
Olympiakomitea panostaa alppitelttoihin
Huippu-urheilussa alppitelttoja on käytetty jo useiden vuosien ajan. Olympiakomiteassa ihmetellään, että Suomessa vähähappisella eli hypoksiaharjoittelulla on ollut poltinmerkki. Osa ihmisistä pitää sitä edelleen epäilyttävänä.
Huippu-urheiluyksikön kestävyyslajien lajiryhmävastaava Olli-Pekka Kärkkäinen Olympiakomiteasta kertoo selvittäneensä vuoden 2013 huippu-urheiluyksikön perustamisen jälkeen perusteellisesti alppiteltan käyttöön ja myös lisähapen (hyperoksia) käyttöön liittyvät asiat WADAlta ja silloiselta Suomen ADT:ltä (nykyään SUEK) sekä kansainväliseltä hiihtoliitolta FIS:ltä.
– Lopputulos oli, että sekä alppimajan että -teltan käyttö on täysin sallittu hypoksian simulointikeino. Kilpailutilanteessa lisähapen käyttö ei tietenkään ole sallittua, Kärkkäinen kiteyttää.
Hypoksiaharjoittelu on olennainen osa myös kestävyysvalmentajien koulutusta ja sitä käytetään yhteistyössä eri kestävyyslajeissa. Liikuntakeskus Pajulahdessa rakennetaan parhaillaan usean asunnon alppimajaratkaisuja, joissa pystytään simuloimaan erilaisia korkeuseroja.
– Kun kisat ovat korkealla, kestävyyslajeissa korkealle sopeutuminen eli akklimatisaatio on erittäin tärkeä asia ja oikeastaan välttämätön.
Monella suomalaisella huippu-urheilijalla on tähtäin jo Tokion jälkeen vuoden 2022 Pekingin talviolympiakisoissa. Siellä kilpaillaan maastohiihdossa, yhdistetyssä ja ampumahiihdossa noin 1 650–1 700 metrin korkeudessa.
Lääkäriksi muutaman vuoden kuluessa valmistuva Joel Naukkarinen itse tietää tarkkaan alppiteltan vaikutukset.
– Elimistö lisää punasolujen tuotantoa yrittäessään sopeutua hapenpuutteeseen. Vastaavasti vaikutukset alkavat hävitä, mikäli elimistön hapenpuutetta ylläpitävä olosuhde häviää.
Naukkarinen ei pidä alppiteltan käyttöä eettisesti arveluttavana, vaan luonnollisena osana kestävyysurheilua. Hän on pohtinut urheilun ja hypoksiaharjoittelun etiikkaa blogissaan.
– Tämä ei ole dopingia. Se on sallittua kaikille.
Naukkarinen muistuttaa kuitenkin, että joissakin lajeissa hemoglobiinirajat estävät hypoksiaharjoittelun.
Syksyllä syntyi 100 kilometrin maailmanennätysaika
Hyvä osoitus Naukkarisen kunnosta oli viime marraskuussa, kun hän rikkoi sisäsoudun 100 kilometrin maailmanennätyksen Kuopiossa. Uusi ME-aika oli 6.06.06,1. Se tarkoittaa huikeaa 1.49,8 keskivauhtia 500 metrillä.
– Harjoittelin Saksassa lähes päivittäin kuuden tunnin ajan, joten 100 kilometriä ei tuntunut ollenkaan vaikealta saavuttaa.
Hänen kuntonsa on noussut tasaiseen tahtiin. Harjoittelujaksot Saksassa ja Tanskassa ovat tuoneet lisää kestävyyttä. Lisäksi alppiteltassa vietetty aika tehostaa kestävyyslajissa tarvittavaa lihasten hapenottokykyä ja suorituksesta palautumista.
Kokonaisvaltainen harjoittelu vaatii kuitenkin ennen muuta peruselintapoihin keskittymistä ja riittävää nukkumista. Kuormituksen ja levon on oltava tasapainossa ja aivojen on saatava vaihtelevia ärsykkeitä ja ruokavalion on oltava hyvä, Naukkarinen pohtii.
Tokioon on vielä aikaa ja matkaa. Viime vuoden kesäkuussa Naukkarinen siirtyi yksikkösoutuun ja teki tietoisen valinnan, että haluaa olla vain itse vastuussa suorituksen lopputuloksesta.
– Uskon, että pitkässä juoksussa mahdollisuuteni menestyä ovat parhaat yksikössä. Vakavasti ottaen voin sanoa, että maailmassa ei voi olla monta urheilijaa, joka panostaisi urheiluun yhtä paljon tai jonka valmentautumista olisi viety näin pitkälle.
Ensi kesän MM-kisoista pääsee miesten 2 000 metrin soudusta yhdeksän parasta Tokion olympialaisiin. Vuoden 2020 kevään olympiakarsinnoissa paikkoja jaetaan vielä kolme lisää.