Olen valvonut monta aamuyötä ajatellen Oulussa ja Helsingissä paljastuneita lapsiin kohdistuneita järkyttäviä epäiltyjä seksuaalirikoksia. Olen yrittänyt jäsentää ajatuksiani niistä pienten lasten isänä, konfliktinratkaisun ammattilaisena ja irakilaissyntyisenä miehenä.
Tämänkaltaiset teot ovat kammottavia. Uhreiksi joutuneet lapset ja heidän läheisensä ovat kokeneet asioita, joita kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan. Me suomalaiset olemme oikeutetusti loukkaantuneita ja vihaisia siitä, että täältä turvaa hakevat ihmiset tekevät jotain näin pahaa.
Olen huolissani yhteiskunnallisesta keskustelusta, joka repii suomalaisia erilleen ja syventää jakolinjoja.
Kun perheeni tuli 90-luvulla tähän maahan pakolaisina, isäni istutti meidät kaikki lapset eteensä ja opasti, että meidän on aina suhtauduttava kohtaamiimme ihmisiin kunnioituksella. ”Nämä ihmiset ovat antaneet meille turvan. Meidän on huomenna oltava rakentamassa tätä maata”, hän sanoi. Juurtumiseni tähän yhteiskuntaan alkoi siitä hetkestä.
Nyt tunnen häpeää ja kiukkua. Näiden rikosten tutkinta on vielä kesken, mutta tiedämme, että irakilaiset miehet ovat poliisille ilmoitetuissa seksuaalirikosepäilyissä yliedustettuina.
Samalla kun suren epäiltyjä rikoksia, olen huolissani yhteiskunnallisesta keskustelusta, joka repii suomalaisia erilleen ja syventää jakolinjoja. Olen työssäni nähnyt, miten tällainen ilmapiiri voi tuottaa lisää pelkoa ja jopa väkivaltaa. Pelkään, että se vääristää myös kuvaa ongelmasta.
Minulta on kysytty, mistä tällaiset teot johtuvat. En tiedä, mitä kenenkään raiskaajan päässä liikkuu.
Lasten raiskaaminen ei tietenkään ole sallittua myöskään arabimaissa. Irakissa siitä seuraa elinkautinen tuomio, jopa kuolemantuomio. Yleisesti ottaen arabimaiden lainsäädäntö ja asenteet ovat seksuaalirikosten osalta valitettavasti karuja. Useiden Arabiliiton jäsenmaiden lainsäädännössä raiskaaja välttyy tuomiolta, jos menee naimisiin uhrin kanssa. Nainen käytännössä suostutellaan naimaan raiskaajansa. Tekijän sijaan uhri joutuu kantamaan häpeän.
Turvapaikanhakijoiden joukossa on monenlaisia tulijoita. Osa heistä on elänyt koko elämänsä konfliktin keskellä, ja heidän koulutustasonsa vaihtelee paljon. Nämä asiat eivät selitä tekoja, mutta ne antavat taustaa, jonka ymmärtäminen voi auttaa rikosten ehkäisyssä.
Hirveiden rikosten aiheuttama suru ja viha kuuluvat ihmisyyteen. Jaamme ne tunteet, taustasta riippumatta.
Viime vuosikymmenten kehitys Suomessa osoittaa, että lapsiin kohdistuvaan seksuaalirikollisuuteen on mahdollista puuttua. Nuorten kokemukset hyväksikäytöstä ovat viimeisen lapsiuhritutkimuksen mukaan (2013) vähentyneet, ja poliisille ilmoitettujen tapausten määrä lisääntynyt. Tarvitaan uusi lapsiuhritutkimus, jotta tiedetään, onko seksuaalisen väkivallan määrä lisääntynyt vai onko kyse esimerkiksi siitä, että ilmoituksia tehdään entistä herkemmin.
Tilastojen mukaan valtaosassa ilmoitetuista seksuaalirikoksista epäilty ei ole ulkomaalainen. Ennaltaehkäisyssä on silti kohdistettava täsmällisiä toimia ryhmiin, jotka ovat yliedustettuina rikostilastoissa.
Yhtä yksinkertaista keinoa ei ole. Monia asioita voidaan kuitenkin tehdä nykyistä tehokkaammin. Suomalainen rangaistusmenettely on selvästi tuotava esiin kotouttamisessa. Tulijat on sitoutettava mahdollisimman nopeasti yhteiskuntaan, kouluun ja työhön. Erään viisaan poliisin sanoin: päättötodistus on paras rikoksen ehkäisykeino.
Meidän on myös pidettävä huoli siitä, että pystymme keskustelemaan vastenmielisistä rikoksista ilman vihan lietsontaa tai ihmisryhmien syyllistämistä, oikeusvaltion periaatteiden mukaisesti.
Olemme nähneet viime vuosina muista maista esimerkkejä siitä, että polarisoitunut yhteiskunta on altista maaperää ulkopuolelta tulevalle informaatiovaikuttamiselle. Näin tapahtui esimerkiksi Yhdysvalloissa viime vaalien alla. Suomi tulee tulevaisuudessa kohtaamaan erilaisia uhkia niin sisältä kuin ulkoakin. Olemme huonosti valmistautuneita niihin, jos keskustelumme luisuu nopeasti ala-arvoiseksi ja värittyy lynkkausvaatimuksista tai ihmisryhmiä koskevista yleistyksistä.
Suomen tarina siitä, miten sisällissodan jälkeen toisiinsa epäluuloisesti suhtautuvat ihmiset pystyivät yhteistyössä rakentamaan yhteiskuntaa, inspiroi kaikkialla maailmassa. Tarinamme opetus on, että kyky malttiin ja yhteistyöhön voi auttaa rakentamaan vakaudestaan tunnetun maan.
Hirveiden rikosten aiheuttama suru ja viha kuuluvat ihmisyyteen. Jaamme ne tunteet, taustasta riippumatta. Mutta emme saa antaa niiden sumentaa ajattelukykyämme ja kykyämme kohdella muita inhimillisesti. Meidän on käytävä vuoropuhelua kaikkein vaikeimmistakin asioista tavoilla, jotka vahvistavat yhteiskuntaa, eivät revi sitä rikki.
Hussein al-Taee
Kirjoittaja on presidentti Martti Ahtisaaren perustaman konfliktinratkaisujärjestö CMI:n neuvonantaja. Näkemykset ovat kirjoittajan omia.
Korjaus 23.1. klo 9.53: Korjattu lausetta Arabiliiton jäsenmaiden raiskauslainsäädännöstä. "Marokkoa lukuunottamatta kaikkien" korvattu sanalla useiden. Korjauksen syy: Osa Arabiliiton jäsenmaista on uudistanut raiskauslainsäädäntöään viime vuosina.
