Vaikka kansallispuistoissa retkeileminen on viiden vuoden aikana lisääntynyt, Suomessa on yhä enemmän ihmisiä, joita luontoon meneminen ei kiinnosta.
Ei, vaikka tutkimustulokset osoittavat vaikkapa metsän hyvää tekevät vaikutukset fyysiselle ja psyykkiselle terveydellemme: stressi lievittyy, mieliala kohenee, pulssi tasoittuu, verenpaine laskee.
Kokkolalainen lintuharrastaja Marko Pohjoismäki ei voisi elää ilman luontoa. Hänen mielestään jo pelkkä ajatus on mahdoton.
– Yritän päästä rannoille ja metsiin melkein joka päivä. Tarkkailen lintuja tai vaan rauhoitun ja nautin, Pohjoismäki kertoo.
Professori Liisa Tyrväinen Luonnonvarakeskuksesta arvelee luonnosta vieraantuneiden määrän kasvavan vähitellen. Tuore tutkimusaineisto Helsingistä odottaa läpikäyntiä ja vertailua kymmenen vuotta sitten kerättyyn materiaaliin.
– Kiinnostaa tietää, kuinka paljon enemmän nyt on heitä, joille luonnolla ei ole enää tärkeää henkilökohtaista merkitystä. Ja kuinka nopeasti tällaiset muutokset kulttuurissa syntyvät, Tyrväinen pohtii.
Voimaantuminen
Moni tavoittelee kiihkeästi terveyttä. Syöminen on hiottua, liikunta tehokasta ja tavoitteellista.
Luonnossakin suoritetaan. Hiihdetään katse ladussa tavoitteellisia matkoja, juostaan sivuille vilkuilematta tehokkaita lenkkejä.
Liikunnan kannalta hyvä homma, mutta...
– Tutkimusten mukaan mieli hyötyy parhaiten ja stressistä palautuminen on tehokkaampaa, kun ehtii katsella ja kuunnella. Pysähtyä nauttimaan luonnon kauneudesta ja ilmiöistä, Tyrväinen kertoo.
Luonto elvyttää, jos sille antaa mahdollisuuden.
Mielenterveys hyötyy, jos ihminen liikkuu luonnossa vähintään puoli tuntia pari kolme kertaa viikossa tai saman verran pidempiä luontoretkiä isommilla luontoalueilla kuukaudessa.
– Mitä useammin ja pidempään luonnossa ollaan, sitä vahvempia elpymiskokemuksia saadaan, Tyrväinen muistuttaa.
Pelko
Luonnon hiljaisuus on kiehtovaa ja voimaannuttavaa, mutta osalle uhkaavaa. Luonnosta vieraantunut voi pelätä petoja, eksymistä, loukkaantumista, pimeää ja muita ihmisiä.
– Varsinkin urbaaneilla viheralueilla voidaan pelätä, että joku vaanii ja hyökkää puskista, Liisa Tyrväinen kertoo.
Kokkolalainen Marko Pohjoismäki on liikkunut luonnossa koko elämänsä eikä ole koskaan nähnyt sutta tai karhua. Vihainen hirvisonni on ajanut hänet syksyllä muutamaksi tunniksi puuhun, mutta sekään ei ollut eläimen vika. Hirvi vaan toimi kiima-ajan vaistojensa mukaan eli halusi kilpailijan pois reviiriltään.
– Oli pakko kiivetä oksille odottamaan, että aluettaan tiukasti puolustanut uros viimein ja vihdoin lähtee. Olin väärässä paikassa väärään aikaan.
Kokemuksestaan huolimatta mies ei pelkää hirviä eikä muutenkaan luontoa.
Tyrväinen ja Pohjoismäki neuvovat selättämään pelkoa pala kerrallaan. Voi lähteä opastetulle luontoretkelle tai mennä metsään luonnossa liikkumaan tottuneen kanssa.
Yksikseen retkeilevän kannattaa valita kohteeksi hyvin opastettu reitti, missä kulkee muitakin retkelijöitä.
– Kannattaa opetella tuntemaan eläimiä ja niiden käyttäytymistä. Tieto vähentää pelkoa, Pohjoismäki neuvoo.
Kiire
Jatkuva ärsyketulva on uusi normaali. Pysähtyminen on yhä vaikeampaa. Kovilla kierroksilla käyvä ei pysty hetkessä rauhoittumaan.
Marko Pohjoismäki kertoo levottomuuden paistavan ihmisistä luontoretkillä.
– Ei osata enää olla paikoillaan, vaan pitää koko ajan olla liikkeessä. Kestää kauan, ennen kuin tällainen ihminen rauhoittuu, jos edes osaa enää rauhoittua, Pohjoismäki miettii.
Professori Liisa Tyrväinen Luonnonvarakeskuksesta neuvoo unohtamaan kännykän, vaikka se mukana olisikin.
– Luonnon mielenterveydelliset hyödyt jäävät saamatta, jos koko ajan metsäretkelläkin tuijottaa puhelinta ja somettaa. Ihmistä pitää opettaa uudelleen rentoutumaan.
Elpyminen
Ihminen rauhoittuu, elpyy ja kokee onnellisuuden ja tyyneyden tunteita erityisesti mielipaikassaan. Lintuharrastaja Marko Pohjoismäen sielunmaisemat löytyvät veden ääreltä, Pohjanlahden rannoilta.
– Mielipaikkoja on niin paljon, rannoilla ja metsissä!
Liisa Tyrväisen mukaan tutkimukset osoittavat, että kaupunkien ulkopuoliset luontoalueet vaikuttavat mielialaan tehokkaammin kuin viheralueet.
Joillekin sielunmaisemaksi riittää näkymät puiston penkiltä. Tyrväisen mukaan näyttää siltä, että pienikin viheralue voi antaa ihmiselle hyvää mieltä tuottavan luontokokemuksen.
– Urbanisoituneelle ihmiselle koristeistutukset ja hoidetut pensaat ja puut voivat riittää luontokokemukseksi.
Toinen ääripää ovat he, joilla on vahva luontosuhde ja tiukat vaatimukset luontoympäristölleen.
– He haluavat kokea suojeltua, alkuperäistä luontoa, jossa pitää näkyä monimuotoisuutta. He myös nauttivat tiedosta, että alueella asustaa uhanalaisia, suojeltavia kasvi- ja eläinlajeja, Tyrväinen kertoo.
Professori miettii myös hiilijalanjälkeä. Autoilua halutaan rajoittaa, silti moni joutuu ajamaan autolla päästäkseen hiihtämään tai retkeilemään luontokohteeseensa.
– Luontoa pitäisi saada lähelle ja myös säilyttää kasvukeskusten sisällä. Osa luonto- ja virkistyskäyttöön päätyneistä alueista on sellaisia, joihin ei ole voinut rakentaa, Liisa Tyrväinen sanoo.
Hän miettii myös, mitä metsillemme tapahtuu, jos kaikkia öljyyn perustuvia materiaaleja, vaikkapa muoveja ja tekstiileitä, lähdetään korvaamaan muilla raaka-aineilla.
– Globaalisti tarvittavan biomassan määrä on valtava, sille ei ole kattoa. Miten metsistä haluttavat erilaiset hyödyt voitaisiin paremmin tasapainottaa? Siihen tarvitaan viisautta ja kokonaisvaltaisempaa tarkastelua metsien käytöstä.