Vaikka ulkona on reilusti yli kaksikymmentä astetta pakkasta, aitauksessaan olevat itäsuomenkarjan lehmät eivät ole moksiskaan.
Tilan isäntä Frans Jaatisen laulava kutsu saa lauman tulemaan paikalle. Kärjessä on lauman utelias seniori Apila, joka on rohkein kaikista.
Jaatinen kertoo, että lehmät liikkuvat hitaammin pakkasessa. Hengitys huuruaa niiden sieraimista, ja lumi tarttuu valkoiseksi peitteeksi turpakarvoihin kiinni.
Askel kerrallaan lauma on Jaatisen ja tilan emännän Alexandra Lindqvistin luona. Nyt lehmille kelpaisi rapsutus. Lehmät puskevat lempeästi päällään, ja saavat omistajiensa huomion.
Sappion luomutilalla kasvatetaan itäsuomenkarjaa eli tuttavallisemmin kyyttöjä lihaksi sekä viljellään luomuvalkosipulia ja perunaa. Tilan lähiruokaa voi hakea Juvan ABC-aseman vieressä olevasta lähiruokakontista.
Kontti on uusi kokeilu, jolla yritetään ratkaista monien lähiruuan tuottajien ongelma: miten mukavuudenhaluiset kuluttajat saisivat lähiruokaa mahdollisimman helposti.
Juvalaiset ovat ensimmäisiä, jotka pääsevät kokeilemaan konttia. Myös Helsinkiin on tarkoitus avata samanlainen lähiruuan noutopiste kevään aikana.
Konttia vasta kokeillaan, ja markkinoilla on monia muitakin tapoja, joilla lähiruokaa yritetään saada asiakkaiden ulottuville.
Vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia
Noin viisi vuotta sitten aloittanut Eggspress-toiminta käynnistyi kun yrittäjä totesi, että perinteisen tukkukaupan kautta saatu hinta kananmunista ei olisi ollut kannattavaa hänelle (siirryt toiseen palveluun) (City.fi).
Aluksi yritys kuljetti vain munia suoraan asiakkaille, mutta nykyään Eggspressin pakettiautoissa kulkee myös lihaa, kasviksia, jauhoja ja kaikenlaisia muita pientuottajien tuotteita ympäri Suomea.
Eggspressin ajatus ei ole suomalaisille täysin uusi. Ovathan kauppa-autot kiertäneet ennen Suomen kyliä, ja niitä on jäljellä vielä muutama tänäkin päivänä. Osa kauppa-autoista onkin erikoistunut juuri lähiruuan myymiseen. Erona kauppa-autojen palveluun on se, että Eggspressissä tuotteet täytyy tilata etukäteen.
Samantapainen ratkaisu ovat myös Facebookissa toimivat Reko-ringit. Ajatuksena Reko-ringissä on, että asiakas tilaa lähituottajien tuotteita Facebookissa ja saa sieltä tietoa siitä, milloin ja mistä tuotteen voi hakea.
Vanha keksintö on valjastettu lähiruuan myyntiin myös Seinäjoella. Välipaloja ja herkkuja on ollut tarjolla automaateissa vuosikaudet, mutta viime vuoden lopusta alkaen Seinäjoen keskustassa samannäköisistä automaateista on voinut ostaa lähiruokaa.
Ajatuksen takana on Laidun Herefordin yrittäjä Jussi Harju, joka yritti etsiä netistä uutta tapaa toimittaa lähiruokaa asiakkaille.
– Olin pyörittänyt tilaa suhteellisen kauan, ja kokeillut kaikkea muuta paitsi omaa kivijalkakauppaa. Tuottaminen ei ole ongelma. Ihmiset haluavat ostaa lähiruokaa, joten myyntikään ei ole ongelma. Ongelma on ruuan jakelu.
Harju uskoo lähiruoka-automaattien auttavan tuottajien arkea. Kun yrittäjän ei tarvitse olla itse myymässä tai palkata myyjää, on hänellä enemmän mahdollisuuksia keskittyä tuotantoon.
Tällä hetkellä Harjun laitteet puhuvat englantia, mandariinikiinaa ja paria muuta kieltä. Pian ne puhuvat myös suomea. Seinäjoelle on myös tulossa ensimmäinen automaatti pakkasessa pidettäville tuotteille.
Tällä hetkellä automaatteihin mahtuu helposti suuri perunasäkki, mutta joulukinkku voi olla kokonsa takia ongelma. Maailmalta olisi kuitenkin Harjun mukaan mahdollista tilata automaatteja, jonne mahtuisivat myös joulukinkut.
Toistaiseksi lähiruoka-automaatit ovat vain seinäjokelaisten ilona, mutta Harjun suunnitelmissa on valloittaa pikkuhiljaa Suomi automaateilla. Tällä hetkellä tehdään jo kokeiluja, joissa yrittäjän ei itse tarvitse huolehtia automaattien täytöstä, vaan logistiikkaan erikoistunut yritys hoitaa sen.
Lähiruoka on Harjun lempilapsi, mutta hän uskoo, että automaateista voisi myydä asiakkaille paljon muutakin. Erityisesti pienissä kylissä automaateista voisi tulevaisuudessa ostaa millaista ruokaa vain –tai vaikka itsehoitolääkkeitä.
Jos Harjun toive toteutuu, automaatit ovat lähiruuan myynnin tulevaisuus. Ne voivat kuitenkin saada kilpailijan lähiruokakonteista. Löytyykö tulevaisuuden toimittamismalli Seinäjoen sijaan Juvalta?
Kontteja joka niemeen ja notkelmaan
Juvan ABC-aseman vieressä loistaa limenvihreä kontti. Konttiin pääsee sisään ostamalla lähiruokaa Lähiapajan verkkokaupasta, jolloin asiakas saa sähköpostiinsa linkin digitaaliseen avaimeen. Kännykän näytöllä olevaa avain-painiketta painamalla ovi aukeaa. Kontin sisällä on lähiruokaa hyllyillä ja pakastimessa.
Asiakas pääsee hakemaan tuotteensa mihin vuorokauden aikaan tahansa. Kontissa ei ole myyjää. Valvontakamerat varmistavat, että jokainen hakee vain ostamansa tuotteet.
Jos asiakas kurkistaa pakastimeen, siellä on myös Sappion luomutilan kyyttöjen lihaa.
Tilan melko tuoreiden isännän ja emännän mielestä konttiin on helppo viedä tuotteita, sillä se on heidän ohikulkumatkallaan lähellä tilaa.
Tilalliset lähtivät mukaan kokeiluun uteliaisuudesta. Lindqvist ei ole huolissaan kokeilun tuloksista, vaikka toivoo että kontin avulla he löytäisivät uusia asiakkaita.
– Emme ole määritelleet summaa, joka pitäisi ansaita kontista, koska tämä on niin helppoa. Jos kontissa ei mene kaupaksi, niin voimme myydä muualla. Toivomme myös toiminnasta palautetta, koska kenelläkään ei ole vielä tällaisesta kokemusta. Kukaan ei tiedä, miten tämä lähtee toimimaan.
Juvan lähiruokakontin sekä kevään aikana Helsinkiin avautuvan kontin kehittelyn taustalla on startup-yritys Coreorient. Molemmat kokeilut toimivat vielä hankerahoilla, mutta Paloheimo toivoo, että toiminnasta tulisi niin kannattavaa, että niitä voitaisiin jatkaa kokeiluajan jälkeenkin. Juvan konttia kehitetään Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun kanssa ja Helsingin konttia testataan yhteistyössä Helsingin kaupungin kanssa.
Coreorientin toimitusjohtaja Harri Paloheimo uskoo, että näin yksinkertainen keksintö voi muuttaa lähiruuan tulevaisuutta.
Samankaltainen kokeilu on käynnissä myös Helsingissä (siirryt toiseen palveluun) (Maaseudun tulevaisuus), jossa ostaja ja tuottaja tekevät sopimuksen tulevasta sadosta. Asiakas sitoutuu ostamaan tietyn määrän tuotteita kolmeksi kuukaudeksi. Ruuat hän voi hakea kirjaston yhteydessä olevasta pienestä mökistä.
Foodhub-hankeessa asiakas voi hakea tuotteensa tiettyinä aikoina. Paloheimo haluaa päästä kokonaan eroon aikatauluista.
Paloheimon yritys kehitti aikaisemmin tapaa, jolla tavaroiden lainaaminen ja vuokraaminen olisi helpompaa. Paloheimo huomasi projektissa ilmiön, joka on tuttu monille nettikirpputorien käyttäjille: myyjän ja ostajan voi olla vaikea sopia aikaa, joka kävisi molemmille.
Siksi Paloheimo alkoi kumppaneineen miettiä ajasta riippumatonta säilytysmahdollisuutta tavaroille.
Coreorient sovelsi kehittämäänsä konttikeksintöä myös lähiruuan toimittamiseen.
Paloheimo on huomannut tuottajien turhautumista ruuantuotannon voittojen jakautumisessa. Hän toivoo, että kontti voisi auttaa pieniä toimijoita, joilla ei ole mahdollisuutta pitää ovia auki isojen hypermarkettien tapaan vaikka vuorokauden ympäri.
Paloheimo on innoissaan konttikokeilusta. Paitsi, ettei hän haluaisi kutsua lähiruokakonttia kontiksi.
– Kutsuisin sitä mieluummin älytilaksi. Kontista tulee vahva mielikuva ruosteisesta merikontista.
Paloheimo haluaa, että yritys keskittyy kontin käytettävyyteen. Jokainen alue voisi itse kertoa, miltä haluaisivat kontin näyttävän. Tilan ei tarvitse edes olla tulevaisuudessa kontti, vaan toiminta voi tapahtua vaikka kunnan tyhjässä tilassa.
– Ehkä olemme liian sinisilmäisiä. Pitäisi sanoa, että Amerikassa kehitettiin maailman kaunein tila, ja me toimme sen tänne. Sitten kaikki olisivat riemuissaan.
Keksintö ei siis olekaan kontti, vaan miten sitä käytetään. Paloheimo sanoo, että he aikovat ulkonäöstä riippumatta laajentaa toimintaa, viedä niemiin ja notkelmiin älytiloja, joista voi hakea lähiruokaa.
Tila ei ole ainut asia, jota Paloheimo haluaa kehittää. Ilmastonmuutos huolestuttaa häntä, ja siksi hän haluaisi yhdistää lähiruokatilaan myös kuljetuksen. Jos ruoka kuljetettaisiin koteihin joukkoistamalla, niin että yksi ihminen voisi tuoda ruokia myös muille lähialueen ostajille, se olisi paljon ekologisempaa kuin jokaisen tekemä automatka.
Paloheimon haaveissa älytiloista voisi tulla alueiden maamerkkejä, joissa olisi myös muita palveluita. Esimerkiksi tilaan voisi palauttaa kirjansa tai hakea postinsa samalla automaatista. Taivas on rajana ideoinnissa.
Troijan hevosen toivotaan ohjaamaan fiksumpiin ostoksiin
Luonnonvarakeskuksen johtava tutkija Pasi Rikkonen pitää lähiruokakonttia kiinnostavana ajatuksena. Hänen mukaansa menestyäkseen uusien myyntitapojen täytyy olla helppokäyttöisiä. Uuden tavan käyttöönotto riippuu siitä, onko se helppoa niin asiakkaalle kuin tuottajallekin.
Suurin osa lähiruuan ostajista on hänen mukaansa ihmisiä, jotka ovat valmiita näkemään hieman vaivaa saadakseen mieleistään ruokaa.
Lähiruokakonttien suurin kilpailija ei olekaan Coreorientin toimitusjohtaja Harri Paloheimon mielestä suuret marketit, vaan ihmisten käyttäytymistottumukset. Hänen mietintämyssyssään on kysymys, kuinka saada lähiruuan ostaminen yhtä helpoksi ja halvaksi kuin muun ruuan – tai jopa helpommaksi ja halvemmaksi.
Paloheimoa ajaa vastausten etsimiseen vielä suurempi kysymys: Miltä tulevaisuus näyttää ilmastonmuutoksen, öljyn loppumisen ja muiden uhkien keskellä.
– Kaiken takana on ajatus Troijan hevosesta. Tehdä tästä niin helppo tapa, ettei kuluttajan tarvitse tiedostaa näitä asioita. Jos lähiruuan ostamisen saisi helpommaksi, ehkä enemmistö ihmisistä ostaisi sitä tarvitsematta saarnata maailmanlopusta.